Toiminnan arviointi liittyy kiinteästi steinerpedagogiseen varhaiskasvatukseen. 
https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/2013500

 

7.1 Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/2013501

Lapsen kehitystä ja tervettä kasvua tukevaa kasvatusta varten steinerpedagoginen varhaiskasvattaja tarvitsee tietoja lapsesta, hänen kehittymisestään ja aiemmista kasvatusympäristöistä. Tämä tapahtuu tiiviissä yhteistyössä lapsen huoltajien kanssa ja hänen/heidän kirjallisella suostumuksellaan. Huoltajien kanssa tapahtuvassa alkukeskustelussa kasvattajille muodostuu näkemys lapsen vahvuuksista ja kehityshaasteista, jolloin asetetaan myös tavoitteet lapsen henkilökohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa varten.

Varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista käytännössä arvioidaan henkilöstön (kollegio) viikoittaisissa kokouksissa. Arviointi perustuu säännölliseen lapsihavainnointiin ja seurantaan. Myös huoltajien ja muiden mahdollisten tukihenkilöiden havainnot lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista toimintavuoden aikana ovat tärkeitä. Toimintavuoden lopussa tapahtuvassa keskustelussa huoltajien kanssa arvioidaan toteutunutta toimintavuotta lapsen näkökulmasta.

Varhaiskasvatuksen laadun ja henkilöstön ammattitaidon ylläpitämisen ja kehittämisen ehtona on kasvattajan itsehavainnointi ja -arviointi. Ne ovat työn keskeisiä työvälineitä ja niiden kehittyminen kyvyiksi vaatii tavoitteellista harjoittelua. Kollegiotyössä kehitetään yhteisöllistä itsearviointia sekä palautteen antamista ja saamista. Arvioinnin kohteina voivat olla muun muassa henkilöstön vuorovaikutus lasten kanssa, ryhmässä vallitseva ilmapiiri, pedagogiset työtavat, toiminnan sisältö tai oppimisympäristöt. Työn arviointi liittyy myös yhteisössä mahdollisesti tapahtuvaan työnohjaukseen.

Steinerpedagogisen ikäkausinäkemyksen mukaan lapsuuteen kuuluu luontainen avoimuus maailmaa kohtaan. Lapsen ohjaaminen liian varhain itsehavainnointiin ja oman toiminnan arviointiin voi kääntää lapsen huomion itseensä, jolloin syvä jäljittelevä suhde maailmaan voi häiriintyä. Se voi myös ehkäistä oma-aloitteisuutta ja ennakkoluulotonta asioihin tarttumista. Sen vuoksi steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa vahvistetaan arviointitaitojen edellytyksiä. Lapsen itsetuntemusta kehitetään harjoittamalla kehon hallintaa, aistiherkkyyttä ja aistien erottelukykyä, mielikuvitusta, kielellisiä valmiuksia ja sosiaalisia taitoja. Lapsi oppii arviointia myös jäljittelemällä kasvattajan toimintatapoja. Arviointikyky kehittyy luontaisesti yhdistetyssä ryhmässä, jossa eri-ikäiset lapset voivat saada kokemuksia ja tehdä havaintoja omista taidoistaan. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että lapsen non-verbaalisisesti tai verbaalisesti ilmaisemat kokemukset sivuutettaisiin.

On tärkeää, että paikallisilla päättäjillä, huoltajilla sekä steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on ajantasaista tietoa varhaiskasvatuksen toteutumisesta ja sen laadusta. Arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi asiakastyytyväisyyskyselyitä tai muita mahdollisuuksia osallistua toiminnan suunnitteluun ja arviointiin. Keskeiset arviointitulokset tulee julkistaa. Järjestäjä- ja yksikkötason arviointi on keskeinen osa varhaiskasvatuksen johtamista ja kehittämistä paikallisesti.

7.2 Paikallisesti päätettävät asiat

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/2013502