4.1 Pedagogisen toiminnan viitekehys

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1291828

4.2 Pedagoginen dokumentointi

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1291829

Steinerpedagogiikan piirissä kehitettyjen lapsihavainnointimenetelmien tavoitteena on yksittäisen lapsen syvempi ymmärtäminen. Se on tapahtuma, jossa kasvattaja luopuu omasta valmiista näkökannastaan, yrittää eläytyä lapseen ja asettua hänen asemaansa. Se tarkoittaa sisäistä tietä, jossa kasvattaja etenee lapsen ulkoisen hahmon, liikkeiden, puheen, käyttäytymisen ja eri kykyjen kuvaamisesta kohti aitoa ja totuudenmukaista kuvaa lapsen yksilöllisyydestä. Samalla kyse on kasvattajan kehitystapahtumasta, jossa hän vahvistaa huomio- ja kuvaamiskykyään, kehittää empatiataitojaan ja edistää henkilöstön kollegiaalista yhteistyötä lapsen yhteisen ymmärtämis-pyrkimyksen avulla.

Pedagogisena tapahtumana lapsihavainnointi myös dokumentoidaan, sitä arvioidaan yhdessä ja siitä keskustellaan lapsen huoltajien kanssa.

 

4.3 Monipuoliset työtavat

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/2013041

Ensisijainen tavoite on lapsen terveen kasvun ja yksilöllisen kehityksen edistäminen. Työtavoilla tuetaan laaja-alaisen osaamisen, lasten aktiivisuuden, aloitteellisuuden ja luovuuden kehittymistä sekä vahvistetaan sosiaalisia taitoja. Toiminnassa on tärkeää sen rytmisyys.

Leikki kaikissa muodoissaan, erityisesti vapaa omaehtoinen leikki, on keskeisellä sijalla varhaiskasvatustoiminnassa. Vapaa leikki ja taiteellinen työskentely kehittävät luovuutta ja mielikuvitusta. Kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat sekä monipuolinen liikunta rakentavat perustaa oppimiselle. Toiminta on aktiivista tekemistä. Asioiden selittämistä vältetään, ja tilaa annetaan lapsen omille oivalluksille ja omalle mielikuvitukselle. Kun kasvattaja tekee kodintöitä ja hoitaa ympäristöä, tekemisen konkreettisuus ja tarkoituksenmukaisuus, jolla eri toiminnot seuraavat toisiaan, tapahtumien ”asialogiikka”, puhuttelevat lasta. Onnistumisen kokemus ja kannustava palaute tukevat myönteisen itsetunnon kehittymistä. Työtapoja kehitetään henkilöstön itsearvioinnin, lasten ikäkausitarpeiden sekä lapsilta ja huoltajilta saadun palautteen perusteella.

 

4.4 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/2013042

Lapsen leikki kehittyy ja muuttuu koko ensimmäisen seitsenvuotiskauden ajan. Pikkulapsen leikki on yhä kiinteästi sidoksissa hänen ympäristöönsä, sen havainnointiin ja siinä vallitsevien mahdollisuuksien kokeilemiseen. Tässä vaiheessa lapsi leikkii aluksi käsillään ja jaloillaan, ja liikuntakyvyn myötä leikki laajenee kaikkeen siihen, mikä on lapsen näkökentässä. Hän oppii tuntemaan tilan ja sen myötä maailman erilaisia lainalaisuuksia ja laadullisuuksia. Leikki kokee syvällekäyvän muutoksen 4-5-vuotiailla lapsen luovan mielikuvituksen alkaessa ohjata yhä enemmän leikkitapahtumaa. Lapsen leikki saa silloin uutta intensiteettiä ja kestoa leikin virratessa lapsen luovista voimista täynnä syntymisen ja kasvun iloa. Tämä leikki leikin itsensä vuoksi muuttuu vasta esikouluiässä, jolloin lapsi ei enää leiki luovien mielikuvitusvoimiensa virrassa, vaan leikki saa yhä enemmän päämäärää, kestoa ja suunnitelmallisuutta. Sitä luonnehtivat roolit ja säännöt, jotka syntyvät lapsen kyvystä suunnata aktiivisesti tahtoaan omilla mielikuvillaan.

