Steinerkoulut toimivat yksityisinä opetuksen järjestäjinä ja ovat yleensä vanhempien perustamia, ja kodin ja koulun yhteistyö on tiivistä ja monipuolista. Tämä on tärkeää taloudellisistakin syistä, mutta se näkyy myös vanhempien aktiivisena talkootyönä koulun tapahtumissa ja retkissä. Yhteistyömuotoja ovat niin viestintä, talkoot, myyjäiset, retket, juhlat, avointen ovien päivät, vanhempainillat, yleisöluennot kuin julkaisutkin. Vanhemmat voivat myös hyödyntää omaa ammattiaan tai verkostojaan koulun toiminnassa. Luokka voi esimerkiksi tutustua eri ammatteihin tekemällä vierailuja vanhempien työpaikoille. Vanhempien rooli myös koulun johtokuntatyössä (hallitustyössä) on yksityisinä opetuksen järjestäjinä toimivissa steinerkouluissa keskeinen.

Luokanopettajan ja vanhempien yhteistyöhön kuuluvat opettajan kotikäynnit jokaisen oppilaan luona. Ensimmäisen luokan aikana tapahtuvassa vierailussa keskustellaan kasvatuksellisista pyrkimyksistä ja rakennetaan luottamukselliset suhteet opettajan ja vanhempien välille. Tutustuminen madaltaa lapsen ja vanhemman yhteydenottokynnystä opettajaan, ja opettajalle se voi syventää realistista kokonaiskuvaa lapsesta.

Luokan vanhempien ryhmästä muodostuu oma yhteisönsä, josta saa innostusta ja tukea kasvatukseen. Vanhempainilloissa kaikki aikuiset asettuvat tasa-arvoisina pohtimaan kulloisenkin ikäkauden tunnusomaisia piirteitä tietoisina siitä, ettei ole yhtä ainoata mallia tai tapaa niistä selviämiseen.^[1]

Jo laki velvoittaa yhteistyöhön kotien kanssa. Yhteistyöllä tuetaan kasvatuksen ja opetuksen järjestämistä siten, että jokainen oppilas saa oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista opetusta, ohjausta ja tukea. Yhteistyö edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Huoltajien osallisuus sekä mahdollisuus olla mukana koulutyössä ja sen kehittämisessä on keskeinen osa koulun toimintakulttuuria. Kodin ja koulun kasvatusyhteistyö lisää oppilaan, luokan ja koko kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta.

Huoltajalla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta. Hänen on myös huolehdittava siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Koulu tukee kotien kasvatustehtävää ja vastaa oppilaan opetuksesta ja kasvatuksesta kouluyhteisön jäsenenä.

Vastuu kodin ja koulun yhteistyön edellytysten kehittämisestä on opetuksen järjestäjällä. Yhteistyön lähtökohtana on luottamuksen rakentaminen, tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Yhteistyössä otetaan huomioon perheiden moninaisuus sekä tiedon ja tuen tarpeet. Yhteistyön onnistumiseksi tarvitaan koulun henkilöstön aloitteellisuutta ja henkilökohtaista vuorovaikutusta huoltajien kanssa sekä muutoin monipuolista viestintää.

Huoltajan tulee saada tietoa lapsensa oppimisen ja kasvun edistymisestä sekä mahdollisista poissaoloista. Lisäksi huoltajan kanssa keskustellaan opetuksen järjestämisen keskeisistä asioista, kuten opetussuunnitelmasta, oppimisen tavoitteista, oppimisympäristöistä ja työtavoista, oppimisen tuesta ja oppilashuollosta, arvioinnista ja todistuksista sekä opiskeluun liittyvistä valinnoista ja lukuvuoden erilaisista tapahtumista. Kannustavat ja oppilaan oppimista ja kehitystä myönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä. Säännöllisen palautteen avulla huoltaja voi osaltaan tukea lapsensa tavoitteellista oppimista ja koulunkäyntiä. Erityisen tärkeää yhteistyö on oppilaan koulupolun nivelvaiheissa sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa. Henkilökohtaisten ja ryhmätapaamisten lisäksi yhteistyössä hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa.

Huoltajille tarjotaan mahdollisuuksia tutustua koulun arkeen ja osallistua koulun toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen yhdessä koulun henkilöstön ja oppilaiden kanssa. Yhteinen arvopohdinta luo perustaa yhteiselle kasvatustyölle. Kodin ja koulun yhteistyössä edistetään myös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta ja kannustetaan vanhempainyhdistys-, johtokunta- ja varainhankintatyöhön. Vanhempien verkostoituminen ja yhteinen toiminta vahvistavat yhteisöllisyyttä ja antavat tukea opettajien ja koulun työlle.

^[1] Dahlström & Teräsvirta 2014, 54