Sanoittaja Vexi Salmen mukaan aina päteviä laulujen aiheita ovat rakkaus, ero sekä kotiseudun ja kodin kaipuu. Juice Leskisen mukaan lauluissa puolestaan on kolme aihepiiriä: ihmisen suhde toiseen ihmiseen, ihmisen suhde yhteiskuntaan ja ihmisen suhde Jumalaan.

Kaikki kunnia lyyrikoiden tuumailuille, mutta yksi tuttu aihe heiltä jäi kyllä nimeämättä.

Nimittäin alkoholi.

Niin Suomessa kuin muuallakin alkoholi on kostuttanut lauluntekijöiden kurkkuja läpi vuosisatojen ja samalla nestettä on tainnut tihkua taiteeseenkin.

Suomessa viinalauluista ei ole varsinaista tutkimusta, mutta Britanniassa kaksi vuotta sitten tehty tutkimus osoitti, että joka viides sikäläisille listoille noussut kappale kertoo alkoholista, ja yleensä positiivisessa sävyssä.


Täkäläisille sanataitureille riittää ainakin työkaluja, sillä täällä alkoholille, juomiselle ja humalalle on tarjolla enemmän sanoja kuin ehkä missään muualla. 1970-luvulla Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsi noin tuhat nimitystä humalalle ja humalaiselle, yli viisisataa erilaisille alkoholijuomille ja lähes sata alkoholille.

Täällä voi heilua muun muassa hiivassa, hömpsyssä, höyryssä, kippurassa, kolinassa ja kopsussa, maltaissa, mehussa, napsussa, naukussa, poroissa, pulissa, pätkässä ja pöhnässä.

Tehdään siis matka läpi suomalaisen tenttulyriikan. Ja jottei hiljaista hetkeä tulisi, pyydetään aihetta kommentoimaan muusikko Dave Lindholm, jonka tuoreelta V-levyltä ei löydy ainuttakaan alkoholiaiheista kappaletta.

Muutenkaan Lindholm ei ole viinaa sanoituksiinsa holvannut. Hän epäilee, että ainoa varsinainen viinabiisi hänen tuotannossaan on Tupakka, viina ja villit naiset, joka sekin on hänen käännöksensä Pelastusarmeijan englanninkielisestä kappaleesta.

”Ei mulla ole tarvetta laulaa viinasta suomeksi, se on vähän kaluttu loppuun koko juttu”, Lindholm perustelee. ”Mulla on vähän muuta mielessä. Se on sama kuin mä alkaisin ylistää jotain nahkatakkia.”

Aivan erinomainen kommentaattori siis!

Sinänsä Lindholm on seurannut suomalaista törpöttelykulttuuria aitiopaikoilta, sillä hän on soittanut muun muassa kaaosyhtye Sleepy Sleepersissä sekä Irwinin ja Baddinginkin kanssa.

Itsekään Lindholm ei ole aina lasiin sylkenyt.

Aloitetaan tissuttelusta.


Tissuttelukappaleiden koskettavimpia tekijöitä on jo mainittu Juice Leskinen, joka on itse ilmoittanut tissutelleensa läpi kymmenen vuotta sitten katkenneen aikuiselämänsä. Hänen hämyisimmissä kappaleissaan istutaan baarissa, edessä lasi, vastassa toinen ihminen. Tällä toisella ihmisellä on usein jotain sydämellään, jotain, mitä haluaa kappaleen minä-henkilölle kertoa.

Kappaleiden ytimessä on kohtaaminen ja tunnustaminen, mutta tuopin ääressä tapahtuneen avautumisen lopputulos jää yleensä kertomatta.

”Kai tästä sitten laulun teet?” kysytään Dokumentissa. Mutta laulaja ei voi.

Toinen kapakassa viihtyvä sanoittaja on Pekka Myllykoski, jonka lauluissa tuopin kätköissä on usein elämän kolhuilta suojaava humalvaippa.


”Särkynytsydämiset aina juovan tuntuvat, hukuttaakseen murheet, jotka kelluu kuin untuvat”, lauletaan Särkynytsydämiset -kappaleessa.