Leikki on steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen tärkein toimintatapa, jolloin siinä vastataan aktiivisesti leikissä tapahtuviin muutoksiin ja eri ikävaiheiden kehitystarpeisiin. Yleisiä leikin syntymisen ja kehittymisen ehtoja ovat kasvattajan myönteinen ja kannustava asenne leikkiä kohtaan sekä hänen fyysinen ja psyykkinen läsnäolonsa lapsiryhmässä, riittävä leikkiaika ja leikkirauha, toiminnan hengittävä rytmisyys sekä lapsen monipuoliset jäljittelymahdollisuudet, jolloin lapselle on tärkeää saada rikkaita vaikutelmia ja kokemuksia aikuisten käytännön työstä ja toiminnasta. Viimeistelemättömät, mielikuvitusta ruokkivat ja hyviä aistikokemuksia välittävät leikkimateriaalit ja lelut sekä päiväkodin viihtyisä, leikin mukaan joustava ympäristö ovat myös tärkeitä edellytyksiä lasten leikille. Satujen ja tarinoiden välittämät hyvät sisäiset kuvat inspiroivat lasten mielikuvitusta ja sen ohjaamaa fantasialeikkiä.

Kasvattajien tehtävänä on luoda leikille suoja ja suotuisa ilmapiiri, ohjata leikkiä tarvittaessa sopivalla tavalla ja huolehtia kaikkien lasten osallisuudesta leikin maailmaan. Tällöin tarvitaan sensitiivisyyttä lasten omien leikkialoitteiden ja leikin esivaiheiden sekä jälkinäytösten havaitsemiseen ja mahdollistamiseen.

 

4.5 Oppimisen alueet

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1292051

 

Kielten rikas maailma

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekä kielellisten identiteettien kehittymistä. Kielen taitojen ja valmiuksien oppimisessa tärkeintä on aikuisten antama kielellinen esikuva. Lapsi omaksuu kielen lisäksi myös aikuisen tavan käyttää sanoja ja artikuloida, aina eleitä ja ilmeitä myöten. Sen vuoksi kasvattajan on tärkeää kiinnittää huomiota ilmaisunsa kehittämiseen selkeäksi ja vivahteikkaaksi. Steinerpedagogisessa varhaiskasvattajakoulutuksessa harjoitetaan puheilmaisua koko koulutuksen ajan, ja erityisesti varhaiskasvatuksessa siitä huolehtiminen tulee olla kasvattajan itsekasvatukseen olennaisesti kuuluva asia.

Sadut, tarinat, laulut, lorut, sormileikit ja muut leikit ovat tärkeitä kielen ja koko rytmis-musikaalisen kehityksen kannalta. Ne kehittävät lapsen kielen tajua ja sanavarastoa. Lapsiryhmän ikärakenteelle sopiva satu kerrotaan päivittäin. Siinä ei näytetä valmiita kuvia, jotta lapsi voi itse muodostaa niitä vapaasti mielessään. Samaa satua kerrottaan myös useamman kerran niin, että lapsi ehtii ”sulattaa” ja työstää sen omakseen. Sitä tukee myös sadun esittäminen nukketeatterina, usein juhlan kohokohtana tai viikon päätteeksi yksinkertaisin ja viitteellisin pöytä-, käsi- tai marionettinukein. Nukketeatteri auttaa mm. kielen hahmottamista ja toimii myös terapeuttisena tukena lapsille, joilla on kuuntelu-ja keskittymisvaikeuksia. Muihin kuin omaan äidinkieleen tutustutaan laulujen, lorujen ja leikkien avulla, mikä vahvistaa lapsen kielitietoisuuden kehitystä.

Eurytmia on harmonisin liikkein ilmaistua puhetta, jota ohjaa koulutettu eurytmian opettaja. Sen tavoitteena on ilmaista puhetta, sen rytmiä ja äänteitä koko keholla tehtävin liikkein. Varhaiskasvatuksessa lapset seuraavat ryhmässä eurytmistin tekemiä liikkeitä jäljitellen runojen, lorujen ja satujen tapahtumia.

Tarkemmin kehittyvistä kiellisistä identiteeteistä:

• Vuorovaikutustaitojen kehittymisessä on tärkeää, että lapsi omaksuu vähitellen vuorovaikutuksen perustaidot. Niihin kuuluvat keskittyminen kuuntelemaan puhetta, kyky esittää kysymyksiä kuulemastaan ja kysymyksiin vastaaminen, puhuminen vuorotellen sekä toimiminen annettujen ohjeiden mukaisesti. On tärkeää, että henkilöstö on herkkäkuuloista ja reagoi myös lasten non-verbaaleihin viesteihin. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaan kannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa, jolloin erityisesti erilaiset leikkitilanteet kehittävät lasten vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja monipuolisesti. Kuuntelukykyä ja vuorottelua voidaan opetella myös musiikin ja lorujen sekä erilaisten leikkien avulla.
  
