Hallitus
Mikä on hallitus?
Hallituksen virallinen nimi on valtioneuvosto, mutta molemmilla sanoilla tarkoitetaan arkikielessä samaa. Eduskuntavaalien jälkeen suurimman puolueen puheenjohtaja aloittaa yleensä neuvottelut hallituksen muodostamiseksi. Ne puolueet, jotka eivät pääse hallitukseen, muodostavat opposition. Vaaleissa hyvin menestynyttä puoluetta on hankalampi jättää pois hallituksesta kuin puoluetta, joka on kokenut tappion vaaleissa.
Jokainen hallitus laatii ohjelman siitä, miten se aikoo toimkaudellaan (4 vuotta) Suomea johtaa. Hallitusohjelman aikaansaaminen vaati kompromisseja eri hallituspuolueilta. Hallituspuolueet jakavat ministerinpaikat keskenään ja ministereiksi (n. 20 kappaletta) yritetään yleensä valita eri alojen asiantuntijoita. Yleensä ministerit ovat kansanedustajia.
Hallitus tekee mm. seuraavia asiota:
Hallituksen johdossa toimii pääministeri. Pääministeri on presidentin ohella valtion tärkeä keulakuva mutta omaa samalla kaikista poliittisista toimijoista eniten todellista valtaa. Eri ministereillä on apunaan päätösten tekemisessä ja valmistelussa oma virkamiehistä ja asiantuntijoista koostuva ministeriö.
Hallituksen pitää nauttia eduskunnan luottamusta (parlamentarismi). Jos enemmistö kansanedustajista niin haluaa, on hallituksen tai yksittäisen ministerin jätettävä eroanomuksensa. Yleensä hallituksen luottamusta mitataan välikysymyksellä, jossa osan kansanedustajista pyytää hallitukselta vastausta johonkin tärkeänä pitämäänsä, ajankohtaiseen aiheeseen. Hallituksen vastauksen jälkeen sen luottamus mitataan eduskunnan äänestyksessä. Välikysymykset saavat usein alkunsa hallitusta haastavalta oppositiolta. Suomessa on ollut vuodesta 1977 lähtien vallassa enemmmistöhallitus (Hallituspuolueilla yli 100 kansanedustajaa eduskunnassa). Enemmistöhallitusta onkin vaikea kaataa opposition välikysymyksillä, sillä tällöin myös hallituspuolueiden kansanedustajien pitäisi äänestää hallitusta vastaan välikysymyksessä.
Oppositiolla on kuitenkin tärkeä asema eduskunnassa. Se vahtii hallituksen toimintaa ja kritisoi sekä tuo esille sen tekemiä päätöksiä esittäen vaihtoehtoisia ratkaisuja asioihin. Oppositio siis luo osaltaan demokratian kannalta hyödyllistä poliittista keskustelua.
Jokainen hallitus laatii ohjelman siitä, miten se aikoo toimkaudellaan (4 vuotta) Suomea johtaa. Hallitusohjelman aikaansaaminen vaati kompromisseja eri hallituspuolueilta. Hallituspuolueet jakavat ministerinpaikat keskenään ja ministereiksi (n. 20 kappaletta) yritetään yleensä valita eri alojen asiantuntijoita. Yleensä ministerit ovat kansanedustajia.
Hallitus tekee mm. seuraavia asiota:
- Antaa esityksiä uusista laeista eduskunnalle
- Huolehtii lakien toimeenpanosta
- Johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä presidentin kanssa
Hallituksen johdossa toimii pääministeri. Pääministeri on presidentin ohella valtion tärkeä keulakuva mutta omaa samalla kaikista poliittisista toimijoista eniten todellista valtaa. Eri ministereillä on apunaan päätösten tekemisessä ja valmistelussa oma virkamiehistä ja asiantuntijoista koostuva ministeriö.
Hallituksen pitää nauttia eduskunnan luottamusta (parlamentarismi). Jos enemmistö kansanedustajista niin haluaa, on hallituksen tai yksittäisen ministerin jätettävä eroanomuksensa. Yleensä hallituksen luottamusta mitataan välikysymyksellä, jossa osan kansanedustajista pyytää hallitukselta vastausta johonkin tärkeänä pitämäänsä, ajankohtaiseen aiheeseen. Hallituksen vastauksen jälkeen sen luottamus mitataan eduskunnan äänestyksessä. Välikysymykset saavat usein alkunsa hallitusta haastavalta oppositiolta. Suomessa on ollut vuodesta 1977 lähtien vallassa enemmmistöhallitus (Hallituspuolueilla yli 100 kansanedustajaa eduskunnassa). Enemmistöhallitusta onkin vaikea kaataa opposition välikysymyksillä, sillä tällöin myös hallituspuolueiden kansanedustajien pitäisi äänestää hallitusta vastaan välikysymyksessä.
Oppositiolla on kuitenkin tärkeä asema eduskunnassa. Se vahtii hallituksen toimintaa ja kritisoi sekä tuo esille sen tekemiä päätöksiä esittäen vaihtoehtoisia ratkaisuja asioihin. Oppositio siis luo osaltaan demokratian kannalta hyödyllistä poliittista keskustelua.