Muita kappaleita: Eilen hän kertoi, Norjalainen villapaita, Asserin kapakkaan, Yhtenä iltana, Matkalaulu, Rappiolla

Dave Lindholm kommentoi:

”Me ei Juicen kanssa puhuttu työtavoista just ollenkaan, mut sehän oli erittäin tarkka siitä kielestä, vähän kuin joku suomenkielen opettaja, joka antaa keppiä, jos pilkku on väärässä paikassa. Ei se aina juonu. Se heräs aikaisin aamulla ja teki silloin ne duuninsa ja päivä meni miten meni.”

Huppelivaiheessa ollaan ke­vyessä nousuhumalassa. Siinä touhu ei ole vielä mennyt synkistelyksi vaan hiprakka kiskoo suupieliä väkisinkin hymyyn.

Brittitutkimuksen mukaan alkoholiaiheisista amerikkalaiskappaleista valtaosa kuuluu tähän kategoriaan, mutta Suomessa soudetaan pääosin raskaammissa vesissä. Kevyttä huppelipoppia saa täältä hakemalla hakea. Onneksi samppanja pelastaa tilanteen! Suomessa lauluja on tehty muun muassa punaisesta samppanjasta, vaaleanpunaisesta samppanjasta, silmien värisestä samppanjasta ja pehmeästä samppanjasta, kuten myös samppanjakyyneleistä, samppanjaruususta ja samppanjaromanssista.

Lea Lavenin vuonna 1983 levyttämä Samppanjaa tiivistää olennaisen: ”Tahdotko elää tässä ja nyt? Olla vapaa ja keventynyt? Tunnet pelon ihmiselon, tänään se silti ei voittaa saa.”

Myös monet kesäbiisit ylistävät nousuhumalaa. Niissä juomaksi sopii yleensä valkkari tai olut, terävämmät jäävät vielä korkkaamatta.

Muita kappaleita: Suudelmia ja shampanjaa, Oi mikä ihana ilta, Sekaisin, Alkoholin taikaa. Lauantai, Kesäilta jäädä vois

Dave Lindholm kommentoi:

”Oon mä tainnut joskus hölöpäissäni väittää, että luovuus vaatii alkoholia, mut eihän se niin mee. Luovuus on vähän semmonen kummallinen juttu. Jotain se vaatii, mut en mä tiedä, mitä se vaatii. Tietynlaisen elämän se kai vaatii. Jos sulla on kaikki liian sujuvaa, niin ei sulla ole tarvetta ruveta tekemään mitään. Missään nimessä luovuus ei oo tasasta. Se on hyvin epätasasta touhuu.”

Känni. Jurri. Naamat. Lärvit. Tuuba. Tässä vaiheessa uidaan ehtymättömien sanoitusvirtojen ääreen.

Varsinkin 1980-luku on jäänyt historiaan Suomi-rockin kosteana vuosikymmenenä, jolloin keikkabusseissa matkasi lähinnä krapulaisia tai humalaisia muusikkoja.

Eikä meno täysin hyytynyt seuraavillakaan vuosikymmenillä.

Tarinoista huuruisimmat on ikuistettu kansien väliin muun muassa teoksissa Sleepy Sleepers: Jytinää Eestissä, Eläkeläiset: Suuri suomalainen juopottelukirja sekä Lapinlahden Lintujen tarinassa.

Vuonna 2016 sumea kuva tarkentui muun muassa Pate Mustajärven, Topi Sorsakosken ja Remu Aaltosen elämäkerroilla.

Kosteat keikkakarkelot jättivät jälkensä myös lyriikkaan. Kännivaiheen tekstit pursuvat testosteronia ja miehistä uhoa, jossa alkoholi symboloi vapautta sekä perhe-elämän että yhteiskunnan rajoitteista.

