Perusteet: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1291822

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri on kokonaisuus, jonka perustana on pedagogiikan lapsilähtöisyys. Toimintakulttuurin ja siihen liittyvien toimintatapojen sekä oppimisympäristön kehittämistä ohjaavat ikäkausinäkemys, lapsen yksilöllisen kehityksen huomioiminen sekä steinerpedagogisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellyt arvot, oppimiskäsitys ja tavoitteet. Eli kokoavasti:

• arvot ja periaatteet
• steinerpedagogiset tavoitteet ja kriteerit
• oppimisympäristöt ja työtavat
• oppimiskäsitys ja ikäkausinäkemys
• lapsen yksilöllisen kehityksen huomioiminen
• kollegiaalinen yhteistyö ja sen eri muodot
• vuorovaikutus ja ilmapiiri
• henkilöstön osaaminen, ammatillisuus ja kehittämisote
• horisontaaliset johtamisrakenteet ja -käytännöt
• toiminnan organisointi, suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi.

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat kokonaisuuden, jonka läpäisevät yhteiset, toimintakulttuurissa esille tulevat painotukset. Niitä ovat mm. arvoperusta ja ihmiskäsitys, yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja tekemällä oppiminen sekä kasvattajien kollegiaalinen yhteistyö pedagogisissa ja hallinnollisissa kysymyksissä. Tämä toimintakulttuuri ja siihen liittyvät työtavat tukevat lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Henkilöstön tapa toimia ja olla vuorovaikutuksessa välittyy mallina lapsille, jotka omaksuvat varhaiskasvatusyhteisön arvoja, asenteita ja tapoja.

 

3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet

Ikäkausinäkemyksen mukaan alle kouluikäinen lapsi oppii pääasiassa jäljittelemällä. Jokainen varhaiskasvatuksen piirissä työskentelevä aikuinen on siten opettaja ja esikuva, joka ohjaa lasta omalla tavallaan toimia ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Steinerpedagogisen toimintakulttuurin keskeinen työmenetelmä on säännöllinen kollegiotyöskentely, joka tukee koko henkilöstön sitoutumista yhteiseen toimintakulttuuriin. Viikoittaisissa kokouksissa arvioidaan ja suunnitellaan toimintaa lapsihavainnoinnin ja -keskustelun pohjalta, seurataan ajankohtaista kasvatuskeskustelua sekä työstetään käytännön asioita ja pedagogisia kysymyksiä. Pedagoginen johtaminen on steinerpedagogiikassa kollegiaalista, horisontaalista johtamista, jossa kollegion jäsenet tutkivat samalla yhteisönsä kehitysteemoja ja seuraavia kehitysaskeleita. Horisontaalisen johtamisperiaatteen pohjalta kollegio on parhaimmillaan toisiaan arvostava vertaisryhmä, joka antaa ideoita, inspiroi ja haastaa toinen toisiaan. Sen olennaisia työvälineitä ovat keskinäinen dialogi, inspiroiminen, yhteiset oivallukset, keskinäisten kokemusten jakaminen ja niistä oppiminen, itsensä johtaminen, innostus ja keskinäinen rohkaisu.

Muita varhaiskasvatuksen jatkuvan kehittämisen kannalta tärkeitä yhteistyöfoorumeita ovat Steinerkasvatuksen liiton varhaiskasvatusjaoston kokoukset, vuotuiset kotimaiset ja kansainväliset koulutustilaisuudet sekä muun varhaiskasvatuksen parissa tapahtuva paikallinen yhteistyö. Neljä kertaa vuodessa kokoontuvassa varhaiskasvatusjaostossa on edustaja Suomen jokaisesta steinerpäiväkodista.

Lisäksi steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen kehittämisen yhteistyötahoja ovat sen järjestäjä, esiopetus, perusopetus ja oppilashuolto. Ensisijaisia yhteistyökumppaneita ovat lasten huoltajat.

