Perusopetusasetuksen mukaan opetukseen tulee käyttää tuntia kohti vähintään 45 minuuttia ja opetukseen käytettävä aika jaetaan tarkoituksenmukaisiksi opetusjaksoiksi. Osa työajasta voidaan käyttää työelämään tutustuttamiseen sekä lukuvuoden päättäjäisiin ja muihin yhteisiin tapahtumiin.60 Säännös luo edellytykset koulupäivän monenlaiseen rytmittämiseen sekä välituntien järjestämiseen oppilaiden hyvinvointia edistävällä tavalla. Yhteisiä tapahtumia voivat olla muun muassa koulun juhlat, teemapäivät ja retket. Opintokäynnit ja leirikoulut voivat koskea koko kouluyhteisöä tai vain joitakin tai jotakin opetusryhmää. Myös niissä hyödynnetään perusopetusasetuksen mukaista koulutyön joustavan järjestämisen mahdollisuutta. Päivän työ aloitetaan lyhyellä päivänavauksella.

Alaluokilla päivänavauksena toimii jaksotunnin rytminen osuus. Tämä on luokan yhteinen taiteellinen aloitus. Luokka viritetään aktiiviseen oppimisen tilaan laulamalla, lausumalla ja leikkimällä hetki yhdessä. Aamuruno pysyy samana koko kouluvuoden. Musiikin osuus on suuri. Yleensä aamut alkavat yhteisellä huilun soitolla tai laululla. Rytminen osuus sisältää ikäkauteen sopivat peruselementit, joihin lisätään uusia, vaativia harjoituksia tilanteen mukaan.^[1]

Koulun yhteisöllisyyden ja oppilaiden terveen kehityksen, sosiaalisten suhteiden sekä opiskelussa jaksamisen kannalta välitunnit, päivänavaukset ja monenlaiset yhteiset tapahtumat ovat tärkeitä. Niitä hyödynnetään myös osana monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Ne vahvistavat oppilaiden laaja-alaista osaamista ja tekevät näkyväksi koulun kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta. Opintokäynnit ja leirikoulut puolestaan tarjoavat mahdollisuuksia oppimisympäristön laajentamiseen ja oppimiseen autenttisissa tilanteissa sekä yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa.

Opetuksen järjestäjällä on paljon harkintavaltaa sen suhteen, miten koulupäivä jaetaan opetusjaksoihin ja välitunteihin, mitä muuta toimintaa koulupäiviin sisältyy ja millaisia toimintamuotoja käytetään. Ratkaisut muokkaavat koulun toimintakulttuuria.

Lukujärjestyksiä laadittaessa pyritään ottamaan huomioon oppilaiden jaksaminen ja aktiviteettitason vaihtelut koulupäivän aikana. Steiner^[2] suositteli järjestämään koulupäivän niin, että kaikki laulullis-musikaalinen ja liikunnallis-eurytminen sijoitetaan iltapäivän tunneille. Päivät alkavat jaksotunnilla (yleensä kaksoistunti) niin, että oppilas keskittyy yhteen oppiaineeseen koko ajan usean viikon jaksossa. Jaksoaineen jälkeen noin klo 10-12 ovat vuorossa muun muassa kielten tunnit ja iltapäivällä kaikki taide- ja taitoaineet.

Jakso-opetus tarkoittaa 3–6 viikon mittaisina periodeina etenevää opetusta mm. äidinkielessä, matematiikassa, historiassa ja luonnontieteissä, jolloin kyseistä pääainetta opiskellaan kaksoistunti joka päivä. Syventyminen yhteen aineeseen kerrallaan auttaa pirstaleisen sirpaletiedon välttämisessä. Jakso-opetuksessa kokonaisuuksien hahmottaminen helpottuu ja tietoa on helpompi prosessoida muistijärjestelmissä. Syvempi kiinnostuksen herääminen aiheeseen on todennäköisempää, kun aihetta käsitellään perusteellisemmin. Jakso-opetuksella opiskellaan uusi oppiaines. Sen sijaan säännöllistä harjoittelua vaativia taitoja (kuten vieraat kielet, matematiikka ja musiikki) opiskellaan viikkotunneillakin. Pidetyn jakson jälkeen aihe jätetään lepäämään ja nostetaan tietoisuuteen myöhemmin. Tauot edistävät opitun syventymistä ja tiedon muuttumista kyvyksi. Intensiivisen opiskelun ja ”unohtamisen” vaihtelu antaa asioille ja oppimiselle tilaa elää prosessissa. ^[3]

^[1] Dahlström & Teräsvirta 2014, 76

^[2] 1996, 143

^[3] Perusopetuslaki 3 § 2 mom. , 31 a § 1 mom. ja valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) 13 §; Perusopetusasetus 3 § 4 ja 5 mom.; Perusopetusasetus 6 §; Perusopetuslaki 32 §; Perusopetuslaki 29 § 7 mom. (1267/2013)