Kun veteen putoaa jokin esine, veden pintaan syntyy aaltoliike. Veden rakennehiukkaset alkavat värähtelemään ja värähtely etenee myös viereisiin rakennehiukkasiin. Kyseessä on aaltoliikkeeksi kutsuttu ilmiö. Aaltoliikkeen synnyttää aina jokin värähtelijä.

Aaltoliike jaetaan kahteen lajiin: poikittaiseen ja pitkittäiseen aaltoliikkeeseen. Aallonpituudeksi sanotaan etäisyyttä aallon samasta vaiheesta seuraavaan samaan vaiheeseen.

Poikittaisessa aaltoliikkeessä aalto värähtelee kohtisuorasti etenemissuuntaan nähden.

Poikittaista aaltoliikettä ovat esimerkiksi veden aallot ja näkyvä valo.


Pitkittäisessä aaltoliikkeessä aalto värähtelee aallon etenenissuunnassa.

Pitkittäistä aaltoliikettä ovat esimerkiksi ääni ja osa maanjäristysaalloista.

Tuulisella säällä järvessä syntyy aaltoja. Veden aallot ovat esimerkki poikittaisesta aaltoliikkeestä.

Videolla havaitaan, että ongen koho pysyy melkein paikallaan. Pienen liikkeen siihen aiheuttaa tuuli, joka kohdistaa voiman siimaan. Vesi ei kuitenkaan keräänny rannalle, joten aallot eivät kuljeta ainetta.

Ongen koho pysyy sivuttaissuunnassa paikallaan aallokossa ja liikkuu vain ylös- ja alaspäin. Jos aalto kuljettaisi ainetta, järven vesi siirtyisi sille rannalle, mihin tuuli puhaltaa. Näin ei kuitenkaan käy, joten on helppo havaita se, että aalto ei kuljeta ainetta. Aallot kuljettavat kuitenkin energiaa.

Aaltojen aiheuttama eroosio on hyvä esimerkki aallon kuljettamasta energiasta. Aaltojen kuljettama energia näkyy eroosiona eli rantojen kulumisena. Englannissa ja Australiassa aallot ovat kuluttaneet kalkkikivestä muodostuneen rannikon jyrkkäpiirteiseksi. Ylempi kuva on Iso-Britannian etelärannikolta ja alempi Australiasta ns. 12 Apostolista.

Ison-Britannian (katso vertailukuvat vuosina 1998 ja 2007) rannikolla aaltoeroosio on suuri ongelma, koska taloja on rakennettu lähelle rantaa. Rantaviivan lähetystyessä talojen vaarana on niiden täydellinen tuhoutuminen.