Oppiva ja oivaltava yhteisö toimintakulttuurin ytimenä

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen innostusta, aktiivisuutta ja aloitteellisuutta. Oppiminen on yhdessä toimimista ja tekemällä oppimista. Tavoitteena on luoda ilmapiiri, joka rohkaisee iloiseen ja ennakkoluulottomaan tutkimiseen ja kokeiluun ja jossa jokainen voi olla mukana ja esittää näkemyksiään ilman epäonnistumisen pelkoa. Erilaiset tapahtumat, juhlat ja retket värittävät steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen kulttuurista vuodenkiertoa.

Henkilöstöä kannustetaan yksilölliseen aloitteellisuuteen, jolloin onnistuminen yhteisön jäsenenä edellyttää kasvattajalta kykyä lasten, kollegoiden ja huoltajien aitoon ja läsnäolevaan kohtaamiseen. Parhaimmillaan yksilön ja yhteisön elämänkaaret kohtaavat ja luovat hyvinvointia ja tekemisen iloa. Henkilöstöä kannustetaan siten yksilöllisiin oivalluksiin pedagogisessa työssä, itsearviointiin, tiedon ja osaamisen keskinäiseen jakamiseen ja samalla jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen.

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö

Steinerpedagogisen toimintakulttuurin keskiössä on leikki. Lapsi ja leikki ovat erottamattomat. Lapsi liittyy maailmaan ja työstää kokemuksiaan leikkimällä. Hän ei leiki oppiakseen, mutta leikki on täysipainoista ja omaehtoista oppimista. Leikin peruslaatuja ovat ilo ja vapaus. Leikki ei ole lapselle ajankulua vaan ajan täyttymistä.

Vapaa, omaehtoinen leikki kuuluu steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen jokaiseen päivään. Jotta lasten leikkitaidot voivat kehittyä ja syntyä leikkiin sitoutumista, tarvitaan riittävästi yhtäjaksoista aikaa ja leikkirauhaa. Varhaiskasvatuksen päivärytmissä on säännöllinen aika niin sisätiloissa kuin ulkona tapahtuvalle vapaalle leikille. Lapset valitsevat vapaaseen, luovaan leikkiin tarvittavat välineet, kertovat itse sen tarinan ja ohjaavat itse omaa leikkiään, he ovat motivoituneita ja aloitteellisia.

Tutkimusten myötä leikin perustava merkitys lapsen kehitykselle on käynyt yhä selvemmäksi. Leikkiminen kehittää niin kieltä kuin ajattelua, jolloin sitä voidaan pitää älyllisen kehityksen välttämättömänä edellytyksenä. Luovuus ja ongelmanratkaisukyky, sosiaalis-emotionaaliset taidot ja omien tunteiden säätely kehittyvät leikissä. Leikistä huolen pitäminen vaikuttaa myös myönteisten sosiaalisten suhteiden syntymiseen. Leikissä lapset oppivat tuntemaan myös itseään ja ympäröivää maailmaa.

Vapaan leikin rinnalla steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen leikkikulttuuriin kuuluvat erilaiset rooli- ja sääntöleikit, pihaleikit ja muut ohjatut leikit, laulu- ja piirileikit sekä nukketeatteri (syliteatteri, pöytä- ja käsinuket sekä marionetit).

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön kollegiaalinen yhteistyö sekä avoin, luottamuksellinen vuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan ja arvostavat yhteistyötä, mikä kannustaa lapsia jäljittelyn kautta hyvään vuorovaikutukseen sekä toimintaan ryhmän jäseninä. Henkilöstö tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita. Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niiden ratkaisemiseen.

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen lapsilähtöisyys ja toiminnalliset menetelmät soveltuvat lähtökohtaisesti inklusiiviseen toimintakulttuuriin. Sen perustana on lapsen yksilöllinen, sensitiivinen kohtaaminen. Steinerpedagogiikassa on kehitetty lapsihavainnointimenetelmiä, jotka auttavat kasvattajaa havaitsemaan ja löytämään kunkin lapsen yksilölliset ja erityiset tarpeet, luomaan ymmärrystä lasta kohtaan sekä tukemaan hänen yksilöllistä kehitystään. Tukea tarvitsevaa lasta auttaa kiireetön, kodinomainen oppimisympäristö sekä säännöllinen päivä-, viikko- ja vuodenaikarytmi. Lähtökohtana on, että jokaiselle lapselle turvataan tarvittava kasvun ja oppimisen tuki, hänet kohdataan ja hänen tarpeisiinsa vastataan niin yksilönä kuin ryhmän tasavertaisena jäsenenä. Varhaiskasvatusta kehitetään inklusiiviseen suuntaan mm. steinerpedagogisen erityisvarhaiskasvattajakoulutuksen ja muun täydennyskoulutuksen avulla sekä yhteistyössä steinerkoulun kanssa.