• Lasten kielen ymmärtämisen taitoja tuetaan runsaan kielellisen mallintamisen avulla. Johdonmukainen toiminnan sanallistaminen ja keskusteleminen tukevat lasten sanavarannon kehittymistä. Erilaisissa varhaiskasvatuksen tilanteissa käytetään kuvailevaa, vivahteikasta ja tarkkaa kieltä. Lisäksi laulut, lorut ja riimit kehittävät lasten rytmitajua ja kykyä erotella äänteitä toisistaan. Rytmitajun kehittyminen on tärkeää myös kielenkehityksen kannalta, sillä lapsi oppii siten hahmottamaan esim. sanojen tavurakenteen.
  
  
• On tärkeää, että steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen henkilöstö tuntee hyvin lapsen kielellisen kehityksen ja puheen tuottamistaitojen vaiheet refleksinomaisesta ja mielihyväpohjaisesta ääntelystä jokelteluun, mitä seuraavat eri vaiheet esinepuheesta eli substantiiveista kohti verbien, aikakäsitteiden ja adjektiivien kehitystä. Puheen edistyminen on suuresti riippuvainen siitä, osallistuuko aikuinen ajatuksella lapsen non-verbaalisiin ja verbaalisiin aloitteisiin ja toimintayrityksiin.
  
  
• Lasten kielen käyttötaitoja opetellaan ja vahvistetaan kasvattajien esimerkin avulla eri tilanteissa. Tavoitteena on tilannetietoisen kielen käytön vahvistuminen. Lasten kanssa harjoitellaan kertomista, selittämistä ja puheen vuorottelua. Lisäksi eläytyminen, huumorin käyttö sekä hyvien tapojen opettelu vahvistavat lasten kielen käyttötaitoja.
  
  
• Lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu heidän kielellisen muistinsa ja sanavarantonsa laajetessa. Kielellisen muistin kehittymistä tukevat esimerkiksi lorujen ja laululeikkien käyttö. Kielellä leikittely, nimeäminen sekä kuvaavien sanojen käyttäminen edistävät lasten kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä, kuten myös kiireetön keskustelu ja lukeminen sekä tarinoiden kerronta.

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa lasten kanssa tutustutaan monipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Lapsille kerrotaan tarinoita, ja heitä kannustetaan itse keksimään niitä. Lasten kertomuksia, loruja ja sanallisia viestejä dokumentoidaan.

 

Ilmaisun monet muodot

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa musiikillisen ilmaisun avulla tuetaan lapsen luontaista musikaalisuutta, jolle ovat ominaisia musiikin ja liikkeen yhteenkuuluvuus, ilo ja spontaanisuus. Musikaalisuuden kehittämisen lähtökohtana on lapsen kuuntelukyvyn vaaliminen, jota vahvistetaan erilaisilla kuuntelu-, liikunta- ja rytmileikeillä, sekä kokemuksilla kielen musikaalisuudesta. Musiikki liittyy päivittäiseen toimintaan, niin arkeen kuin juhlaan, ja se rytmittää osaltaan vuoden kiertokulkua. Laulu kantaa arjen käytäntöjä; aamupiiriin, kodintöihin (ns. työlaulut), retkille, ruokailuun, lepohetkeen, pukeutumistilanteisiin, loppupiiriin jne. liittyvät omat laulunsa. Rytminen toisto vahvistaa lasta, tuo iloa ja turvallisuutta. Laulu kutsuu piirileikkiin ja luo tunnelmaa juhlaan. On tärkeää, että lapsi juurtuu musiikin avulla omaan kulttuuriperintöönsä ja saa rikkaita laadullisia elämyksiä eri vuodenaikojen taiteellisesta elävöittämisestä. Musiikin avulla lapsi oppii luontevasti ja kokemuksellisesti tuntemaan myös muiden maiden kulttuureja.

Laulun harjoittelu aloitetaan yksinkertaisilla, yksi- tai kaksisävelisillä lauluilla, jotka luovat perustan lasten kuuntelu- ja laulukyvyn kehittymiselle. Melodiat monipuolistuvat ja rikastuvat lapsen kehityksen myötä, ja niiden opettelu on mahdollista lapsen jäljittelykyvyn avulla. Laulamisessa käytetään myös kvinttitunnelmaa, jonka suojaava ja harmoninen luonne perustuu pentatoniseen asteikkoon. Sen ilmavuus, keveys ja liikkuvuus ilmentävät lapsen omaa laatua aina 9. ikävuoteen saakka. Lasten on siksi helppo liittyä lauluun ja improvisoida myös itse. Lisäksi lauletaan myös lapsille sopivia kansanlauluja ja lastenlauluja, joiden laulamisessa käytetään paljon sekä toistoa että muuntelua yhdistäen siihen lapselle luontainen liike ja leikki. Piirileikit antavat kokemuksen yhteenkuuluvuudesta ja sosiaalisuuden asteittaisesta kehittymisestä.

Soittaminen liittyy läheisesti lauluun. Soittimina käytetään korkealaatuisia, kaunisäänisiä ja yksinkertaisia soittimia: pentatonista lyyraa ja huilua, kvintti-huilua, kannelta sekä erilaisia rytmisoittimia. Pentatonisen asteikon käyttö mahdollistaa kauniin melodian syntymisen ilman riitasointuja, mikä rohkaisee lapsia musisoimaan yhdessä. Luonnosta löytyvät ”soittimet”, kuten kivet, simpukat ja puunpalaset, innostavat improvisointiin. Sen tuottama ilo yhdistää ja vahvistaa sosiaalisuutta. Soittimia käytetään myös satupiirissä ja eurytmiassa, ja niillä säestetään myös nukketeatteriesityksiä. Lapset voivat käyttää niitä osin myös vapaassa leikissä. Soittimien kunnioittavaa käsittelemistä opitaan aikuisia jäljittelemällä.

 

Kuvallisen ilmaisun tavoitteena on edistää lasten luovuutta sekä tukea ja rohkaista omaa ilmaisua maalauksen, piirtämisen, muovailun ja erilaisten kädentöiden avulla. Maalaamisessa lapset tutustuvat värien laatuihin akvarelliväreillä märkää märälle-tekniikan avulla. Menetelmä antaa mahdollisuuden kokea eri värien laatuja ja tunnelmia. Maalaaminen on leikkiä ja iloisia löytöjä elävien ja muuntuvien värien kanssa, ei kuvan tekemistä. Päivittäin tapahtuvassa piirtämisessä käytetään mehiläisvahaliituja. Lapsia kannustetaan värien käyttöön ja saattamaan työnsä valmiiksi. Piirroksissa lapset ilmaisevat itseään ja kokemuksiaan niiden heijastaessa myös lasten eri kehitysvaiheita.

Lapset maalaavat ja piirtävät vapaasti, yksityiskohtaisia tehtäviä ei vielä anneta eikä töitä arvioida. Värien kanssa työskenneltäessä ja kuvan tekemisessä tärkeintä on luova prosessi, ei lopputulos. Materiaaleissa arvostetaan korkeaa laatua tukena lapsen aistien kehitykselle.

Muovailussa käytetään väritöntä tai värillistä mehiläisvahaa, joka antaa miellyttävän lämpökokemuksen lasten kosketusaistille. Siinä työskennellään myös vapaasti, mutta lapset saavat kokemuksia plastisista perusmuodoista tarinoiden tai pienten kertomusten avulla.

Erilaisilla kädentöillä on tärkeä merkitys lapsen luovuuden ja hienomotoriikan kehittymisen kannalta. Niissä kehittyy myös silmän ja käden koordinaatio. Omien suunnitelmien toteuttaminen edesauttaa ikäkaudelle sopivan kokoisen työn valikoitumista, jolloin oppimisen ilo säilyy eikä tehtävästä tule ylimitoitettua. Lapsi oppii erilaisia työtapoja sekä käytännön ja kädentaitoja aikuisen esimerkin avulla. Toimintaan liittyviä käsitöitä ovat esimerkiksi kankaan värjääminen ja painanta, villan karstaaminen ja huovutus, punontatyöt ja sormilla virkkaaminen. Materiaaleina käytetään erilaisia luonnonmateriaaleja, joista saa monipuolisia aistikokemuksia. Kädentöissä tärkeää on tarkoituksenmukaisuus. Kankaita tarvitaan leikkeihin, villasta syntyy hahmoja satumetsään, ja itse punottu nyöri voi olla vyö tai hevosen valjaat. Kun juhliin askarrellaan koristeita tai valmistetaan kynttilöitä mehiläisvahasta, syntyy kokemus ja ilo työskentelystä yhteiseksi hyväksi.

Lasten omia ideoita ja itse asetettuja tavoitteita tuetaan. Kun harjoitellaan esimerkiksi ompelua, lapsi saa työskennellä vapaasti aikuisen auttaessa vain tarvittaessa. Opettamisessa ei käytetä aikuisen tekemää mallia, vaan mallina on työskentelevä, työstään innostunut aikuinen.

 

Sanallisen ja kehollisen ilmaisun pääasialliset muodot steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa ovat vapaa leikki, nukketeatteri ja eurytmia.

