Minut leikattiin kuukausi sytostaattihoitojen jälkeen, minkä vuoksi leikkauksesta toipuessani toivuin vielä myös sytostaateista. Aluksi liikkumiseni oli vain kävelyä sekä erilaista liikeratoja kuntouttavaa jumppaa, johon sai hyvät ohjeet sairaalan fysioterapeutilta. Palasin lempilajini suunnistuksen pariin vajaa pari kuukautta leikkauksesta. Metsässä mäkisessä maastossa kulkeminen otti aluksi voimille eikä juoksuaskeleista voinut haaveillakaan. Pikkuhiljaa reipas kävely alkoi tuntua kuitenkin helpommalta ja pystyin aloittamaan myös hölkkäilyn. Kesän aikana nautinkin pyöräilystä, hitaista hölkkälenkeistä ja avovesiuinnista. Uinti tuntuikin auttavan parhaiten liikeratojen parantumiseen rinnanpoiston jälkeen. Puoli vuotta sytostaattien loppumisen jälkeen pystyin suunnistamaan vähän reippaampaakin tahtia ja aloitin myös kuntosalilla käymisen uudestaan. Huomaan, että lihasvoimani on selkeästi heikentynyt hoitojen aikana, mutta sitä suuremmalla syyllä kuntosaliharjoittelu tuntuu tärkeältä, joskaan se ei ole koskaan kuulunut lempilajeihini. Vaikka juoksutahtini on hitaampi kuin ennen sairastumistani, on ihanaa ja palkitsevaa huomata, miten kunto on kuitenkin kohentunut hoitojen jälkeen.

Minulle alotettiin hormoniblokkerit hormonipositiivisen syövän vuoksi. Ne ovat aiheuttaneet muun muassa ikäviä nivelkipuja, voimakkaita kuumia aaltoja, unettomuutta ja painonnousua. Aamuisin jalanpohjat ovat niin kipeät, että niille astuminen tekee pahaa. Jäykkyyden vuoksi myös kyykistyminen ja kumartelu tuntuvat erityisesti aamuisin haastavilta. Olen huomannut, että parhaiten nivelkipuihin auttaa liikkeelle lähteminen. Aamuisen kävely- tai hölkkälenkin jälkeen nivelet eivät juurikaan enää kipuile koko loppupäivänä. Iltakävely taas auttaa hieman unensaannissa. Kuumiin aaltoihin olen kuullut auttavan kylmävesiuinnin, jota olen aiemmin harrastanut, mutta toistaiseksi

en ole saanut aloitettua tätä uudelleen. Uimahalliinkaan en ole saanut mentyä vielä rinnanpoiston jälkeen. Pitäisi vaan rohkaistua ja käyttää vaikka uima-asun käyttöoikeusmerkkiä tai ranneketta ja uikkaria saunassakin. Tai vaihtoehtoisesti rohkaistua ja toimia siellä kuten aiemminkin. Vesijuoksu ja -jumppa tekisivät varmasti hyvää leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa ja uimahallistakin sattuu löytymään kylmäallas, josta voisi saada helpotusta kuumiin aaltoihin.

 Luonnossa liikkuessa tuntee, kuinka mieli lepää. Sienestäminen ja  marjastaminen ovat myös hyvää liikuntaa ja kaupanpäälle saa  terveellistä ravintoa. Yksi tärkeimmistä motivaattoreista liikkeelle  lähtöön minulla ovat olleet myös hyvät äänikirjat ja podcastit.  Aiemmin tykkäsin lukea kirjoja, mutta nykyään kuuntelen enemmän  äänikirjoja ja yhdistän siihen liikkumisen. Myös ystävien kanssa tehdyt  kävelytreffit tai puhelu ystävälle kävellessä toimivat minulla hyvinä  liikuttajina ja ovat tärkeitä mielen hyvinvoinnille. Välillä olisi tärkeää  myös antaa aikaa rentoutumiselle. Olenkin pyrkinyt osallistumaan  Rintasyöpäyhdistyksen etäsyvärentoutukseen säännöllisesti, mutta  tiedostan, että rentoutumishetkiä olisi hyvä järjestää itselle  useamminkin.

 Liikkuminen on ollut minulle yhtä tärkeässä roolissa kuntoutuessani  syövästä kuin esimerkiksi sairastumisen käsittely puhumalla.  Syöpähoidot kurittavat fyysistä kuntoa pitkäksi aikaa, eikä  kuntoutumista voi mitenkään verrata kovasta flunssasta tai  esimerkiksi tavanomaisesta leikkauksesta toipumiseen. Fyysisen voinnin heikentymisen lisäksi psyykkinen vointi on kovalla koetuksella. On kuitenkin huojentavaa ja palkitsevaa tuntea, miten liikkuminen auttaa toipumisessa ja miten kunto kohenee pikkuhiljaa ja liikkuminen käy koko ajan helpommaksi. Liikkumisessa merkityksellisintä minulle on pysyä toimintakykyisenä ja pystyä jatkamaan rakkaita harrastuksia kuten ennen sairastumista. Hyvinvointi on noussut minulla arvoista kirkkaimmaksi ja sen eteen -sekä sen vuoksi liikun."