Yksilöllisen tuen rinnalla toimintakulttuurissa painottuu lapsen ohjaaminen yhteisölliseen toimintaan. Lapsia rohkaistaan keskinäiseen vuorovaikutukseen, kiinnostukseen ja toisten huomioon ottamiseen. Ryhmän aikuisten tapa toimia yhdessä on lapselle esikuva. Avoin, hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri, jossa jokainen voi kokea tulevansa kuulluksi ja nähdyksi ja jossa jokaisen yksilöllisyyttä kunnioitetaan, on tärkein yhteisöllisyyteen ohjaaja. Toiminnassa näkyy se monimuotoisuus joka on edustettuina lapsiryhmässä.

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Monikulttuurisuutta esiintyy yhä enenevästi steinerpäiväkodeissa ja steinerpedagogisesti suuntautuneissa päiväkodeissa, henkilöstön sekä lasten vanhempien keskuudessa. Pedagogiikan toiminnallisuus ja taiteellisen ilmaisun painottuminen edesauttavat sitä, että monikulttuurisuus on helppoa integroida varhaiskasvatuksen arkeen.

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus on muun steinerpedagogiikan tavoin osa kansainvälistä kasvatusliikettä, ja siinä otetaan huomioon kulttuuriset ja maantieteelliset eroavaisuudet ja ominaispiirteet.

Erityisesti steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen taiteellisen toiminnan piirissä, kuten lauluissa, loruissa, leikeissä, saduissa ja tarinoissa sekä erilaisissa juhlissa, on mahdollista tutustuttaa lapset vaivattomasti eri kulttuureihin ja kieliin.

 

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri tukee avointa ja luottamuksellista vuorovaikutusta lasten, henkilöstön ja huoltajien kesken. Toiminnassa painotetaan keskinäistä kunnioitusta, huolenpitoa ja välittämisen asennetta. Siinä arvostetaan ja edistetään terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia elämäntapoja. Päiväkodeissa liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona sekä vältetään pitkäkestoista istumista. Lasten terveyttä ja hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikana myös rauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa, joka on pääsääntöisesti luomuruokaa.

Steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa huolehditaan lapsen oikeudesta lapsuuteen, johon kuuluu kokemus elämän kiireettömyydestä. Steinerpedagogiikalle olennainen päivä-, viikko- ja vuosirytmi edistää lasten hyvinvointia sekä tuo ennustettavuutta ja turvallisuutta lapsen elämään. Turvallisen arjen perustana on turvallinen aikuinen.

Steinerkasvatuksen liitto ry järjestää steinerpedagogisille yhteisöille, erityisesti steinerkouluille ja steinerpäiväkodeille, restoratiivista koulutusta yhteistyössä Suomen sovittelufoorumin kanssa. Siinä vahvistetaan erityisesti kohtaamista, kuuntelua, ihmisten välisten suhteiden eheyttämistä ja sosiaalisten taitojen oppimista. Sen tarkoituksena on pyrkiä etsimään yhteisiä ratkaisuja vuorovaikutuksen ja dialogin kautta, mikä tukee voimaantumista, oppimista ja vastuunottoa sekä rauhaa yksilöiden välillä ja yhteisöjen sisällä. Sen keskeinen menetelmä on restoratiiviseen ajatteluun perustuva sovittelu. Tämän koulutuksen avulla lisätään myös kasvatusyhteisön turvallisuutta, mikä edistää kiusaamisen, häirinnän tai väkivallan tunnistamista, ehkäisemistä ja vähenemistä. Myös lapsia ja henkilöstöä koskevat erilaiset ergonomiset ratkaisut ja monipuolinen huolenpito ympäristön turvallisuudesta lisäävät turvallisuutta.