Kuuluisimpia tämän vaiheen kappaleista lienevät Hectorin Juodaan viinaa sekä Eppu Normaalin Baarikärpänen. Valinta ykkösbiisiksi on kuitenkin vaikea, sillä niin Sliippareilla, Lappareilla, Popedalla, Froikkareilla kuin Eläkeläisilläkin on lukemattomia isompia ja pienempiä viina-aiheisia hittibiisejä.

Unohtamatta Kolmatta naista, Aknestikia, Leevi and the Leavingsia, Mambaa, Cliftersiä, Sielun veljiä tai myöhempiäkään yhtyeitä. Kaikkiaan kännikappaleet muodostavatkin vuosikymmenten mittaisen ketjun:

”Ilman kossua pännii”, ilmoitti Sleepy Sleepers vuonna 1985.

”Heijaa ja otetaas taas”, ilmoitti Freud, Marx Engels & Jung seuraavalla vuosikymmenellä.

”Lähettii pämppää pämppärämppämpää”, täydensi Teflon Brothers vuoden 2015 hittibiisissään.

Muita kappaleita: Elämä janottaa, Sikaillaan, Juomalaulu, 20 vuotta ja sikana, Rakas Hullu, Sokka irti, Sadun Alkkarit

Dave Lindholm kommentoi:

”Mun sukupolvelle alkoholi oli aika tabu asia ja joku Irwinin Ei tippa tapa oli iso juttu aikoinaan. Kahdeksankytluvulla sitä ei sitten enää pidetty oikein minään. Se oli nopee vuosikymmen. Silloin mentiin vapaampaan maailmaan ankeiden vuosikymmenten jälkeen. Yheksänkytluvun lama pani sitten sen kaiken gudbai ja sitten oltiin taas että jihuu.”

Laskuhumala. Läträämisen sanoittaminen käyttölyriikaksi on ollut Suomessa kovasti miehistä touhua. Laskuhumala on kuitenkin innoittanut myös naissanoittajia.

Loistava bailujen jälkeisen aamun kuvaus on Ultra Bran sanoittajan Anni Sinne­mäen Sinä lähdit pois, jossa kertoja katselee parvekkeelta lätäköitä väistelevää kumppaniaan.

Myös Sanni on käyttänyt olotilaa hyväkseen Supernovassa, jossa kertoja suutelee aamuöistä taksitolppaa. Prinsessoja ja astronautteja -kappaleessa tämä puolestaan huomaa mekko riekaleina, että ”ei löytynyt onnee Onnelasta.”


Positiivisempi laskukänni on päällä Miljoonasateen kappaleessa Huulilla piirretty mies, jossa kotiinsa kompuroi poikuutensa iloisesti menettänyt nuorukainen.

Muita kappaleita: Kotiviini, Marraskuu, Kaktusviinaa, Hän sammuu, Asserin kapakkaan

Dave Lindholm kommentoi:

”Teemana alkoholi tuo hyvin harvoin lisää syvyyttä tekstiin. Sen sijaan se voi toimia aika luontevasti jonkun hahmon kuvailussa. Silloinkin siihen pitää saada joku uusi pointti mukaan. Vähän se on sellaista sähläämistä koko touhu.”

Krapulaan on laskuhumalasta lyhyt matka. Yksi tuotteliaimmista kohmelosanoittajista on Junnu Vainio, jonka tämän lajin kuuluisimpia kappaleita ovat Mä en muista mitään ja Kauhea kankkunen. Kahden viikon ryyppyputki on katkolla biisin Viidestoista yö kertojaminällä, viisi päivää on takana Madafakin darra -kappaleessa.

Samuli Putron Älä huuda -kappaleessa kuvataan poikkeuksellisesti naisen krapulaa. ”Kuka naisesta muovaili sian?” kertoja manaa naiskumppa­niaan, joka haisee kompostilta ja paloöljyltä.

Suosituin vapinapäivä Suomi-lyriikassa vaikuttaa muuten olevan maanantai.

Muita kappaleita: Maanantai, Korrekti krapula, Työmiehen lauantai, Tarkenee, Unelmia ja toimistohommia.

