Salon kansalaisopiston Opiskelijakunta ry

Yhteystiedot ja Rantapirtin varaukset



Opiskelijakunta
Pj. Marja-Leena Virtanen, puh. 0400-718 911
Sihteeri Leena Alanko, puh. 041-544 7390
Rahastonhoitaja Eila Kataja, p. 044 306 5976


Rantapirtti (Lehmirannantie 118, 25170 Kotalato):
Isäntä John Kallonen puh. 045-773 40255
Varaisäntä Jarmo Heimonen puh. 040 761 9894
Varaustiedustelut Leena Alanko puh. 041 544 7390 tai tekstiviesti.


Rantapirtti

Rantapirtti on Salon kansalaisopistossa opiskelevien oma virkistyspaikka Lehmijärven rannalla, osoitteessa Lehmirannantie 118.
Rantapirttiä voivat vuokrata yhteisöt, yhdistykset, yritykset ja Salon kansalaisopiston opintoryhmät kesäkuukausien aikana lukuun ottamatta keskiviikkoja, jolloin se on varattu opiskelijoiden käyttöön.

  • Rantapirtin vuokrat yhteisöille, yhdistyksille ja yrityksille:

    päivisin (ma-ti ja to-pe klo 10 – 16): 80 e + 1 e / osallistuja
    iltaisin (ma-ti ja to-pe klo 17 – 23): 80 e + 1 e / osallistuja
    koko päiväksi (la-su klo 10 – 23): 100 e + 1 e / osallistuja

  • Salon kansalaisopiston opintoryhmät:

    mahdollisuus varaukseen kerran kesässä, 1 e / osallistuja

Opiskelijakunnan pieni historiikki

Toverikunnasta opiskelijakunnaksi

Kansalaisopistotoiminta lähti käyntiin Salossa pian sotavuosien jälkeen eli tammikuun 14. päivänä 1945. Samalla tuli ajankohtaiseksi perustaa virkistys- ja vapaa-ajan toimintaa varten toverikunta. Sen perustava kokous pidettiin 21. tammikuuta 1945. Läsnä oli noin 107 opiskelijaa ja kokouksen avasi opiston rehtori Veikko Sinivuori, myöhemmin Suortiala.

Perustetun toverikunnan tarkoituksena on

  • Tukea ja innostaa Salon kansalaisopiston oppilaita heidän sivistyspyrkimyksissään.
  • Luoda ja lujittaa toverihenkeä oppilaiden keskuudessa.
  • Edistää kansalaisopistoasiaa paikkakunnan kansalaisten keskuudessa.


Samat arvot ovat edelleen voimassa ja toiminnan tarkoituksena. Yhdistys rekisteröitiin pian toiminnan alettua eli 22.10.1948. Alkuvuosina toverikunta järjesti paljon juhlia ja illanviettoja sekä matkoja. Illanviettojen ohjelmat koostuivat huumorista, musiikkiesityksistä, runoista ja tarjoilusta. Ehkä pisimpään järjestettiin joulujuhlia, joita vietettiin 90 –luvun alkuvuosille. Matkat suuntautuivat kotiseudulta aina Pariisiin asti. Jälkipolville on säilynyt myös toverikunnan toimittaman KAJASTUS -lehden numeroita. Kajastuksen kannet ja koristelut ovat taidokkaita piirustuksia suoraan lehteen tehtyinä, tekstit koneella kirjoitettuja. Lehdet sisältävät runoja, huumoria ja kertomuksia esimerkiksi tehdyistä retkistä.


Kuva: Muonamiehen tupa

Pian yhdistyksen perustamisen jälkeen syntyi haave omasta kesäpaikasta. Hankkeessa onnistuttiinkin jo vuonna -48 kun silloinen Salon kauppala luovutti toverikunnan kesäkodin rakennuspaikaksi Lehmijärven rannalta kapean maakaistaleen. Suomusjärveltä hankittiin muonamiestorppa, joka kuljetettiin järven yli veneellä, koska ajotietä tontille ei ollut. Rakennus pystytettiin ja samalla rakennettiin kaivo sekä laituri. Lehmijärvelle kuljettiin polkupyörillä tai junalla, joka pysähtyi Kotaladon pysäkillä. Vuodet kuluivat ja 1956 rakennettiin pieni saunarakennus rannan tuntumaan ja päärakennus peruskorjattiin. Myös tieyhteyttä alettiin puuhata, mutta se raukesi tielinjan puukiistaan. Nykyinen tie rakennettiin kaupungin ostaessa Rantapirtin viereisen alueen yleiseksi uimarannaksi.
1967 todettiin Rantapirtin rakennukset aikansa eläneiksi ja ryhdyttiin suunnittelemaan uusia. Hanke rahoitettiin lainavaroin ja talkootyötä hyväksi käyttäen. Päärakennus valmistui vuonna -70 ja saunarakennus 4 vuotta myöhemmin.


