Kansan naurattaja. HS:n henkilöjuttu Anna Brotkinista, joka on käsikirjoittanut suuren osan tämän hetken suosituimmista suomalaisista tv-komediasarjoista.
Kansan naurattaja
Anna Brotkin, 32, on käsikirjoittanut suuren osan tämän hetken suosituimmista komediasarjoista. Nyt hän kertoo, miten suomalaiset saa nauramaan. Brotkin on varautunut siihenkin, että hän saattaa joskus tahtomattaan loukata.
TilaajilleJulkaistu: 6.12. 2:00 , Päivitetty: 6.12. 6:17
”baby toi on ihan once in a lifetime mut pitäiskö mennä sisälle ku mä jäädyn”
”psykoterapiaa koirille googlaa onko”
Käsikirjoittaja Anna Brotkinin, 32, puhelin on täynnä salakuuntelun tuloksena syntyneitä muistiinpanoja. Brotkin tarkkailee ihmisiä metrossa, raitiovaunussa, kadulla, kaupassa ja kahviloissa. Hän metsästää hauskoja yksityiskohtia, jotka voisivat toimia komediakäsikirjoituksessa.
”En välttämättä käytä havaintojani sellaisenaan teksteissäni, mutta hyödynnän niitä esimerkiksi henkilöhahmoja luodessani ja hahmojen puhetapaa etsiessäni. Jokin yksittäinen lause voi saada minut miettimään, millaisessa elämäntilanteessa ihminen mahtaa olla sanoessaan niin”, Brotkin kertoo.
Tarkat arkihavainnot toimivat. Television parhaat ohjelmat palkitaan jälleen tammikuussa Kultainen Venla -palkinnoilla. Viime kuussa julkistettiin ehdokkaiden shortlista, josta finalistit valitaan ensi viikolla. Komediakategorian shortlistan viidestä sarjasta Brotkin on ollut käsikirjoittajana kolmessa.
Brotkinilla riittää kysyntää. Marraskuussa alkoi Paula Korvan ohjaama ja yhdessä Brotkinin kanssa kirjoittama C More -alkuperäissarja Rehtori, joka perustuu Brotkinin ja Korvan kolmen vuoden takaiseen samannimiseen lyhytelokuvaan. Syksyllä 2018 Brotkin oli Putouksen 10. kauden pääkäsikirjoittaja.
Lisäksi hän on työskennellyt jaksokäsikirjoittajana muun muassa sarjoissa Jättekiva ja Modernit miehet. Viime keväänä Yle esitti Anna Dahlmanin ohjaaman komediasarjan Aikuiset, jonka käsikirjoitus ja konsepti ovat Brotkinin.
”Komedia perustuu havaintoon maailmasta, jota sitten liioitellaan stereotypioiden ja arkkityyppien avulla. Olen Hyvinkäältä kotoisin ja kokemukseni on, että syntyperäiset helsinkiläiset eivät fiilistele Kalliota samalla tapaa kuin me muualta tänne muuttaneet. Olen ottanut tuon ominaisuuden itsestäni ja vienyt sen äärimmäisyyksiin.”
Aikuisten parikymppiset ottavat itsensä erittäin vakavasti. Brotkin tunnistaa piirteen myös itsessään, eikä olisi mielestään pystynyt kirjoittamaan sarjaa yhtään aiemmin. Brotkin on kirjoittanut pienestä pitäen, mutta komediaa vasta viisi vuotta.
”Komedia vaatii itseironiaa ja vakavamielisyydestä irti päästämistä. En olisi vielä parikymppisenä pystynyt osoittamaan omia heikkouksiani. Useimmat Aalto-yliopistossa opintonsa aloittavat haluavat tehdä vakavasti otettavia draamaelokuvia. Harva menee sinne ajatuksenaan kirjoittaa koko kansan viihdettä, kuten en minäkään”, Brotkin pohtii.
Alunperin Brotkin haki opiskelemaan dramaturgiaa Teatterikorkeakouluun, koska hän oli liikkunut koko teini-ikänsä teatteripiireissä. Brotkin putosi valintakokeiden viimeisessä vaiheessa. Sen sijaan hän pääsi opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon viestintää.
