Äännevirheet

Äännevirheet ovat lievimpiä ja tunnetuimpia puheen häiriöitä. Lievältäkin vaikuttava äännevirhe saattaa kuitenkin häiritä puhujaa eikä sen merkitystä puhujan kannalta tule väheksyä.

Äännevirheet ovat hyvin tavallisia kehitysiässä olevilla lapsilla. Yksittäisistä äänteistä /r/ on käytännössä vaikein oppia, mutta myös muut hammasvalliäänteet kuten /s/, /l/ ja /d/ saattavat tuottaa vaikeuksia. Lapsen voi olla vaikea oppia myös esimerkiksi /k/ ja /j/ äänteet. Äänteiden tarkka tuottaminen edellyttää mm. motorisia ja kuulonerottelutaitoja, jotka kehittyvät iän myötä.

Osalle lapsista vokaalien tarkka tuottaminen voi olla haastavaa. Vokaaleista ongelmia tuottavat tavallisimmin etuvokaalit /y/, /ä/ ja /ö/.

Koulussa on mahdollista saada erityisopettajan antamaa puheopetusta, jolla pyritään tukemaan lievien artikulaatiovirheiden korjaantumista. Puheopetustuokio koulussa kestää yleensä n. 15 minuuttia kerrallaan. Säännöllinen kotiharjoittelu on puheopetuksessa käyvälle lapselle ensiarvoisen tärkeää ja perheiden tulisikin sitoutua puheopetusharjoitteluun. Säännöllisen harjoittelutuokion kotona ei tarvitse kestää viittä minuuttia kauempaa, mutta sen tekemättä jättäminen hidastaa oppimista huomattavasti.

Puheopetuksessa käyvällä oppilaalla on yleensä ns. puhevihko tai kansio, johon kerätään harjoittelutehtävät. Vihko kannattaa pitää repussa, jotta se on mukana sekä kotona harjoittelua varten että koulussa puhetunnilla. Vihon välityksellä voi myös lähettää puheopetusta koskevia viestejä erityisopettajalle.

Ohjeita harjoitteluun

- Harjoittele säännöllisesti 4-5 krt/vko, 5-10 min kerrallaan. Harjoitukset on hyvä tehdä etukäteen sovittuina aikoina (esim. ennen tiettyä TV- ohjelmaa) ja pitää suunnitellusta aikataulusta kiinni.

- Joskus R-äänteen oppiminen voi kestää pitkäänkin. Siksi harjoittelu kannattaa jaksottaa siten, että harjoitellaan ensin muutama viikko kerrallaan ja pidetään sitten harjoittelutauko. Näin kaikkien on helpompi sitoutua harjoitteluun ja motivaatio säilyy paremmin.

- Harjoittelukerrat kannattaa merkitä kalenteriin (esim. rasti tai tarra), jotta voidaan seurata harjoittelun toteutumista.

- Harjoittelu on toisinaan lapsesta raskasta, ja kaikki tarvitsevat kannustusta. Lapsen kanssa voi sopia pienestä palkinnosta motivaation ylläpitämiseksi (esim. yhteinen pelihetki, retki, elokuva, herkku) kun viikon harjoitukset on tehty.

- Harjoittelu on hyvä ajoittaa niin, että lapsi on virkeä. Väsynyttä ja halutonta lasta on turha pakottaa harjoittelemaan.

- Lapsi tarvitsee vierelleen ohjaavan aikuisen ja rauhallisen tilan. Aikuisen osoittama kiinnostus ja kannustus lisäävät lapsen motivaatiota. Aikuisen tulisi antaa hyvää palautetta onnistumisen lisäksi myös yrittämisestä.

- Harjoitukset on hyvä tehdä peilin äärellä, jotta lapsi näkee itsekin, milloin hän harjoittelee oikein. Joskus harjoittelu selällään maaten auttaa kieltä menemään oikeaan paikkaan suussa.

- Samaa harjoitusta ei kannata jäädä toistamaan, jos se ei onnistu muutaman yrityksen jälkeen. Tällöin on parempi vaihtaa harjoitusta ja palata vaikeaan harjoitukseen myöhemmin uudelleen.

- Lapsen puhetta ei tulisi korjata eikä siihen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota harjoitteluhetkien ulkopuolella.