Kuva: Matkalla Rantapirtille

Opiskelijakunnan ehtymätön voimavara on talkootyö. Se kulminoituu erityisesti Rantapirtillä vuotuisina polttopuu-, siivous- ja kunnostustalkoina. Samoin hoituvat opiskelijakunnan omien uintivuorojen saunanlämmitykset. Rantapirtin ylläpitokustannusten kattamiseksi aluetta vuokrataan yhdistyksille, yhteisöille ja yrityksille. Näin saadut varat ovat ensiarvoisen tärkeitä yhdistykselle. Iloksemme Rantapirtti on saavuttanut eri yhdistysten,yhteisöjen ja yritysten luottamuksen. Meillä on ollut useita monivuotisia yhteistyökumppaneita vuokraajina. Viime ja alkavan kesän varauksissa näkyy kuitenkin hienoista laskua. Olemme miettineet mistä se voisi johtua. On selvää, että yhdistysten jäsenistö ajoittain vaihtuu ja ehkä sillä on vaikutuksensa.

Yhdistyksen nimenmuutos tuli ajankohtaiseksi keväällä -69, toverikunta muuttui opiskelijakunnaksi. Vanhoista yhdistyksen toimintakertomuksista olen saanut jonkinlaisen käsityksen sen toiminnasta ja toimintaan liittyneistä ongelmista. Jo 60 –luvulla koettiin samoja vaikeuksia kuin tänäänkin. Mistä tuoreita voimia
yhdistystoimintaan? Salon kansalaisopiston opiskelijakunnan toiminta ei kuitenkaan ole keskeytynyt yhtenäkään vuonna vaan jostakin on löytynyt aina työn jatkajia. Vuosien saatossa toimintatavat ovat kuitenkin muuttuneet. Yhteiskunnassa tapahtuneilla muutoksilla on ollut tässä merkittävä osa. Vapaa-ajanviettoon tarjoutuu tänä päivänä paljon muitakin houkuttelevia tapoja kuin yhdistystoiminta. Tämän päivän opistolainen pitkälti keskittyy lähinnä valitsemaansa oppiaineeseen tai harrastukseensa.

Opiskelijakunta aloitti vuonna 1972 kahviotoiminnan Moision koulun tiloissa. Tarkoituksena oli tarjota kurssilaisille virkistystä ja yhdessäoloa opintojen lomassa. Kahvio toimi yli 40 vuotta aina siihen asti kun kansalaisopisto siirtyi Moision koulun tiloista nykyisiin toimitiloihin. Olosuhteet muuttuivat eikä kahviotoimintaa enää koettu kannattavaksi jatkaa.

Yhdistyksen toiminta keskittyy nykyisin lähinnä kesäisiin tapahtumiin Rantapirtillä. Sinne ovat kaikki Salon kansalaisopistossa opiskelevat perheenjäsenineen tervetulleita kesä-syyskuussa keskiviikkoisin saunomaan ja uimaan sekä osallistumaan yhteisiin kevään ja syksyn talkoihin. Muutamana keskiviikkona järjestämme saunomisen ja uinnin lisäksi jonkin pienimuotoisen tapahtuman. Alueen ympäristössä on myös mainiot lenkkipolut ja marja- sekä sienimetsät.

Niin Salon kansalaisopisto kuin toverikuntakin syntyivät yli 70 vuotta sitten. Tällöin elettiin työntäyteisiä sodan jälkeisiä vuosia. Opiskelumahdollisuudet olivat toiset kuin nykyisin. Oli valmistuttava mahdollisimman nopeasti ja päästävä ansiotyöhön. Vain harvat pystyivät harrastamaan ja matkustamaan kuten useat nyt tekevät. Kansalaisopisto antoi hyvän mahdollisuuden opiskelujen täydentämiseen ja toverikunta iloiseen yhdessäoloon illanviettojen ja retkeilyn muodossa.


Marja-Leena Virtanen
Salon kansaisopiston Opiskelijakunta ry, puheenjohtaja

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä