Hämyisän hautakammion perällä Tuomiokirkossa on pieni huone, jota ei yleensä esitellä vierailijoille. Lukon takana säilytetään kahta sinkkiarkkua. Arkuissa huomio kiinnittyy yli kahteenkymmeneen siipimutteriin. Näiden kirstujen on haluttu pysyvän tiukasti kiinni. Toinen arkuista on hieman raollaan. Yllättävän kevyt kansi siirtyy helposti. Sisältä ei löydy kuitenkaan vainajaa.

1. Kukaan ei tiedä, miten arkut ovat kryptaan päätyneet. Niiden uskotaan oleva Suuren pohjan sodan ajalta vuodelta 1710, jolloin Helsingissä riehui paiserutto. Mustan surman uhreja kannettiin sinkkiarkuissa haudattaviksi kaupungin ulkopuolella sijainneelle Kampin hautausmaalle. Nykyään paikalla on Vanhan kirkon puisto, jota on 1970-luvulta lähtien kutsuttu Ruttopuistoksi.

2. Rutto riehui Helsingissä neljän kuukauden ajan. Joulua vietettiin synkissä tunnelmissa pimeässä ja autioituneessa pikkukaupungissa, jossa tauti vei hautaan 1185 ihmistä. Joidenkin arvioiden mukaan asukkaista kuoli yli puolet, mutta toisaalta monet kuolleista olivat balttipakolaisia.

Ruttoedpidemia jäi Helsingin viimeiseksi.

3. Helsingin syrjäinen sijainti ei säästänyt kaupunkia Aasiasta lähteneeltä koleralta. Se aiheutti useita epidemioita 1800-luvulla. Rutto uhkasi 1700-luvulla kaikkia, mutta kolera tappoi lähinnä köyhiä. Pahin epidemia oli helteisenä kesänä 1853, jolloin tautiin kuoli yli 600 helsinkiläistä.

4. Koleraa pelättiin taas 1892-93, mutta sairastuneita oli vain muutama. Hoitopaikoiksi rakennettiin kolme koleraparakkia Töölöön. Syksyllä 1893 saapui silakkamarkkinoille nauvolainen laivuri, joka kuoli aluksellaan koleraan Helsingin edustalla. Myöhemmin selvisi, että sairastuneen ulosteet oli kaadettu satama-altaaseen.
5. Jotta kaupunkilaiset eivät pääsisi käyttämään saastunutta vettä, rantaan määrättiin vartijat. Kaikki silakka-alukset hinattiin ulos satamasta. Läntistä satama-allasta on kutsuttu siitä lähtien kolera-altaaksi.

6. Erityisesti köyhien kuolemaksi koitui sisällissodan jälkeen riehunut influenssa, joka nimettiin Espanjantaudiksi. Tautiin ja siihen liittyvään keuhkokuumeeseen kuoli nykyisen Helsingin kaupungin alueella yli 1300 ihmistä.
7. "Köyhän väen selviytymismahdollisuudet taudista olivat huonot" , kertoo tutkija Eila Linnanmäki. Kuolleisuus oli suurinta Vallilan, Hermannin, Toukolan, Alppilan, Pasilan, Sörnäisten ja Kallion kaupunginosissa. Eräs hoitaja kuvaili viittä lasta yksin elättävän työläisäidin kotia: "Huone näyttää kauhealta. Likaisia mattoja on naulattu kiinni oven eteen, ettei kylmä pääse sisään. Paksu kerros nokea peittää seiniä ja huonekaluja, sillä liesi on rikki. Lakanat, tyynynpäälliset ja vuodevaatteet puuttuvat. Niiden sijalla on vanhoja vaatteita. Potilailta puuttuu ennen kaikkea ruokaa."
Epidemian vakavuudesta huolimatta, siitä tehtiin lauluja ja lehdissä julkaistiin aihetta käsitteleviä pilapiirroksia.