Vapaa leikki. Roolileikeissä lapset ilmaisevat itseään spontaanisti ja muuntavat havaintojaan ja kokemuksiaan luovaksi, eläväksi draamaksi.

Satu ja nukketeatteri. Satujen ja tarinoiden kuuleminen vahvistaa lapselle ominaista kykyä muodostaa mielessään sisäisiä kuvia, ja se rikastuttaa kieltä ja elävöittää ilmaisua. Se innostaa lapsia myös omien tarinoiden tekemiseen. Kerrotun sadun elävöittäminen nukketeatterina siirtyy välittömästi leikkeihin ja inspiroi lapsi omatoimiseen teatterintekemiseen, jolloin he suunnittelevat ja järjestävät omia esityksiä. Lapset saattavat dramatisoida ja näytellä vapaasti myös kuulemiaan satuja tai omia tarinoitaan.

Eurytmia. Lasten eurytmia on liikuntaleikkiä, jossa tuetaan lasten luontaista, kokonaisvaltaista liikkumista ja kehitetään motorisia taitoja. Luonnon tapahtumia, ihmisen toimia tai satukuvia ilmaistaan luovasti liikkuen ja kehoa monipuolisesti käyttäen. Tavoitteena on mielikuvituksen vahvistaminen, leikkien rikastuttaminen uusilla aiheilla, kehon vapaan ilmaisutaidon ja liikkuvuuden lisääminen, tunteiden tasapainoisuus, iloa ja harmonia. Tavoitteena on myös oman kehon sekä tilan ja erilaisten muotojen hahmottaminen ja tilaan orientoituminen. Menetelmänä on vapaa, ohjaajaa jäljittelevä liikkuminen tilassa, joka rohkaisee lapsia vähitellen omaan vapaaseen liikkeeseen. Eurytmia sisältää myös musiikkiin improvisoituja tansseja. Säestys-soittimina käytetään pääsääntöisesti pentatonisia soittimia.

 

Minä ja meidän yhteisömme

Lasten kanssa tutustutaan lähiympäristön historiaan ja kulttuuriin esimerkiksi tekemällä retkiä ja vierailemalla lähimuseoissa. Entisaikojen elämästä kerrotaan käytännön tilanteissa, ja perinteisistä työtavoista lapset saavat kokemusta, kun jauhetaan viljaa myllyllä, karstataan villaa tai leikataan matonkuteita.

Lasten toimintavuotta rytmittävät suomalaiseen kristilliseen kulttuuriperintöön kuuluvat juhlat: adventti, joulu ja pääsiäinen. Lisäksi syksyllä vietetään sadonkorjuujuhlaa ja marraskuussa lyhtyjuhlaa, kevätkaudella laskiaista ja kevätjuhlaa. Juhlien avulla lapsille välittyy niin kulttuurihistoriaa kuin eettisiä arvoja. Vuodenkierron myötä luonto tuo jokaiseen juhlaan oman tunnelman ja aistikokemusten laadun. Juhlia vietetään lapsen kehitysvaihetta vastaavalla tavalla eli elämyksellisesti; satukuvina, leikkeinä ja toimintana. Niitä valmistellaan yhdessä lasten ja vanhempien kanssa. Juhlat ovat vuoden kohokohtia, joissa noustaan hetkeksi arjen yläpuolelle. Toimintavuoden aikana vietetään myös jokaisen lapsen syntymäpäiväjuhlaa.

Eettisen ajattelun kasvatus sisältyy steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen kaikkeen toimintaan ja on ryhmälle yhteistä. Sosiaaliset taidot ja hyvät tavat, toisten huomioon ottaminen ja erilaisuuden hyväksyminen harjaantuvat luontevasti arjen tilanteissa. Kun lasten yksilölliset tarpeet huomioidaan, jokainen lapsi voi kokea tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi ryhmän tasavertaisena jäsenenä kulttuurisesta ja katsomuksellisesta taustasta riippumatta. Eettisiä arvoja, kuten hyvän ja pahan olemusta, lähestytään ja käsitellään myös kuvien kielellä, satujen ja pienten tarinoiden sekä rooli- ja draamaleikkien avulla. Lapsia autetaan tunnistamaan ja nimeämään tunteitaan sekä ratkomaan ristiriitoja myönteisin keinoin. Tarvittavista säännöistä sovitaan yhdessä, ja lasten osallisuutta vahvistetaan tukemalla heidän aloitteellisuuttaan ja osallistumistaan keskusteluun ja yhteiseen toimintaan.