Kandin suoritettuaan hän haki jälleen Teatterikorkeakouluun. Sillä kertaa raadissa olleen näytelmäkirjailija Laura Ruohosen palaute oli käänteentekevä. Ruohonen kehui Brotkinin tekstejä, mutta hänen mielestään ne eivät olleet teatteria. Ne olivat elokuvaa.
”Se oli hallelujah-hetki. Minusta oli aina tuntunut, että esitän teatteria ja yritän päälleliimata teksteihini teatraalisia elementtejä”, Brotkin muistelee.
Palautteen jälkeen hän haki opiskelemaan Aalto-yliopistoon elokuva- ja tv-käsikirjoittamista. Päivä päivältä valinta tuntui yhä oikeammalta.
Komedian siemen istutettiin Brotkiniin kuitenkin jo paljon aiemmin, vaikkei hän heti sitä ymmärtänytkään. Brotkinin lapsuudessa koko perhe katseli yhdessä paljon televisiota ja etenkin komediasarjoja.
”Näin jälkikäteen ajateltuna imin valtavasti tietoa siitä, miten komediaa kirjoitetaan. Olin ihan hullu Frasier-fani. Seattlelainen radiopsykologi oli hyvin kaukana omasta elämästäni, mutta se oli niin taitavasti käsikirjoitettua komediaa, että vitsit aukesivat jopa hyvinkääläiselle pikkutytölle.”
Sarjasta hän oppi, että väärinymmärrykset, ihmisten väliset valtataistelut ja egoistiset luonteenpiirteet naurattavat. Komedian tekijänä Brotkin on kuitenkin lempeyden puolestapuhuja. Aikuisissakin toki nauretaan henkilöiden pikkumaisuuksille, typeryydelle ja heikkouksille, mutta toisaalta myös hahmojen hellyyttävyydelle ja vilpittömyydelle.
”Ehkä se kertoo ihmiskäsityksestäni. En usko, että kukaan on pelkästään kauhea ja itsekäs tai ihana ja rakastettava. Toivon, etten edes osaisi kirjoittaa osoittelevaa komediaa. En myöskään halua lähtökohtaisesti tehdä sellaisia vitsejä, joiden dna:ssa on esimerkiksi vähemmistöille naureskelu tai stereotypioiden vahvistaminen.”
”Eihän Oonankaan seksuaalista suuntautumista pointata koko ajan sanomalla, että hei mitä sä Oona ajattelet tästä kun oot tollanen hetero. Halusin luoda Artusta hahmon, jonka tärkein päämäärä ei ole tulla ulos kaapista.”
Sarjassa ei myöskään alleviivata kenenkään etnistä taustaa. Brotkin sanoo, ettei tietenkään ole naiivi. Homofobia ja rasismi ovat monelle arkipäivää, mutta Brotkinille oli tärkeää normalisoida näitä teemoja suomalaisessa televisiokerronnassa.
”Uskon, että jokaisella on varmasti muutakin kerrottavaa kuin omaan ihonväriin tai sukupuoleen liittyviä tarinoita.”
Brotkin haluaa kuitenkin uskoa, että asiat menevät koko ajan parempaan suuntaan.
Pirkka-Pekka Petelius pyysi hiljattain julkisesti anteeksi vanhoja tv-sketsejään, joissa loukattiin saamelais- ja romanivähemmistöjä.
”On mahtavaa, että asioista keskustellaan koko ajan enemmän. Mielestäni on upeaa, että ihminen voi tajuta virheensä: pyytää anteeksi, saada anteeksi ja oppia uutta. Voimme mennä eteenpäin. On absurdia, että joku lynkataan yhden virheen takia ja vielä absurdimpaa on, että lynkataan anteeksipyynnön takia”, Brotkin pohtii.
”En ymmärrä valitusta, ettei mitään muka saisi enää sanoa. Sehän ei ole totta! On enemmänkin järkyttävää, mitä kaikkea loukkaavaa saakaan sanoa julkisesti esimerkiksi Twitterissä. Ero vanhaan on se, että onneksi nykyään niilläkin, joita loukataan, on ääni ja he voivat sanoa, että tämä satuttaa”, Brotkin sanoo.