Kaikessa toiminnassa huomioidaan eri tavoin kestävän kehityksen ja elämäntavan välttämättömyys. Puutarhanhoito, eläimistä huolehtiminen sekä ekologisen ruokakulttuurin edistäminen ovat eräitä hedelmällisiä tapoja tuoda kestävää elämäntapaa lapsille konkreettiseksi ja läheiseksi.

 

3.2 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen oppimisympäristöön kuuluvat yhteisön aikuiset, lapset sekä heidän keskinäiset suhteensa, varhaiskasvatuksen tilat ja välineet sekä toimintakulttuuri.

Steinerpedagogiikan oppimiskäsityksen mukaan varhaisikäisen lapsen tärkein oppimisympäristö on kasvattaja. Kasvattajien keskinäissuhteista ja toimintatavoista syntyy yhdessä varhais-kasvatuksessa vallitseva ilmapiiri, jolla on suuri merkitys lasten oppimiselle. Tavoitteena on luoda myönteinen, kiireetön ja turvallinen oppimisympäristö, joka tukee terveen itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Myös asetetut rajat ja yhdessä opitut käytännöt tuovat turvaa ja ennakoitavuutta lapsen elämään.

Steinerpedagoginen varhaiskasvatus järjestetään mahdollisuuksien mukaan ikärakenteeltaan yhdistetyssä ryhmässä. Esikouluikäisen taidot sekä pienempien auttaminen ja ihailu vahvistavat itsetuntoa, kun pienemmille lapsille esikouluikäinen on tärkeä esikuva. Ikäryhmät toimivat tarvittaessa myös erillään.

Varhaiskasvatusyhteisöön kuuluvat läheisesti ja merkittävästi myös lasten huoltajat ja sisarukset. Keskinäistä luottamusta vahvistetaan tiiviillä ja avoimella yhteistyöllä sekä yhteisiin tavoitteisiin ja niistä sopimiseen perustuvalla kasvatuskumppanuudella. Useissa steinerpäiväkodeissa restoratiiviseen ajatteluun perustuva sovittelu- ja keskustelukulttuuri edesauttaa osaltaan rakentavien suhteiden syntymistä ja kehittymistä. Myös lasten isovanhempien vierailut tai vierailut vanhusten palvelutaloon tai lähiympäristön lastenkulttuuritilaisuuksiin vahvistavat lasten myönteistä jäsentymistä sosiaaliseen ympäristöön.

Lapsen tahdon ja aloitekyvyn tervettä kehitystä tukee varhaiskasvatuksen toiminnallisuus ja lasten aktiivisuuden tukeminen mutta myös jäsentynyt kodinomainen ympäristö ja sen mielekkäät elämänyhteydet. Arkisten puuhien, kuten kodintöiden ja ympäristön hoitamisen, kokeminen antaa perusturvaa ja mallia ihmisenä olemisesta. Esimerkiksi keittiö päiväkodin keskuksena on monipuolinen oppimisympäristö.

Oppimisympäristöt erilaisissa toimitiloissa joustavat ja muuntuvat tarpeen mukaan. Niiden suunnittelussa huolehditaan siitä, että lasten aktiivisuuden ohella ne edistävät vuorovaikutusta ja tarjoavat mahdollisuuden omaan rauhaan. Lapset luovat tilaa tarkoituksenmukaiseksi leikin ja muun toiminnan tarpeiden mukaan mm. leikkitelineiden ja kankaiden avulla. Leikkivälineet ovat vapaasti lasten saatavilla. Lelut ovat valmistettuja luonnonmateriaaleista, muodoltaan yksinkertaisia ja viitteellisiä, jolloin lapsen täytyy itse täydentää niitä mielikuvituksellaan. Tämä vahvistaa mielikuvitusta ja edistää siten aivojen kehitystä.