Dave Lindholm kommentoi:

”En muista, että olisin koskaan kännissä sanoittanut tai säveltänyt mitään järkevää. Jos humalassa saa jonkun fiksulta tuntuvan idean, niin aamu paljastaa sen kelvottomaksi. Darrassa on tietysti herkistynyt olo ja silloin voi tapahtuakin jotain. Ainakin se on luotettavampi kuin humala.”

Alkoholismista kertovissa lauluissa kustaan kiljukattilaan, pohditaan risaiseksi muuttunutta elämää ja podetaan ikävää toisen ihmisen luo.

Juice Leskisen kappaleessa ”aamu alkaa A:lla, illan päättää A” ja Pekka Myllykosken sanoittamassa kappaleessakin Kossu on mun kuski kuvataan enemmän elämän hallinnan menettämistä kuin rattijuoppoutta.

Varsinaisia valistuslauluja on vähän, mutta esimerkiksi Ismo Alangon kappaleet käsittelevät alkoholihaittoja vino hymy suupielessä. Näin tehdään muun muassa Alumiinikuu-, Kulkurin iltakalja -ja Kriisistä kriisiin -kappaleissa.

Taiteilijaelämää puolestaan panee palasiksi koko juoppouteen pohjaavan taiteilijamyytin.

Kappaleessa Mellerin ja Morrisonin rinnalle itsensä sijoittava minähahmo kaipaa kaikkea liikaa, myös rakkautta.

Muita kappaleita: Murheellisten laulujen maa, Rentun ruusu, Kuinka voit väittää, Lasinen elämä, Mayday Mayday

Dave Lindholm kommentoi:

”Mä pidän sitä Taiteilijaelämää erittäin onnistuneena juttuna, varsinkin kun tuntee siinä esiintyviä tyyppejä. Se on todella terävä kuvaus sekavuudesta. Yleensä ironia on tosin vaarallista. Ne merkityksethän heittää aina kuperkeikkaa. Suomalainen kuulija on kuin lapsi. Jos sitä kieltää menemästä heikoille jäille, niin sinnehän se menee.”

Paljon siis kuluu alkoholia suomalaisissa rock-kappaleissa. Yleisimmät juomat ovat olut, kossu, jallu ja viina. Paljon juodaan myös puna- ja valkoviiniä, summittaisesti muun muassa Carilloa, siideriä ja Pernod’ta.

Paula Vesala tarjoaa tequilaa navastaan.


Amerikkalaissanoittajat ovat juomissansa tarkempia. Sikäläisissä lyriikoissa useimmin mainittuja juomia ovat Patron-tequila, Hennessy-konjakki, Grey Goose -votka ja Jack Daniel’s -viski.

Huumeita kuluu Suomessa vähän, kuten päihdehistoriastaan teemalevynkin tehnyt Jukka Orma Ylen taannoisessa tv-haastattelussa kertoi: ”Suomirockiin ei ole ikinä kuulunut huumeet, ja seksi on limaista jurripanoo.”

Suomi-rockin korkeapromillisimmissa kappaleissa juodaan, naidaan ja kärsitään krapulaa.

Noin kärjistettynä.

Vähän Orma tosin liioittelee. Alkoholin avulla sanoittajat ovat kuvanneet myös esimerkiksi romanttista rakkautta, uskonnollista hurmosta ja Jeesuksen veriuhria.

Kappaleissa palataan nuoruuteen, kuten Hector Hannikaisen baarissa tai pannaan paikalleen maailmanhistoriaa, kuten Tuomari Nurmio Viiniä! Malja marttyyreille -kappalessaan.

Monista kappaleista onkin paradoksaalisesti tullut osa kansakunnan muistia. Niiden tahdissa on juovuttu, juhlittu, rakastuttu, erottu ja kärsitty krapulaa.

Niistä on löydetty keino sanoittaa yhteistä kokemusta ja niistä on saatu lohtua, kun maailma tuntuu yksinäiseltä paikalta elää.

Kuten Nurmio laulaa:

”Sä olet yksin yksinäinen, mä olen yksin yksinäinen, mä olen onnen kerjäläinen, kurjuuden kuningas.”