Tuntematon sotilas -filmatisointi heläyttelee isänmaallisia tunteita. Uusi versio juhlistaa hienosti Suomen satavuotissynttäreitä. Onhan kyseessä suuri kertomus suomalaisen sotilaan rohkeudesta, oikeamielisyydestä, vitsikkyydestä ja kunniasta tiukassa ja epäreilussa sodassa.

Vai miten se nyt menikään?

Hahmotkaan eivät ole pelkkiä velikultia.

Väinö Linnan romaani oli alun perin sodanvastainen puheenvuoro. Se kertoi sodan mielettömyydestä, miesten pelosta ja tappiosta.

Toisin kuin moni tuntuu muistavan, kirjassa käydään hyökkäyssotaa ja lopuksi hävitään. Hahmotkaan eivät olleet pelkkiä velikultia. Reilujen kavereiden lisäksi joukossa on pelkureita, raukkiksia, typeryksiä ja ilkimyksiä. Antti Rokka saisi varmaan diagnoosin sosiopatiasta.

Moni teos elää melko kummallista elämää julkisessa keskustelussa. Bruce Springsteenin tuskastui aikoinaan Ronald Reaganiin, joka käytti Born in the USA -biisiä poliittiseen hengennostatukseen. Ilmeisesti Reagan ei ehtinyt kampanjointikiireiltään kuunnella kappaleen yhteiskuntakriittisiä, anti-amerikkalaisia sanoja.

Sen jälkeen Cervantes kirjoitti vielä satoja sivuja ties mistä.

Osa maailmankirjallisuuden merkkiteoksista tunnetaan vain yhdestä, mielenkiintoisesta yksityiskohdasta, joka usein tulee vastaan jo ensimmäisessä luvussa. Don Quijotesta muistetaan taistelu tuulimyllyjä vastaan, mutta jos Cervantesin kirjaan todella tutustuu, huomaa pian, että tuulimyllyt tulevat kehiin jo alkupuolella. Sen jälkeen Cervantes kirjoitti vielä satoja sivuja ties mitä. (Minullakaan ei ole aavistusta. Hyydyin toisten tavoin pian myllyjen jälkeen.)

Moni on kuullut Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjan madeleine-leivoksesta, jonka tuoksu palauttaa vyöryn muistoja. Marcel Proustin leivonnainen tulee vastaan esseissä, lehtijutuissa, hienostuneissa keskusteluissa ja luovan kirjoittamisen oppaissa. Mutta mitä muistoja tämä korkeakirjallinen leivos herätti? Sitä on vaikea sanoa, koska vain harva on avannut hankalan maineessa olevaa kirjaa, saati lukenut ensimmäisen luvun leivoskohdasta eteenpäin.

Uskonnollisiin toimiin ei tarvita Vanhan testamentin ravunsyöntiohjeita.

Harva kirkossakävijäkään on lukenut koko Raamattua. Muutamien pääkohtien tietäminen riittää. Uskonnollisiin tunteisiin ja toimiin ei kaivata sukuluetteloita, apostolien kirjeiden jokaista kohtaa eikä varsinkaan Vanhan testamentin ravunsyöntiohjeita.

Alkuteoksiin kannattaa kuitenkin välillä tutustua, vaikka se on vaivalloista ja työlästä. Julkista keskustelua käydään aina yksinkertaistuksilla. Ihmiset, teokset ja ajatukset muodostuvat käytössä pelkiksi symboleiksi. Suuret ajatusrakennelmat ja pitkät tapahtumat typistetään iskulauseiksi ja napakoiksi väittämiksi.

Silloin keskustelusta katoaa tarkkuus ja viisaus. Todellisuus on aina monimutkaisempi ja kiinnostavampi kuin nasevat onelinerit ja selvät totuudet.

Lue kaikki Me Naisten kolumnit täältä.