Kuvanveiston opettaja Johannes Hänninen vei ryhmänsä toukokuussa 2026 keväiseen Bukarestiin tutustumaan veistotaiteen aarteisiin. Mukana matkan suunnittelussa oli romanialaislähtöinen kuvanveiston opiskelija, kuvataiteilija Gloria Badarau-Heikkilä, jonka paikallistuntemus ja kielitaito syvensi koko ryhmän matkakokemusta.

Teksti: Johannes Hänninen, kuvanveistäjä ja taideaineiden opettaja, julkaistu kansalaisopiston uutiskirjeessä elokuussa 2026

Tuntuu kuin kaupungin jokaisen kulman takaa löytyisi uusi näkymä, jossa aika ja historia vievät uteliaan matkaajan taas uuteen todellisuuteen. Kohtaamamme kulttuurin monitasoisuus ja ajallinen kerroksellisuus lumoaa kulkijan kerta kerran jälkeen.

Restauroidun Belle Epoque -tyylisen rakennuksen vieressä on ajan kuluttama ja patinoima naapuritalo värikkäine graffiteineen. Hiljaisen alkukesän vehreydessä olevan puiston vierestä siirryt hetkessä kahviloiden ja ravintoloiden sykkivän iltaelämän keskelle. Vierailukohteissamme vaihtuvat näkymät klassisista 1800 luvun veistoksista kuvanveistotaiteen mestareiden Rodinin ja Brancusin teoksiin päätyen Lacul Tei -puiston romanialaisen nykykuvanveiston monimuotoiseen 100+ näyttelyyn.

Kuva Johannes Hänninen

 

Uudet kohtaamiset ja näkymät piirtyvät verkkokalvoille täyttäen mielen. Kuten taide ei Bukarestkaan anna selkeitä vastauksia, vaan asettaa matkaajan mitä moninaisempien kysymysten äärelle. 

Käytyäni Romanian pääkaupungissa syksyllä 2025 mieleeni nousi ajatus kuvanveistoryhmäni kanssa toteutettavasta opintomatkasta. Olin pitkään odottanut Suomessa laajempaa kuvanveistoa tarkastelevaa näyttelyä. Sellaista ei kuitenkaan lähitulevaisuudessakaan ollut odotettavissa. Kokemukseni mukaan Bukarest voisi tarjota sellaisen. Matkallemme osallistui lisäkseni 10 opiskelijaani Salon kansalaisopistolta. Ryhmä koostui jo pitkään kuvataidetta opiskelleista kuvantekijöistä, joista useilla oli takanaan myös kuvataiteen ammatillisia opintoja. Osa ryhmän jäsenistä toimi tai oli toiminut taideaineiden opettajana eri oppilaitoksissa. Yksi heistä on Bukarestissa syntynyt kuvataiteilija Gloria Badarau-Heikkilä. Gloria on kokenut henkilökohtaisesti Ceausescun synkän sosialistihallinnon ihanuuden, maanjäristyksen 1977 ja lopulta vallan vaihtumisen vuonna 1989. Hänen kielitaitonsa, tietonsa ja kokemuksensa tekivät osaltaan matkastamme ainutlaatuisen. Bukarestin päässä matkamme käytännön järjestelyissä auttoi myös Suomi-Romania seuran jäsen Catalin Mogoseanu.

 

Wizzairin lento lähti Turusta perjantaina 22.5 klo 9.30. Siirryimme Bukarestin lentokentältä pikku bussilla hotelliin jätämme laukut huoneisiimme ja jatkamme matkaa Romanian kansalliseen taidemuseoon.

Museo sijaitsee entisessä kuninkaallisessa palatsissa. Museo on laaja ja sisältää neljä eri museota, joissa on nähtävissä kansantaidetta ja taideteollisuutta, itämaista ja eurooppalaista taidetta sekä romanialaista kuvataidetta. Aloitamme tutustumisen eurooppalaisen taiteen museosta, jossa museon taidepedagogi esittelee meille lyhyesti museon historiaa ja museossa toteutettavaa taideopetusta lapsille ja nuorille. Esityksensä ja keskustelujemme lopuksi hän kertoi tietävänsä, ettei museopedagogiikka ole Romaniassa vielä yhtä monipuolista kuin Suomessa. Ehkä näin onkin, mutta saimme mielenkiintoisen tietopaketin tutustumisemme pohjaksi.