Kunnioitusta toisia ihmisiä, luontoa ja kaikkea elämää kohtaan sekä myönteisyyttä ja kiitollisuutta opetetaan esikuvan avulla. Eettiseen kasvatukseen liittyy läheisesti luonto- ja ympäristökasvatus: ympäristön hoitaminen, pienten asioiden arvostaminen ja vaaliminen, ilo ja ihmettely luonnonilmiöiden äärellä sekä kiitollisuus maan antimista. Pienempien lasten auttaminen, yhteisön jäsenten muistaminen, kasvien ja eläinten hoitaminen ja suojeleminen luovat perustaa elämän kunnioittamiselle, inhimillisyydelle ja suvaitsevaisuudelle. Eettiseen kasvatukseen kuuluvat myös arjen eettiset valinnat, ekologisen elämäntavan kokonaisvaltainen toteuttaminen ja kestävä kehitys.

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus liittyy luontevasti toimintaan. Yhteistyössä lasten huoltajien kanssa tavoitteena on ohjata lapsia arvostamaan ja kunnioittamaan sekä omia että toisten lasten ja perheiden erilaisia katsomuksellisia näkemyksiä, kulttuuriperinteitä sekä niihin liittyviä tapoja. Vanhempien kanssa keskustellaan päiväkodin juhlaperinteistä, jolloin huoltajien asiantuntemusta omasta kulttuuriperinnöstä voidaan hyödyntää myönteisellä tavalla. Vanhempainillat ja -keskustelut, yhteinen osallistuminen huoltajien kanssa talkoisiin ja myyjäisiin ja muihin tapahtumiin, yhdessä sovitut käytännöt ja isovanhempien osallistuminen juhliin rakentavat yhteisön yhteenkuuluvuutta ja vahvistavat lasten turvallisuuden tunnetta.

Lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta voidaan lähestyä luomalla lapsille mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden ja nykyhetken tapahtumiin ja tilanteisiin. Tärkeitä tiedon lähteitä ovat lapset ja heidän henkilöhistoriansa, lähiyhteisön jäsenet, esineistöt ja ympäristöt. Lisäksi voidaan hyödyntää lasten huoltajien asiantuntemusta heidän omasta kulttuuriperinnöstään. Menneeseen aikaan voidaan tutustua esimerkiksi lasten isovanhempien lapsuuden leikkien ja musiikin avulla.

Tulevaisuuden pohdinta voi liittyä esimerkiksi tulevan vuodenajan leikkien tai oman oppimisympäristön suunnitteluun. Lasten kanssa voidaan esimerkiksi rakentaa tulevaisuuden mielikuvitusmaailmoja tai pohtia tulevaa lapsia kiinnostavien ammattien kautta.

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa mediakasvatuksen tehtävänä on tukea lasten mahdollisuuksia toimia aktiivisesti ja ilmaista itseään yhteisössään kehitystään vastaavalla tavalla. Lasten kanssa voidaan kokeillaan median tuottamista leikinomaisesti turvallisissa ympäristöissä, esimerkiksi muistamalla ystäviä ja perheenjäseniä kortein ja piirroksin, tekemällä lapsiryhmän yhteistä lehteä piirroksin ja erilaisin kuvin tai kertomalla aamupiirissä omista ja perheen uutisista ja tapahtumista.

 

Tutkin ja toimin ympäristössäni

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen luontaisen innovatiivisen potentiaalin säilymistä ja pyrkimystä ratkaista itse omasta ympäristöstään nousevia ongelmia. Lasten omakohtaista tutkimista, löytöjä ja oivalluksia arvostetaan ja edistetään lasten kykyä kehittää itse tapoja jäsentää löytämäänsä valmiiden luokittelujen opettamisen asemasta. Lapset oppivat luokittelemaan ja järjestämään ilmiöitä luonnollisissa toimintayhteyksissä. Ajattelu ja ongelmanratkaisu kehittyvät vähitellen omatoimisesti kokeilemalla, vertailemalla ja suunnittelemalla.

Lapset tutustuvat matemaattiseen ajatteluun ja matematiikan ilmiöihin arkipäivän tilanteissa. Työn, leikkien ja liikunnan kautta lapset oppivat numeroita, lukukäsitteitä ja lukumääriä. Matematiikalla on siten aina jokin mieli ja päämäärä. Esimerkiksi ruokapöytää katettaessa lasketaan ruokailijoiden määrä ja tarvittavat ruokailuvälineet ja astiat. Leivottaessa voidaan punnita, rakennettaessa mittaillaan ja arvioidaan.