Alle kouluikäiselle lapselle on ominaista suuri aistiherkkyys, joka liittyy aisti-hermojärjestelmän painottuneeseen kehitykseen tuona ikäkautena. Kaikki aistimukset rakentavat vielä keskeneräistä kehoa; kuuloaistimukset kuuloelintä ja väri- ja valoaistimukset silmää. Lapsi ei kykene valitsemaan. Kasvattajan tehtävänä on huolehtia aistiympäristön laadusta niin, että se auttaa terveiden fyysisten muotojen kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa vältetään voimakkaita aistiärsykkeitä. Lapsi iloitsee heleistä ja puhtaista väreistä, kuulon kehitykselle tärkeää on luonnollinen ihmisääni. Kasvattajan laulu ja hyräily, musisointi yksinkertaisilla akustisilla soittimilla, luonnonäänten vivahteikkuus sekä hiljaisuus vaalivat kuuloaistin herkkyyttä. Kuuntelukykyä tuetaan erilaisilla kuunteluleikeillä.

Steinerin mukaan ihmisen aistijärjestelmän kehitys etenee lapsen kehitysvaiheiden mukaan. Varhaiskehityksen aikana painottuvat ns. tahtoaistit, joiden kehittyminen on perusta muiden aistien kehittymiselle ja tärkeää myös kaiken myöhemmän oppimisen kannalta. Päivärytmistä ja kasvuympäristön ilmapiiristä huolehtiminen välittää lapselle perusluottamusta elämään ja tukee elämänaistin tervettä kehitystä. Liike- ja tasapainoaistin kehitystä edesauttaa mahdollisuus leikkiä vapaasti, keinua, kiipeillä, hyppiä ja tasapainoilla. Kosketusaistin kehitystä tuetaan mm. leikkivälineiden ja kalusteiden luonnonmateriaalien avulla, jolloin esimerkiksi puu, villa, vesi ja hiekka luovat rikkaita aistikokemuksia.

Luontoympäristö on varhaisikäisen ihanteellinen oppimisympäristö, joka tukee omatoimisuutta, vastaa lasten liikunnan tarpeeseen, tasapainottaa ja antaa mahdollisuuden aistien monipuoliseen kehittämiseen sekä luonnon kokemiseen ja tutkimiseen. Säännölliset retket, sisätilojen vuodenaika- ja luontopöydät sekä pihapiirin kasvimaa ja eläinten elämän seuraaminen kehittävät lapsen luonnon havainnointia ja tuntemusta sekä vahvistavat keskittymiskykyä. Tällöin aikuinen luontoa ja ympäristöä hoitavana esikuvana opettaa lasta kunnioittamaan omaa ympäristöä ja huolehtimaan sen kauneudesta ja hyvästä järjestyksestä. Esteettisten kokemusten harmonisuus vahvistaa myös lapsen empatian kykyä.

Varhaispedagogiikan keskeisiä asioita steinerpedagogiikassa on rytmistä huolehtiminen. Sen säännöllisyys tukee lapsen tervettä kehitystä mm. lisäämällä vastustuskykyä ja tukemalla kehon palautumista ja uudistumista. Se jäsentää aikaa ikäkautta vastaavalla tavalla. Vuodenaikajuhlat kantavat ja rytmittävät varhaiskasvatuksen arkea. Viikonpäivillä on omat toistuvat teemansa, esimerkiksi maalaaminen, eurytmia, leipominen, retki ja kädentyöt. Päivärytmissä vuorottelevat aikuisen ohjaamat tuokiot ja vapaa leikki. Rytmisyys antaa elämänvarmuutta ja turvallisuutta, luo selkeyttä ja ennustettavuutta lapsen elämään muodostaen tahdon kasvatuksen erään peruspilarin.

Taidekasvatus on keskeinen osa steinerpedagogista oppimisympäristöä ja toimintakulttuuria. Päivittäin lauletaan ja soitetaan, loruillaan ja kerrotaan satu, elävöitetään sitä leikin avulla ja esitetään usein viikon päätteeksi nukketeatterina, piirretään, muovaillaan, maalataan ja luodaan luonnonmateriaaleista. Siinä tärkeintä on lapsen kokema ilo ja itse tekeminen. Taidekasvatuksen avulla tuetaan rytmistä aluetta, tunne-elämän kehitystä ja vahvistetaan lapsen kykyä liittyä maailmaan.

