Evankelisluterilainen uskonto
Opetuksen hyvät käytännöt
Käytäntöjä, joiden on kokemusperustaisesti erityisesti havaittu
- tutustuttavan opiltaan, etiikaltaan ja seurakuntakuvaltaan selkeään uskonnolliseen ilmiöön (ilmiön hahmottaminen uskonnolliseksi erotuksena poliittisista, taloudellisista, uskonnottomista, ääriuskonnollisista jne. ilmiöistä)
- perehdyttävän uskonnolliseen monimuotoisuuteen (opettaja palautteissaan tahdikkaana ja ymmärrettävänä uskonnollisena perehdyttäjänä, "kummina" - ei uskonnon harjoittajana, oppilas ihmisoikeuksiaan ja positiivista uskonnonvapauttaan nauttivana uskonnollisena perehdytettävänä on myös itse aktiivisesti vastuullinen oppimisestaan, perehdytyksen ytimessä on jokin konkreettinen ja oikein tehtävä tehtävä, asia, tms. jossa on löydettävä esim. syy-seuraus -suhde tai opiskelumotivaatiota kohottava kokonaisuus (elämän tarkoitus) tai uskonnollisen ilmiön hahmo (lähimmäisen rakastaminen); väärin omaksutut asiat on tunnistettava ja estettävä niiden myöhempää oppimista estävä vaikutus), voitaneen käyttää katekismus-tyyppistä henkilökohtaista ajan tasalla pidettävää opasta
- laajentavan uskonnollista ja katsomuksellista yleissivistystä (oppilas asetetaan henkilökohtaisesti kohtaamaan oppilaalle entuudestaan tuntemattomia nuoria, oppilas kutsutaan mahdollisuuksien mukaan uskonnolliseen julkiseen vastuulliseen lähimmäispalvelutehtävään)
- edistävän monilukutaitoa (oppilas asetetaan lukemaan, tulkitsemaan ja tuottamaan erilaisia uskonnollisia tekstejä, toimimaan taitavasti tekstien kanssa erilaisissa tilanteissa ja erilaisia tehtäviä varten, oppilaat voivat tuottaa vapaa-ajallaan noudattamien multimodaalisen viestinnän mukaisia tekstejä eri muodoissa ja erilaisten välineiden avulla; teksti voi kirjoituksen lisäksi koostua myös liturgisesti tulkittavista kuvista, liikkeestä, äänistä ja väreistä). Kokeissa voi myös olla multimodaalisia kysymyksiä, joihin voi vastata multimodaalisin aineistoin.
- lisäävän ajattelun kriittisyyttä (oppilaan asettaminen ajattelemaan toisilleen vastakkaisten ajatustendensssien kanssa; uskonnottomuus ei ole uskonnollisuuden kanssa vastakkainen tendenssi, uskonnottomuuden luonnollinen käsittelykonteksti on historia ja filosofia)
- tunnistaminen, palauttaminen, rutinoituminen, automatisoituminen
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
Tässä oppimääräkuvauksessa tarkennetaan kaikille yhteisiä uskonnon sisältöjä. Paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan uskonnon yhteisten tavoitteiden ja sisältökuvausten sekä eri uskontojen tarkennettujen oppimääräkuvausten perustalle.
S1 Suhde omaan uskontoon: Opetuksen sisältöjen valinnassa keskeistä on kristinusko eri puolilla maailmaa, painottaen nykytilannetta. Opetuksessa tarkastellaan kristinuskon syntyä, leviämistä ja jakaantumista kirkkokunniksi. Perehdytään suurimpiin kristillisiin kirkkokuntiin: katolinen ja ortodoksinen kirkko sekä protestanttiset kirkot, erityisesti luterilainen kirkko. Opetuksessa perehdytään kirkkokuntien levinneisyyteen, keskeisiin opetuksiin. Tutkitaan Raamatun syntyhistoriaa, keskeistä sisältöä ja tulkintatapoja sekä uskonnon kulttuurivaikutuksia. Perehdytään syvemmin kristinuskoon Suomessa ja sen kulttuurivaikutuksiin. Jäsennetään omaa suhdetta luterilaisuuteen, suomalaisuuteen ja eurooppalaisuuteen.
S2 Uskontojen maailma: Opetuksessa tarkastellaan suurten maailmanuskontojen levinneisyyttä, perusopetuksia ja vaikutusta kulttuuriin eri puolilla maailmaa. Tutustutaan lisäksi luonnonuskontoihin ja uusiin uskonnollisiin liikkeisiin sekä uskonnottomuuteen elämänkatsomuksena. Uskontoja tarkastellaan tieteellisestä näkökulmasta ottaen huomioon uskonnon eri ulottuvuudet. Sisältöjen valinnassa otetaan huomioon uskon ja tiedon sekä uskonnollisen kielen ja tieteellisen kielen erottaminen, uskontokritiikki sekä uskontojen näkyminen kulttuurin eri osa-alueilla, mediassa, politiikassa, populaarikulttuurissa, taiteessa ja tapakulttuurissa. Syvennetään ekumenian sekä uskontojen ja katsomusten välisen dialogin ymmärtämistä osana uskontojen välistä toimintaa ja maailmanrauhaa.
S3 Hyvä elämä: Opetuksessa keskeistä on etiikan peruskäsitteiden tunteminen ja ymmärtäminen. Perehdytään syvällisemmin kristinuskon ja muiden uskontojen eettiseen opetukseen ja eri kristillisten kirkkojen eettisiin painotuksiin sekä Raamatun ja etiikan suhteeseen. Tutustutaan YK:n Yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen ja ihmisoikeusetiikkaan. Opetuksen sisällöiksi valitaan elämänkysymyksiin, suomalaiseen yhteiskuntaan, globaaliin vastuuseen sekä ympäristöön ja eläimiin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Tarkastellaan eettisiä kysymyksiä mediasta otetuilla ajankohtaisilla esimerkeillä. Pohditaan omien valintojen eettisiä ulottuvuuksia ja niiden vaikutusta omaan ja toisten hyvinvointiin.