Vapaa leikki on myös matemaattisten valmiuksien harjoittelua. Lasten erilaisissa rakennusprojekteissa opitaan ongelmanratkaisutaitoja ja luodaan valmiuksia geometriselle ajattelulle. Laulu- ja liikuntaleikit ja eurytmia kehittävät keskittymis- ja kuuntelemiskyvyn lisäksi rytmitajua sekä tilan ja muodon hahmottamista. Ajan kulkuun ja arviointiin lapset tutustuvat päivärytmin, viikonpäivien kierron, kuukausien ja vuodenaikojen vaihtumisen ja syntymäpäivien vieton myötä. Leikit, lorut ja runot seuraavat ajan syklistä kiertoa.

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa ja elävöittää lasten luontosuhdetta, jolloin menetelmänä on luonnossa leikkiminen ja liikkuminen. Metsäretkien kohde on lähiympäristössä, jonne päästään kävellen. Tuttu retkipaikka muodostuu lapsille läheiseksi, ja vuodenaikojen vaihtelut, kasvit ja eläimet tulevat heille luonnollisella tavalla tutuiksi. Metsä vaalii aistien herkkyyttä ja tarjoaa moniaistisia, rikkaita kokemuksia vahvistaen maailman monilukutaitoa. Kun luonnossa saa leikkiä ja liikkua vapaasti, tarkkailla itsenäisesti ja kiireettömästi, se antaa tilaa ja rauhaa omille havainnoille ja yhteisille leikeille, mahdollisuuden kokemuksellisen luontosuhteen syntymiseen. Näin muodostunut luonnontieto luo perustan koulussa myöhemmin tapahtuvalle tiedolliselle ja käsitteelliselle opiskelulle. Metsäretkillä lapset oppivat samalla myös erilaisia käytännön taitoja, kuten roskaamatonta retkeilyä ja turvallista liikkumista.

Muita lasten ympäristökasvatuksen toimia arjen keskellä ovat päivittäinen ulkoilu, pihapiirin kasvullisuuden ja kompostin hoitaminen, pihapiirin eläimet ja niiden havainnoiminen, yhteiset pihatalkoot, sisätiloissa vuodenaikapöytä ja huonekasvien tai omien pienten istutusten hoitaminen. Vuodenkierto ja sen erilaiset juhla-ajat ovat myös toiminnan runkona heijastuen monin tavoin sen sisältöihin niin taiteellisen kuin käytännöllisen työskentelyn avulla. Näin lasten luontosuhde elävöityy lapsilähtöisesti.

Varhaiskasvatuksen kaikki toiminta perustuu kestävän kehityksen ekologisiin arvoihin, kuten kohtuullisuuteen ja säästäväisyyteen, ruokailuun liittyvään vastuullisuuteen, energian säästämiseen sekä jätteiden vähentämiseen esimerkiksi kierrätyksen, tavaroiden korjaamisen ja uudelleenkäytön avulla. Nämä arvot tulevat lapsille tutuiksi oman kokemuksen kautta, sillä kestävä elämäntapa kuuluu heidän arkikäytäntöönsä luontevalla ja olennaisella tavalla.

Steinerpedagogisessa teknologiakasvatuksessa lapset tutustuvat arjen teknologiaan tekemällä havaintoja aikuisten käyttämistä teknisistä laitteista, joiden rinnalla käytetään myös perinteisiä menetelmiä. Pyrkimyksenä on luoda hyvä ja monipuolinen aistiympäristö ja antaa lapsille kokemuksia monenlaisesta käytännön työstä, niihin liittyvistä työeleistä, työmenetelmistä ja-välineistä esimerkiksi perinteisissä käsityöammateissa. Lapset suunnittelevat ja rakentavat leikeissään myös erilaisia kojeita tehden monia oivalluksia ja keksien luovia ratkaisuja, miten nämä keksinnöt saataisiin toimiviksi.

 

Kasvan, liikun ja kehityn

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa huolehditaan liikunnasta harjoittamalla ja vahvistamalla monipuolisesti perusliikuntataitoja, kuten kävelyä, juoksemista, tasapaino- ja hyppimistaitoja sekä luistelemista ja hiihtämistä. Liikkumista tuetaan myös retkillä lähiluontoon sekä painottamalla vapaata leikkiä. Niiden rinnalla yhteiset liikunta- ja pihaleikit ja välineet, kuten hyppynaru, taitoradat ja erilaiset palloleikit, ovat tärkeitä keinoja harjoittaa lasten motorisia taitoja. Hienomotoriikka, kädentaidot sekä silmän ja käden koordinaatio vahvistuvat arkipäivän toimissa. Lapset saavat harjoitella yksinkertaisten työvälineiden käyttöä ja kokeilla erilaisia kädentöitä.