Brotkinin mukaan komediaan kuitenkin liittyy usein tietty epäkorrektius ja överiksi vetäminen. Kirjoittaminen ei kuitenkaan onnistu, jos hän koko ajan miettii, mitä feministit, perussuomalaiset tai oma mummo vitseistä ajattelevat.
”Komedia syntyy niin hienovaraisista nyansseista, että olen varautunut siihen, että jonain päivänä tajuamattani tekstini saattaa loukata jotain. Silloin haluan olla ihminen, joka on itsekriittinen, pyytää anteeksi ja pysähtyy miettimään. En ajattele, että minulla on oikeus kirjoittaa ihan mitä vain haluan ilman seurauksia. Pikemminkin toivon, että minulla on oikeus pyytää anteeksi, jos joskus teen virheitä.”
Monipuolisten henkilöhahmojen lisäksi Brotkinille oli Aikuiset-sarjaa kirjoittaessa myös tärkeää kirjoittaa parhaat vitsit ja päärooli naiselle.
”Usein sanotaan, että kyllähän naisilla on paljon komediarooleja. Mutta harvoin he kuitenkaan saavat olla komedian päähenkilöitä, hauskoja koheltajia. Naiset ovat edelleen useammin reaktiohahmoja, kuten rakastavia äitejä, huolehtivia siskoja tai nalkuttavia vaimoja.”
Hän ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että kaikissa sarjoissa tulisi olla puolet naisia.
”Jokainen saa tehdä omannäköisensä sarjan. Ei se tee ohjelmasta naisvihamielistä, jos sen pääosassa on miehiä. Samalla tavalla sarjasta ei vielä tee feminististä se, että päärooli on naisella. Aikuisissa on sekä miehiä että naisia aktiivisissa rooleissa.”
Vaikka Brotkin sanoo olevansa unelma-ammatissaan, välillä hänenkin on vaikea päästä kirjoittamisessa eteenpäin.
”Silloin haluaisin maksaa jollekin 500 euroa siitä, että hän tekisi työt puolestani. Se on ihan omituinen ajatus!”
Se kuitenkin kuuluu kirjoittamisen luonteeseen. Brotkinin mukaan täytyy tulla alhoja, jotta niistä voi taas nousta. Jos hän pitäisi itseään jatkuvasti loistavana kirjoittajana, ei hän pääsisi kehittymään. Toisaalta liika itsensä ruoskiminen tappaisi luovuuden.
”Kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta minun täytyy voida nauraa omille jutuilleni ja uskoa, että koko Suomi tulee rakastamaan vitsejäni, ja että sarjani myydään Netflixille. Sen jälkeen yleensä ajattelen, että tulen nolaamaan itseni paskoilla teksteilläni. Kirjoittaminen on bipolaarista ja vaatii tietyn jumalkompleksin”, hän sanoo nauraen.
Brotkin kuvailee komediaa kuninkuuslajiksi, jota mitataan brutaalisti: komedia ei ole komediaa, jos kukaan ei naura.
”Silloin on epäonnistunut. Mielestäni komedia onkin aliarvostettua siihen nähden, miten vaikea genre se on.”
Epäonnistua voi Brotkinin mukaan monella tapaa, esimerkiksi aliarvioimalla katsojaa ja kirjoittamalla vitsejä, jotka eivät naurata edes häntä itseään.
”Kirjottaessa lähden siitä, etten pidä katsojaa tyhmänä. Sarjojeni avulla toivon, että voimme nauraa yhdessä itse itsellemme, sen sijaan että nauraisimme ylhäältäpäin toisillemme.”
”Aikuiset ei olisi mitään vain paperilla. Se on tarkoitettu ihmisten nähtäväksi. Rakastan sitä, kun kirjoittamani vitsit herättävät tunteita ja fyysisiä reaktioita, kuten niin vahvaa nolostumista, että täytyy panna kädet silmien eteen. Ihaninta on, jos katsojat eläytyvät tarinaan ja puhuvat hahmoille, uskovat heidät oikeiksi, fanittavat tai ärsyyntyvät heistä. Silloin tietää tehneensä uskottavan hahmon. Päämääräni on koskettaa, naurattaa ja herättää ajatuksia.”
