Arviointi on arvon antamista. Arvioinnilla oppiminen tulee näkyväksi. Arviointi on eri asia
kuin arvosanan antaminen. Arvioinnin tuloksena muodostuu arvosana. Formatiivisen
arvioinnin huomiot summataan arvosanaksi niin, että oppilas on koko ajan etukäteen
tietoinen siitä, mitä arvioidaan. Arvioinnin "tuska" häviää, kun summataan pitkin vuotta
tehty työ.

Arvioinnin tehtävät:
-oppimisprosessin arviointi (formatiivinen arviointi) on kannustavaa ja ohjaavaa
- opitun arviointi (summatiivinen arviointi) tehdään nivelvaiheessa tai suoritetaan
päättöarviointina. Sen tulee olla erottelevaa ja realistista.
Arviointi on aina kriteeriperusteista. OPSin oppiaineosiot on tehty Guskeyn & Baileyn
taksonomian mukaisesti ja arviointikin perustuu niihin. Eli kun kunnat/koulut
vuosiluokkaistavat, on oltava tarkkana, mitä verbiä tavoitteissa käytetään. Verbit perustuvat
em. taksonomiaan.

Se, minkä oppimiskäsityksen mukaan opetetaan, tuottaa sen oppimiskäsityksen mukaista
arviointia. Yhden oppimiskäsityksen mukainen opetus ei tuota monipuolista arviointia.
Kaiken arvioinnin pitää hyödyntää sekä arvioitavaa että arvioitsijaa. Muuten arviointia ei
kannata tehdä. Arviointi on tärkeää opettajalle suunnittelua varten ja oppilaalle oppimista
varten.

Taitoja opetellaan oppiaineen kautta ja arvioidaan niiden kautta.
Koulun on hyvä muodostaa oma hyvä arviointikulttuurinsa, sopia yhteiset pelisäännöt, jotka
ovat kaikille selviä. Tosin oppilaiden tasavertaisuus paranee, jos kunnassa eri vuosiluokkien
opettajat sopivat yhtenäisestä arviointikulttuurista. Toimintamallit ja rakenteet kirjataan,
jotta niihin voidaan palata, niitä voidaan arvioida ja niiden pohjalta voidaan asettaa
tavoitteita. Näin arviointikulttuurin A ja O = arvot + normit + toimintakulttuuri, jota
yhteisössä jaetaan yhteistyössä.