Ohjatussa liikunnassa, esimerkiksi satu- tai musiikkiliikunnassa, kehitetään kehonhallintaa, notkeutta ja ketteryyttä, tasapainoa, nopeutta ja koordinaatiokykyä. Eurytmiassa tuetaan lasten luontaista, kokonaisvaltaista liikunnallisuutta. Myönteiset ja monipuoliset liikkumiskokemukset tukevat lasten aloitekyvyn kehittymistä. Liikunnan tavoitteena on myös löytää kokeilemalla kehon liikkumismahdollisuuksia ja liikunnan mukanaan tuomaa vapautta ja riemua. Se kohottaa itsetuntoa ja luottamusta omiin oppimis- ja ongelmanratkaisukykyihin. Myös sosiaaliset taidot kehittyvät liikunnan ja leikkien avulla.

Liikunnan merkitys terveen kehityksen edellytyksenä korostuu lasten liikkumisen vähetessä jatkuvasti. Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen toiminnallisuus vastaa tähän kasvavaan haasteeseen ohjaamalla lapsia liikkuvaan elämäntapaan. Yhteistyössä lasten huoltajien kanssa tuodaan myös esille arkiliikunnan merkitys lasten kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Tervettä kasvua vahvistava laadukas ravinto on tärkeä osa steinerpedagogiikkaa. Ruoka valmistetaan pääasiassa biodynaamisesti tai luonnonmukaisesti viljellyistä tuotteista ja puhtaista, lisäaineettomista elintarvikkeista. Lapsia kannustetaan tutustumaan vähitellen kaikkeen tarjolla olevaan ravintoon, ja myös keittiössä auttaminen rohkaisee lapsia laajentamaan makutottumuksiaan. Ateriahetkistä pyritään luomaan viihtyisiä ja kiireettömiä, mitä edesauttavat myös ympäristön esteettisyys ja hyvät pöytätavat. Kotimainen ruoka- ja tapakulttuuri ja eri vuodenaikajuhliin liittyvä kulttuuriperintö tulevat tutuiksi ruokailun avulla. Huoltajien asiantuntemuksella tutustutaan mahdollisuuksien mukaan myös muihin ruoka- ja tapakulttuureihin.

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa lapsille välittyy kokemuksellisesti levon ja virkistyksen välinen tasapaino ja aikuisten huolenpito lasten hyvinvoinnista. Arjen tilanteissa opetellaan pukeutumisesta ja hygieniasta huolehtimisen perustaitoja. Keskusteltaessa hyvinvoinnista ja terveydestä asioita käsitellään lapsentajuisesti, esimerkiksi roolileikkien ja tarinoiden avulla. Kaveruutta, toisen huomioimista sekä tunteiden tunnistamista ja säätelyä harjoitellaan myös arjen tilanteissa.

Lasten turvallisuuden tunnetta vahvistetaan aikuisten levollisella asenteella ja lasten tunteiden hyväksyvällä kohtaamisella. Turvallisuutta luovat myös yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat, jotka koskevat niin päiväkotia kuin lähiympäristöä. Lapsia kannustetaan pyytämään apua ongelmatilanteissa ja kertomaan huolistaan. Aikuiset havainnoivat lasten leikkitilanteita ja puuttuvat mahdolliseen kiusaamiseen, jonka ehkäisemisestä ja hoitamisesta laaditaan oma yksikkökohtainen suunnitelma. Myös läheinen yhteistyö lasten huoltajien kanssa ehkäisee osaltaan kiusaamista.

 

4.6 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1292057

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon lasten erilaiset kielelliset ja kulttuuriset taustat ja valmiudet. Tavoitteena on tukea jokaisen lapsen oman kielellisen ja kulttuurisen identiteetin kehittymistä sekä opettaa lapsia kunnioittamaan eri kieliä ja kulttuureja. Toiminnassa voidaan käyttää esimerkiksi erikielisiä lauluja, loruja, leikkejä ja viittomia.

Vastuu lasten oman äidinkielen tai omien äidinkielien ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Tarvittaessa huoltajien kanssa käytävissä keskusteluissa käytetään tulkkia, jolla varmistetaan molemminpuolinen ymmärrys.

 

Kaksikielinen varhaiskasvatus

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa käytettävät kielet ovat suomi tai ruotsi. Kaksi- tai monikielisten lasten eri kielten taitoa tuetaan mahdollisuuksien mukaan.

 

4.7 Paikallisesti päätettävät asiat

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1395124