Brotkin suhtautuukin komediaan miltei hartaasti ja uskoo, että motiivit naurattamiselle voivat olla jopa ylevät.
”Nauru tekee ihmiseen särön. Sen jälkeen on vastaanottavaisempi myös maailmankatsomukselliselle kamalle. Pelkkä paasaaminen ja toruminen voivat aiheuttaa jopa vastareaktion. Ihmisen tunteisiin pääsee helpommin käsiksi lempeän yhdessä nauramisen kautta.”
Eikä kaiken tarvitse valistaa parempien valintojen pariin.
”Joskus komedia voi olla vain haavemainen pakopaikka, jossa saa hetken kuvitella, että kaikki on maailmassa hyvin.”
”Teen paljon töitä, mutta vastapainoksi yritän nauttia elämän random-jutuista ja tehdä asioita ilman päämäärää tai välitöntä hyötyä.”
Työhuone
”Tarvitsen paikan, jossa ajatella ja kirjoittaa. Ahdistuisin, jos joutuisin kirjoittamaan kotona tai kahviloissa. Nykyinen työhuoneeni sijaitsee Kruununhaassa.”
Rakkaus
”Tärkein kaikista.”
”psykoterapiaa koirille googlaa onko”
Käsikirjoittaja Anna Brotkinin, 32, puhelin on täynnä salakuuntelun tuloksena syntyneitä muistiinpanoja. Brotkin tarkkailee ihmisiä metrossa, raitiovaunussa, kadulla, kaupassa ja kahviloissa. Hän metsästää hauskoja yksityiskohtia, jotka voisivat toimia komediakäsikirjoituksessa.
”En välttämättä käytä havaintojani sellaisenaan teksteissäni, mutta hyödynnän niitä esimerkiksi henkilöhahmoja luodessani ja hahmojen puhetapaa etsiessäni. Jokin yksittäinen lause voi saada minut miettimään, millaisessa elämäntilanteessa ihminen mahtaa olla sanoessaan niin”, Brotkin kertoo.
Tarkat arkihavainnot toimivat. Television parhaat ohjelmat palkitaan jälleen tammikuussa Kultainen Venla -palkinnoilla. Viime kuussa julkistettiin ehdokkaiden shortlista, josta finalistit valitaan ensi viikolla. Komediakategorian shortlistan viidestä sarjasta Brotkin on ollut käsikirjoittajana kolmessa.
Brotkinilla riittää kysyntää. Marraskuussa alkoi Paula Korvan ohjaama ja yhdessä Brotkinin kanssa kirjoittama C More -alkuperäissarja Rehtori, joka perustuu Brotkinin ja Korvan kolmen vuoden takaiseen samannimiseen lyhytelokuvaan. Syksyllä 2018 Brotkin oli Putouksen 10. kauden pääkäsikirjoittaja.
Lisäksi hän on työskennellyt jaksokäsikirjoittajana muun muassa sarjoissa Jättekiva ja Modernit miehet. Viime keväänä Yle esitti Anna Dahlmanin ohjaaman komediasarjan Aikuiset, jonka käsikirjoitus ja konsepti ovat Brotkinin.
Brotkin on ammentanut Aikuisiin paitsi huomioitaan ympäröivästä maailmasta, myös palasen itseään. Sarjan päähenkilö Oona (Anna Airola) on kaikkea ja kaikkia ylianalysoiva junan tuoma, jolla on hyvin vahva kaupunginosaidentiteetti.”Komedia perustuu havaintoon maailmasta, jota sitten liioitellaan.”
”Komedia perustuu havaintoon maailmasta, jota sitten liioitellaan stereotypioiden ja arkkityyppien avulla. Olen Hyvinkäältä kotoisin ja kokemukseni on, että syntyperäiset helsinkiläiset eivät fiilistele Kalliota samalla tapaa kuin me muualta tänne muuttaneet. Olen ottanut tuon ominaisuuden itsestäni ja vienyt sen äärimmäisyyksiin.”