Useassa kerroksessa sijaitseva museo antaa käsityksen Euroopan kuvataiteen historiasta. Monesta museosta poiketen se ei sisällä katsojan mieltä ja mielenkiintoa turruttaen salikaupalla yhden aikakauden kuvataidetta. Kokoelmasta löytyy silti myös laadukkaita maalauksia eri aikakausien merkittäviltä taiteilijoilta kuten Bruegel, Rembrandt, Rubens ja Monet. Kuvanveistosta kiinnostuneelle nimet Rodin, Bourdelle ja Mailol tai Moore ovat tuttuja. Erityisnäyttelynä museossa oli yhden suosikkitaitelijani espanjalaisen taidemaalari El Grecon näyttely.

Ryhmä Romanian kansallismuseossa. Kuva Merja Nissi

 

Jatkamme romanialaisen taiteen pariin, kokoelman veistokset olivat yksi syy opintomatkan kohteen valintaan. Näyttelyn veistokset nostivat esiin kuvanveiston keskeiset elementit, tilan muodon ja rakenteen merkityksen, sekä ilmaisun moninaisuuden. Niiden avulla saatoin havainnollistaa oppitunneilla esittämiäni ajatuksia ja näkemyksiä. Teokset olivat myös kaikille uusia ja suomalaisesta kuvanveistoperinteestä poikkeavia. Unohtaa ei sovi myöskään museon maalauskokoelmaa hienosta ikonikokoelmasta herkkiin impressionistisiin maalauksiin. Vaikka Bukarestin anti ylitti monella tavalla odotukseni, sisälsi se myös yhden pienen pettymyksen. Romanian kansainvälisesti merkittävimmän kuvataiteilijan Constantin Brancusin veistoskokoelmasta moni keskeinen veistos oli hänen syntymänsä 150-vuotis juhlavuonna lainassa Berliinin tai Rooman Brancusi -näyttelyissä.
Kolme ja puoli tuntia oli kulunut nopeasti. Viimeisten näyttelysalien kohdalla vahtimestari oli jo sulkemassa museota.

Lämpimässä illassa matkaamme Calea Victoriel katua pitkin kohti vanhaa kaupunkia. Pysähdymme välillä arkkitehtuuriltaan ja historialtaan rikkaan kadun varrella useamman kerran kuuntelemaan Glorian taustatietoja alueesta ja sen historiasta. Olemme varanneet etukäteen pöydän ruokailua varten Caru´cu Bere ravintolasta. Janon ja nälän tunne häviää tässä historiallisessa ja viihtyisässä ilmapiirissä. Päätämme yhdessä palata hotellille päärautatieaseman luo kävellen. Ensimmäinen yöllinen kävely Bukarestin katujen ja puistojen läpi käynnistyy. Kauniisti valaistut rakennukset rikkaine yksityiskohtineen, historian merkkihenkilöitä esittävät julkiset veistokset ja illan hämärässä lempeästi viheriöivät puistot luovat kiehtovan ja ainutlaatuisen tunnelman. 

 

Lauantai aamupäivällä tutustumme pienemmissä ryhmissä Romanian pääkaupunkiin osan kohteena vanha kaupunki ja sen miljöö osan ollessa kiinnostuneita markkinoista ja ostoksista taidetarvikeliikkeistä tai kirpputoreista. Puolen päivän jälkeen kohtaamme Sutun palatsin edessä.

Siirrymme läheisen kansallisteatterin luo ihastelemaan yhdessä yhtä mielestäni mielenkiintoisinta julkista veistosta. Kuvanveistäjä Ioan Bolborean Nukkienvaunut koostuu 16 symbolisesta ihmishahmosta. Tätä kaikkea tarkkailee kirjailija Ion Luca Garagialea esittävä veistos, jonka näytelmien hahmot ovat esillä mittakaavaltaan suuressa veistoksessa. Veistoksen luota alkaa taiteen ja vallanpitäjien suhdetta sekä viime vuosikymmenien taidetta tarkasteleva osio.


