Suomen taiteen kultakausi oli ajanjakso vuosina 1880–1910, jolloin Suomessa oli paljon kansainvälisesti merkittäviä taiteilijoita usealta eri taiteen alalta.
Kansainvälisesti tunnustetut taiteilijat ja heidän taideteoksensa ovat olleet kansallisen ylpeyden aihe.
Etenkin kansallisromanttiset aiheet ovat vaikuttaneet kansalliseen identiteettiin.
Taiteen kultakausi on vahvistanut suomalaista nationalismia.
Tunnettuja taideteoksia on hyödynnetty myöhemmin eri tarkoituksissa (mm.mainoksissa), koska ne ovat niin tunnettuja.
Taideteoksia on käytetty myös poliittisiin tarkoituksiin muun muassa
venäläistämiskaudella.
Kauden nimeäminen kultakaudeksi kertoo myös arvostuksesta ja nationalismista sekä historiapolitiikasta.
Kuvataiteen tyylejä:
A. KANSALLISROMANTIIKKA - ihannoivasti, historia, Kalevala -aiheet
Gallen-Kallela, Isto, Eero Järnefelt
B. REALISMI - todenperäisesti
Edelfelt, Gallen-Kallela, Schjerfbeck, Eero Järnefelt
C. SYMBOLISMI – vertauskuvien kautta
Simberg
Muissa taiteissa:
KIRJALLISUUS
Eino Leino, Minna Canth, Aleksis KIVI
ARKKITEHTUURI ja KUVANVEISTO
Eliel Saarinen, Armas Lindgren, Hermann Gesellius, Wivi LÖNN
Mm. Suomen paviljonki Pariisin maailmannäyttely 1900 – kokonaistaideteos, missä freskoja ja sisustusarkkitehtuuria mm. huonekalut ja interiöörit
