kirjoittaa aineita,

hän otti aina

hirveitä paineita.

Käsi ihan vapisi.

Otsalta hikikarpaloita

ainevihkoon rapisi.

Sitten hän äkkiä oivalsi

ja tunsi helpotusta;

ei maailma ole valkoinen,

eikä se ole musta.

Se on värikäs!

Siitä päivästä alkaen,

uskokaa,

hän osasi maailmasta kirjoittaa.

Jukka Itkonen: Sanamaa.