Bukarestin kansallisteatterin edustalla sijaitseva pronssinen veistosryhmä Căruța cu paiațe (”Kärryt ja narrit” tai ”Teatterivaunut”), joka tunnetaan myös nimellä Caragealiana. Teoksen on veistänyt romanialainen taiteilija Ioan Bolborea, ja se paljastettiin joulukuussa 2010. Kuva Aarni Järvi.

Kävelemme keskustasta Parlamenttitalon nykytaiteen museolle. Kävelymme aikana pysähdymme kuuntelemaan Glorian muistoja oman kotiseutunsa elämästä ja seudun hautautumisesta Ceausescun mielivaltaisen rakennushankkeen alle. Parlamenttitalon ja sen ympäristön rakennushankkeista muodostui hauta alueen ihmisten elämälle ja muistoille. Tuo valtava kolossi on rakennettu muiden ihmisten onnen raunioille ja vuorattu tuhansilla kyynelillä.
Ystävällinen neuvo väärään suuntaan suljetulle portille kostautui. Jouduimme kulkemaan auringon paahteessa loppumattomilta tuntuvien muurien takana parlamenttitalon ympäri noin kolmen kilometrin pituisen matkan. Alueen ja rakennuksen koko tuli aistittua jalkapohjien kautta. Nykytaiteen museossa tutustuimme aluksi ”varastonäyttelyyn” useammassa suljetussa läpinäkyvässä häkissä oli esillä jopa satoja veistoksia eri materiaaleista monelta aikakaudelta kymmeniä muotokuvia, poistettuja sosialistisen realismin paatoksellisia veistoksia ja niiden kipsimalleja, modernismin kokeilevia, ei esittäviä teoksia ja museon kokoelmissa olevaa nykytaidetta. Mieleen nousi vahvasti ajan ideologian ja vallan ja hallitsijoiden vaikutus julkiseen taiteeseen ja arkkitehtuuriin. Tämä vallan ja taiteen suhde nähdään tänäänkin niin Yhdysvaltojen, Venäjän kuin monien muidenkin maiden taiteessa. Maalauksia täynnä olevasta häkistä piirtyi kuva riemuitsevista kansalaisista ja sosialismin onnellisista työläisistä, joille Ceausescu puhuu vaimo vieressään hymyillen.
Yläkerroksen kattoterassi tarjosi ravinnon ja juotavan lisäksi upean näkymän Bukarestin pimenevään iltaan. Terassilta avautui myös toisenlainen näkökulma maailman suurimpaan ortodoksiseen kirkkoon, jonka kaiuttimista kansalliskatedraalin ohittaessamme hetki sitten korviimme kantautui jumalanpalveluksen ääniä. Museon muut kerrokset ja uudet näyttelyt laajensivat käsitystä Bukarestin kuvataidekentästä ja kuvanveistosta monipuolisena ilmaisuvälineenä. Istuessamme rakennuksen portailla ja katsoessani sitä mieleen nousee uusista näyttelyistä maalaus, jossa parlamenttitalo on uppoamassa suon syleilyyn. Museon sijainti ja historia vaikuttaa katsojan kokemukseen.

Museoiden yö -tapahtuma tarjosi useita vaihtoehtoisia kohteita. Seuraava kohteemme oli Bukarestin taideyliopisto, jossa oli nähtävissä opiskelijoita työskentelemässä ja kertomassa töistään sekä akatemiassa toteutettujen töiden näyttelyitä ja keskusteluja opiskelijoiden ja professorien kanssa. Tällä kertaa matkasimme akatemiaan takseilla. Taideakatemian ensimmäisestä huoneesta alkaen tuttu tärpätin, öljyvärin ja pellavaöljyn tuoksu herätti niin minulle kuin monille muille meistä muistot omista opiskeluista taideoppilaitoksissa. Osa opiskelijoista työskentelee maalaustensa parissa. Osa seuraa vierailijoiden virtaa kertoen opiskelustaan, vastaten heidän kysymyksiinsä. Nuoruuden, etsimisen ja elämän syke on aistittavissa. Opiskelijoiden töissä hahmottuu iso muutos kolmen vuoden aikana niin taidollisesti kuin sisällöllisesti. Monen kolmannen vuosikurssin oppilaan työt kertovat lahjakkuuden ja taidon lisäksi myös oman taiteilijuuden löytymisestä.


