Heti ensimmäisellä kouluviikolla tuli monelta suunnalta kyselyjä siitä, miten digikasvio olisi hyvä toteuttaa. Mitä on huomioitava kuvaushetkellä ja minne ja millä ohjelmalla kasvio toteutetaan. Tässä ajatuksiani ennen ensimmäistäkään toteutusta.
Yksi yleinen pelko on, että oppilaat yksinkertaisesti kopioivat kuvat netistä. Jos tätä epäilee, voi asian tarkastaa helposti http://tineye.com -nettipalvelussa. Se etsii samanlaiset kuvat netistä. Kuvan aitouden voi myös varmistaa pyytämällä oppilasta laittamaan kuviin mukaan esimerkiksi lapun, jossa on hänen nimensä ja kuvauspäivämäärä. Tai pienten oppilaiden ollessa kyseessä kuvaan voi sijoittaa jotakin pientä oppilaan omaa. Nämä kaikki voi unohtaa, jos osaa katsoa kuvasta sen tekniset tiedot, joista selviää aina muun muassa kuvausajankohta.
Kuvaaminen kannattaa aloittaa koululla lyhyellä valokuvauskurssilla, jossa opetetaan kameran tarkentaminen, kuvan riittävän resoluution valinta ja kohteen rajaus. Samasta kasvista on hyvä olla useampia kuvia, joissa näkyy kasvupaikka ja tunnistamista helpottavia yksityiskohtia.
Kun kasvit on kuvattu, ne voidaan koota yhteen monella tapaa. Kirjoitusohjelmat (kuten Word, Google Docs ja Pages tms.) ja esitysohjelmat (kuten PowerPoint, Google Slides ja Keynote tms.) lienevät yleisimpiä, mutta minusta ei ole lainkaan hullumpi ajatus koostaa niistä jollakin elokuvatyökalulla video, jossa kuvan ja tekstin lisäksi voi olla ääntäkin - luontofilmeistä tuttu juttu. Valmiit tuotokset voi kukin tallettaa pilvipalveluunsa ja jakaa sieltä opettajalle. Opettajan työtä tietysti helpottaa, jos sovitaan yhteinen tallennusmuoto, joka säilyy kaikissa katselulaitteissa samanlaisena (kuvakoosteille esimerkiksi pdf). Pilvessä oppilas voi sitten kartuttaa kasviotaan vuosi vuodelta.
Myös Thinglink saattaisi toimia mainiona keräysalustana. Taustakuvaksi maisemakuva, josta kasveja on kerätty ja sitten kukin kasvi tägättynä oikeaan kasvupaikkaansa. Tätä en ole kokeillut, mutta ajatuksena se tuntuisi hyvinkin toimivalta.
Kuvien printtaaminen ja liimailu kartongille on toki yksi vaihtoehto, mutta kallis eikä enää tätä päivää. Kasvien kerääminen kuivattamalla on tietysti myös vaihtoehto, mutta se vaatii kerääjältä huomattavasti enemmän osaamista, aikaa ja välineitä kuin digikansion teko. Olen nähnyt lyhyellä opettajanurallani jo ihan riittävästi mustia, homeisia, toisiinsa kiinni liimautuneita tuotoksia.