 

3.3 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa

Steinerpedagogiikassa edistetään varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen laatua koko kentän suunnitelmallisella yhteistyöllä. Tavoitteena on, että varhaiskasvatus muodostaa esiopetuksen ja perusopetuksen kanssa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukevan johdonmukaisen jatkumon. Yhteistyötä kehitetään ja arvioidaan Steinerkasvatuksen liiton piirissä järjestettävissä yhteistyöseminaareissa sekä paikallisen tason yhteistyössä varhaiskasvatuksen järjestäjän kanssa. Kaikki päiväkodit osallistuvat opetussuunnitelmien kehittämisprojektiin. Hankkeen tavoitteena on laatia varhaiskasvatuksen valtakunnallisten perusteiden pohjalta steinerpedagoginen opetussuunnitelma ja paikalliset suunnitelmat sekä kehittää opetussuunnitelmatyötä jatkuvasti.

 

Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö

Perusteet: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1291826

Huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinen vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus. Ennen hoitosuhteen alkamista huoltajille järjestetään yhteinen tiedotustilaisuus steinerpedagogisesta varhaiskasvatuksesta, jolloin on mahdollista tutustua sen toiminta-ajatukseen, arvoihin, tavoitteisiin ja menetelmiin. Henkilökunta tapaa huoltajat sekä henkilökohtaisissa keskusteluissa että yhteisesti järjestetyssä tilaisuudessa ennen toimintavuoden alkua, jolloin huoltajilla on myös mahdollisuus vierailla päiväkodissa yhdessä lapsen kanssa. Alkukeskustelussa kartoitetaan perheiden tarpeet ja toiveet sekä luodaan perustaa yhteiselle toiminta- ja keskustelukulttuurille. Tällöin kuullaan myös huoltajien kokemukset lapsen aiemmasta kasvuympäristöstä, kehityksestä ja oppimisesta sekä mielenkiinnon kohteista.

Säännöllisissä vanhempainilloissa käsitellään lapsen kehitystä, kasvatuksen ja opetuksen tavoitteita ja menetelmiä sekä sisältöjä yleisellä tasolla. Kasvattaja voi myös vierailla lapsen kotona tutustuakseen lapseen kotiympäristössä. Ennen toimintavuoden päättymistä järjestetään yhteinen keskustelu huoltajien kanssa, jossa tarkastellaan yhteisesti lapsen kulunutta vuotta ja lapsen kehitystä.

Vanhempainillat sekä yhteistyössä järjestetyt tapahtumat ja juhlat tarjoavat tilaisuuksia huoltajien väliselle kanssakäymiselle ja verkostoitumiselle. Yhteistyössä otetaan huomioon perheiden moninaisuus, yksilölliset tarpeet ja huoltajuuteen liittyvät kysymykset. Yhteistyön pääpaino on henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa, mutta siinä hyödynnetään myös eri viestintävälineitä ja käytetään tarpeen mukaan tulkkia tai kieliavustajaa. Yhteistyön kehittämisestä vastaa varhaiskasvatuksen järjestäjä yhteistyössä varhaiskasvattajan ja muun henkilöstön kanssa.

Lasten ja huoltajien näkemyksiä otetaan huomioon toiminnan toteuttamisessa ja lapsen kasvatussuunnitelman laatimisessa varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin mukaisesti. Yhteistyön merkitys korostuu silloin, kun suunnitellaan erityisiä tukitoimia lapsen kasvua ja kehitystä varten. Huoltajien tietoja, taitoja ja asiantuntemusta eri aloilla voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Huoltajille annetaan tietoa kuljetuksista, oppilashuollon mahdollisista palveluista sekä lapsille tarjolla olevista muista varhaiskasvatuspalveluista.

 

Monialainen yhteistyö

Perusteissa: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1365989

Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen henkilöstö tekee monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa lasten hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen tukemiseksi. Tässä monialaisessa yhteistyössä esimerkiksi neuvolan, lastensuojelun ja muiden terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijoiden kanssa arvioidaan lasten kasvun ja oppimisen mahdollista tuen tarvetta sekä kehitetään yhteisiä tukitoimia. Henkilöstön yhteistyöllä lähiympäristön toimijoiden kanssa edistetään lasten oppimisympäristöjen monipuolisuutta.

 

3.4 Paikallisesti päätettävät asiat

Perusteissa: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tekstikappale/1291827