Aikuisten parikymppiset ottavat itsensä erittäin vakavasti. Brotkin tunnistaa piirteen myös itsessään, eikä olisi mielestään pystynyt kirjoittamaan sarjaa yhtään aiemmin. Brotkin on kirjoittanut pienestä pitäen, mutta komediaa vasta viisi vuotta.
”Komedia vaatii itseironiaa ja vakavamielisyydestä irti päästämistä. En olisi vielä parikymppisenä pystynyt osoittamaan omia heikkouksiani. Useimmat Aalto-yliopistossa opintonsa aloittavat haluavat tehdä vakavasti otettavia draamaelokuvia. Harva menee sinne ajatuksenaan kirjoittaa koko kansan viihdettä, kuten en minäkään”, Brotkin pohtii.
Alunperin Brotkin haki opiskelemaan dramaturgiaa Teatterikorkeakouluun, koska hän oli liikkunut koko teini-ikänsä teatteripiireissä. Brotkin putosi valintakokeiden viimeisessä vaiheessa. Sen sijaan hän pääsi opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon viestintää.
Kandin suoritettuaan hän haki jälleen Teatterikorkeakouluun. Sillä kertaa raadissa olleen näytelmäkirjailija Laura Ruohosen palaute oli käänteentekevä. Ruohonen kehui Brotkinin tekstejä, mutta hänen mielestään ne eivät olleet teatteria. Ne olivat elokuvaa.
”Se oli hallelujah-hetki. Minusta oli aina tuntunut, että esitän teatteria ja yritän päälleliimata teksteihini teatraalisia elementtejä”, Brotkin muistelee.
Palautteen jälkeen hän haki opiskelemaan Aalto-yliopistoon elokuva- ja tv-käsikirjoittamista. Päivä päivältä valinta tuntui yhä oikeammalta.
Komedian siemen istutettiin Brotkiniin kuitenkin jo paljon aiemmin, vaikkei hän heti sitä ymmärtänytkään. Brotkinin lapsuudessa koko perhe katseli yhdessä paljon televisiota ja etenkin komediasarjoja.
”Näin jälkikäteen ajateltuna imin valtavasti tietoa siitä, miten komediaa kirjoitetaan. Olin ihan hullu Frasier-fani. Seattlelainen radiopsykologi oli hyvin kaukana omasta elämästäni, mutta se oli niin taitavasti käsikirjoitettua komediaa, että vitsit aukesivat jopa hyvinkääläiselle pikkutytölle.”
Sarjasta hän oppi, että väärinymmärrykset, ihmisten väliset valtataistelut ja egoistiset luonteenpiirteet naurattavat. Komedian tekijänä Brotkin on kuitenkin lempeyden puolestapuhuja. Aikuisissakin toki nauretaan henkilöiden pikkumaisuuksille, typeryydelle ja heikkouksille, mutta toisaalta myös hahmojen hellyyttävyydelle ja vilpittömyydelle.
”Ehkä se kertoo ihmiskäsityksestäni. En usko, että kukaan on pelkästään kauhea ja itsekäs tai ihana ja rakastettava. Toivon, etten edes osaisi kirjoittaa osoittelevaa komediaa. En myöskään halua lähtökohtaisesti tehdä sellaisia vitsejä, joiden dna:ssa on esimerkiksi vähemmistöille naureskelu tai stereotypioiden vahvistaminen.”
Brotkin halusikin luoda Aikuisiin jopa hieman utopistisen maailman, jossa ei tyydytä kliseisiin miesten ja naisten eroavaisuuksista, lauota rasistisia vitsejä tai alleviivata Oonan parhaan kaverin Artun (Elias Salonen) homoutta.”Jokaisella on varmasti muutakin kerrottavaa kuin omaan ihonväriin tai sukupuoleen liittyviä tarinoita.”
”Eihän Oonankaan seksuaalista suuntautumista pointata koko ajan sanomalla, että hei mitä sä Oona ajattelet tästä kun oot tollanen hetero. Halusin luoda Artusta hahmon, jonka tärkein päämäärä ei ole tulla ulos kaapista.”