Ryhmä vierailulla Bukarestin taideyliopiston maalaussalissa. Kuva Aarni Järvi

 

Jatkamme kävellen kohti lähistöllä sijaitsevaa kuvanveiston laitosta. Opiskelijoiden määrä on pienempi ja laitoskin intiimimpi. Eri luokissa elävää mallia tutkitaan alussa rintakuvien ja myöhemmin kontraposto asennossa seisovan elävän mallin avulla. Mieleen jää myös lopputyötään marmorista ulkona vielä valoisassa illassa työstävä opiskelija. Materiaalin työstäminen on alkuvaiheessa ja työtä riittää vielä pariksi kuukaudeksi kertoo haastavaa luonnostaan esittelevä opiskelija. Uteliaisuuttamme herättävät myös kokeillut, joissa käytössä on meille tuntemattomia materiaaleja ja työtapoja. Paikalla oleva professori selostaa meille kipsiveistoksen päälle käytettävän materiaalin työstämistä. Vuorokauden jo tunti sitten vaihduttua on aika kävellä kohti hotellia.

Aiemmin illalla olemme havainneet, että museoiden yö on saanut ihmiset liikkeelle. Etsiessämme ruokapaikkaa kaikki ravintolat olivat täynnä ja niihin oli pitkät jonot. Tapahtuma muistuttaa kotimaamme taiteiden yö tapahtumia. Kaupunki sykkii elämän iloa vielä alkuyöstä viimeisten museoiden ollessa vielä auki. Matkamme hotellille jatkuu taas puistojen ja tunnelmallisen kesäöisen kaupungin läpi. Toisella yöllisellä kävelyllä päivän askelmäärä ylittää jo kolmekymmentätuhatta.


Tunnelmaa Bukarestin historiallisessa keskustassa, taustalla iltavalaistu CEC-palatsi. Kuva Aarni Järvi

 

Seuraavan päivän ohjelman aloitamme hankkimalla päiväliput julkisiin kulkuvälineisiin. Suuntamme raitiovaunulla ja bussilla kohti Lacul Tei -puistoa, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella. Huhtikuussa pidetyn Rad taidemessujen yhteydessä puistossa avattiin 100+ veistosnäyttely, joka on viimeistä päivää auki. Näyttelyssä on esillä yli kuudenkymmenen pääasiassa romanialaisen kuvanveistäjän teoksia. Näyttely herättää monipuolisuudellaan ja yllättävyydellään meissä kaikissa ihastusta. Töitä on paljon eri materiaaleista monin tekniikoin toteutettuna. Romanialainen nykykuvanveisto on monipuolista leikittelevää, filosofista, kyseenalaistavaa joskus kepeääkin siitä puuttuu Suomen taiteessa usein läsnä oleva melankolia. Kuljemme pitkin aluetta innostuneena odottaen, mitä seuraavan kulman takaa ilmestyy. Vietämme puistossa useita tunteja välillä läheisen hotellin ja puiston kahvilan herkkuja maistellen.
Kuvanveiston tutkimusmatkamme saa puiston näyttelyssä hienon päätöksen.

Pienen kävelyn jälkeen siirrymme metrolla Piata Uniriille, jossa on vielä tunti aikaa viimeisten tuliaisten hankintaan. Tapaamme Hanu lui Manuc -ravintolan edessä, jossa istumme viimeistä iltaamme Romanian pääkaupungissa syöden hyvin ja kohottaen maljan Bukarestille. Edessä on vielä viimeinen yöllinen neljän kilometrin kävely kaupungin katujen ja Cismigiun puiston halki kohti majapaikkaamme, jonne saavumme puolen yön aikaan. Muutaman tunnin unien jälkeen edessä on lento takaisin Suomeen.

Kuten hyvä taide, joka jättää jäljen säilyen pitkään katsojan mielessä, uskon että Bukarest ja kohtaamamme kokemukset, taide ja elämän syke jättivät meihin kaikkiin jäljen niin kuvantekijöinä kuin ihmisinä.

Kiitokset opiskelijoille yhteisestä matkastamme,

Johannes Hänninen
Kuvanveistäjä ja taideaineiden opettaja