Rakkaani, olet kuin kielioppi!
Elämäsi on kuin piste, joka päättää
luomistyöstä kertovan lauseen,
järkesi on kuin pilkku, joka erottaa toisistaan
täydellisen ja vaillinaisen,
rakkautesi on kuin huutomerkki,
joka tehostaa kehotusta,
ja ilmeesi kuin kysymysmerkki,
kun minä puhun olemassaolon tuskasta.
Hymysi on kuin kaksoispiste
ennen kuin kerrot rakastavasi minua,
ja hyväilysi tärkeä puolipiste,
kun riidan jälkeen haluat minun suutelevan sinua.
Sinä teet yhdyssanan sanoista läsnä ja oleva,
ja vaelluksesi muistuttaa oikeinkirjoitusta.
Sinusta uskallan puhua genetiivin muodossa
ja käyttää lauseessani kauneimpia adjektiiveja.

Seppo Honkonen