Sarjassa ei myöskään alleviivata kenenkään etnistä taustaa. Brotkin sanoo, ettei tietenkään ole naiivi. Homofobia ja rasismi ovat monelle arkipäivää, mutta Brotkinille oli tärkeää normalisoida näitä teemoja suomalaisessa televisiokerronnassa.
”Uskon, että jokaisella on varmasti muutakin kerrottavaa kuin omaan ihonväriin tai sukupuoleen liittyviä tarinoita.”
Brotkin haluaa kuitenkin uskoa, että asiat menevät koko ajan parempaan suuntaan.
Pirkka-Pekka Petelius pyysi hiljattain julkisesti anteeksi vanhoja tv-sketsejään, joissa loukattiin saamelais- ja romanivähemmistöjä.
”On mahtavaa, että asioista keskustellaan koko ajan enemmän. Mielestäni on upeaa, että ihminen voi tajuta virheensä: pyytää anteeksi, saada anteeksi ja oppia uutta. Voimme mennä eteenpäin. On absurdia, että joku lynkataan yhden virheen takia ja vielä absurdimpaa on, että lynkataan anteeksipyynnön takia”, Brotkin pohtii.
Mutta täytyykö komediaa nykyään siis kirjoittaa kieli keskellä suuta?”Toivon, että minulla on oikeus pyytää anteeksi, jos joskus teen virheitä.”
”En ymmärrä valitusta, ettei mitään muka saisi enää sanoa. Sehän ei ole totta! On enemmänkin järkyttävää, mitä kaikkea loukkaavaa saakaan sanoa julkisesti esimerkiksi Twitterissä. Ero vanhaan on se, että onneksi nykyään niilläkin, joita loukataan, on ääni ja he voivat sanoa, että tämä satuttaa”, Brotkin sanoo.
Brotkinin mukaan komediaan kuitenkin liittyy usein tietty epäkorrektius ja överiksi vetäminen. Kirjoittaminen ei kuitenkaan onnistu, jos hän koko ajan miettii, mitä feministit, perussuomalaiset tai oma mummo vitseistä ajattelevat.
”Komedia syntyy niin hienovaraisista nyansseista, että olen varautunut siihen, että jonain päivänä tajuamattani tekstini saattaa loukata jotain. Silloin haluan olla ihminen, joka on itsekriittinen, pyytää anteeksi ja pysähtyy miettimään. En ajattele, että minulla on oikeus kirjoittaa ihan mitä vain haluan ilman seurauksia. Pikemminkin toivon, että minulla on oikeus pyytää anteeksi, jos joskus teen virheitä.”
Monipuolisten henkilöhahmojen lisäksi Brotkinille oli Aikuiset-sarjaa kirjoittaessa myös tärkeää kirjoittaa parhaat vitsit ja päärooli naiselle.
”Usein sanotaan, että kyllähän naisilla on paljon komediarooleja. Mutta harvoin he kuitenkaan saavat olla komedian päähenkilöitä, hauskoja koheltajia. Naiset ovat edelleen useammin reaktiohahmoja, kuten rakastavia äitejä, huolehtivia siskoja tai nalkuttavia vaimoja.”
Hän ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että kaikissa sarjoissa tulisi olla puolet naisia.
”Jokainen saa tehdä omannäköisensä sarjan. Ei se tee ohjelmasta naisvihamielistä, jos sen pääosassa on miehiä. Samalla tavalla sarjasta ei vielä tee feminististä se, että päärooli on naisella. Aikuisissa on sekä miehiä että naisia aktiivisissa rooleissa.”
Vaikka Brotkin sanoo olevansa unelma-ammatissaan, välillä hänenkin on vaikea päästä kirjoittamisessa eteenpäin.
”Silloin haluaisin maksaa jollekin 500 euroa siitä, että hän tekisi työt puolestani. Se on ihan omituinen ajatus!”
Se kuitenkin kuuluu kirjoittamisen luonteeseen. Brotkinin mukaan täytyy tulla alhoja, jotta niistä voi taas nousta. Jos hän pitäisi itseään jatkuvasti loistavana kirjoittajana, ei hän pääsisi kehittymään. Toisaalta liika itsensä ruoskiminen tappaisi luovuuden.
”Kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta minun täytyy voida nauraa omille jutuilleni ja uskoa, että koko Suomi tulee rakastamaan vitsejäni, ja että sarjani myydään Netflixille. Sen jälkeen yleensä ajattelen, että tulen nolaamaan itseni paskoilla teksteilläni. Kirjoittaminen on bipolaarista ja vaatii tietyn jumalkompleksin”, hän sanoo nauraen.
Brotkin kuvailee komediaa kuninkuuslajiksi, jota mitataan brutaalisti: komedia ei ole komediaa, jos kukaan ei naura.
”Silloin on epäonnistunut. Mielestäni komedia onkin aliarvostettua siihen nähden, miten vaikea genre se on.”
Epäonnistua voi Brotkinin mukaan monella tapaa, esimerkiksi aliarvioimalla katsojaa ja kirjoittamalla vitsejä, jotka eivät naurata edes häntä itseään.
”Kirjottaessa lähden siitä, etten pidä katsojaa tyhmänä. Sarjojeni avulla toivon, että voimme nauraa yhdessä itse itsellemme, sen sijaan että nauraisimme ylhäältäpäin toisillemme.”
Itse kirjoittaminen ei ole Brotkinille tärkeintä. Todellinen palkinto tulee vasta siitä, kun näkee katsojan reagoivan.”Ihmisen tunteisiin pääsee helpommin käsiksi lempeän yhdessä nauramisen kautta.”
”Aikuiset ei olisi mitään vain paperilla. Se on tarkoitettu ihmisten nähtäväksi. Rakastan sitä, kun kirjoittamani vitsit herättävät tunteita ja fyysisiä reaktioita, kuten niin vahvaa nolostumista, että täytyy panna kädet silmien eteen. Ihaninta on, jos katsojat eläytyvät tarinaan ja puhuvat hahmoille, uskovat heidät oikeiksi, fanittavat tai ärsyyntyvät heistä. Silloin tietää tehneensä uskottavan hahmon. Päämääräni on koskettaa, naurattaa ja herättää ajatuksia.”
Brotkin suhtautuukin komediaan miltei hartaasti ja uskoo, että motiivit naurattamiselle voivat olla jopa ylevät.
”Nauru tekee ihmiseen särön. Sen jälkeen on vastaanottavaisempi myös maailmankatsomukselliselle kamalle. Pelkkä paasaaminen ja toruminen voivat aiheuttaa jopa vastareaktion. Ihmisen tunteisiin pääsee helpommin käsiksi lempeän yhdessä nauramisen kautta.”
Eikä kaiken tarvitse valistaa parempien valintojen pariin.
”Joskus komedia voi olla vain haavemainen pakopaikka, jossa saa hetken kuvitella, että kaikki on maailmassa hyvin.”
Anna Brotkin
Kuka?
32-vuotias käsikirjoittaja. Syntynyt Hyvinkäällä, asuu Helsingin Kalliossa. Opiskellut elokuva- ja tv-käsikirjoittamista Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Valmistunut taiteen maisteriksi 2016. Opiskellut myös viestintää Jyväskylän yliopistossaMistä tunnetaan?
Aikuiset-tv-sarjan käsikirjoittaja. Ollut mukana kirjoittamassa tv-sarjoja Rehtori, Jättekiva, Modernit miehet, Putous ja Pelimies. Kirjoittanut myös lyhytelokuvia ja kuunnelmia.Mistä ei tunneta?
Ohjaa myös musiikkivideoita ja järjestää teemabileitä Teurastamon B-Side Barissa. ”Beyoncé-bileissä on ollut parhaimmillaan tuhat ihmistä.”Näistä en luovu
Haahuilu”Teen paljon töitä, mutta vastapainoksi yritän nauttia elämän random-jutuista ja tehdä asioita ilman päämäärää tai välitöntä hyötyä.”
Työhuone
”Tarvitsen paikan, jossa ajatella ja kirjoittaa. Ahdistuisin, jos joutuisin kirjoittamaan kotona tai kahviloissa. Nykyinen työhuoneeni sijaitsee Kruununhaassa.”
Rakkaus
”Tärkein kaikista.”
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin