PS ABI

Muistisääntö

"Tutki mieliketun perhekoti" -muistisääntö
TUT Tutkimus Mitä tutkimuksia aiheeseen liittyy?
KI Kiintymys ja sosiaalisuus Vaikuttaako kiintymyssuhteen laatu tässä tilanteessa? Miten erilaiset sosiaaliset suhteet ja pyrkimys kuulua yhteen toisten kanssa ja saada hyväksyntää vaikuttavat reaktioihin? 
MIELI Mielenterveys Hyvä mielenterveys, mielenterveyden häiriöiden vaikutus, mielenterveyttä suojaavat ja häiriöille altistavat tekijät.
KE Kehitystaso Ikä – millainen kognitiivinen, sosiaalinen ja emotionaalinen kehitystaso yksilöllä on?
TUN Tunteet ja niiden säätely Mitä tunteita tilanteeseen liittyy, miten vaikeita tunteita säädellään (puolustus- ja hallintakeinot) ?
PER Persoonallisuuserot Temperamentti, piirteet, lahjakkuus, henkilöhistoria.
HE Hermosto Aivot ja hermosto sekä muut biologiset tekijät.
KO Kognitio Muisti, oppiminen, tarkkaavaisuus, havaitseminen ja ajattelu; tulkintatyylit ja ajattelun viitekehykset, järjestelmät 1 ja 2, tietoinen ja tiedostamaton, automatisoitunut toiminta, taitava ajattelu.
TI Tilannetekijät Sosiaalinen tilanne, kulttuuri, roolit, kiire, huomio jne.

Vastausten arviointi

Lue kokelaiden vastauksia alla olevaan yo-kysymykseen.

Erittele, miten "Tutki mieliketun perhekoti" - muistisääntöä on hyödynnetty alla olevissa vastauksissa

OSA III Nolouden kokemuksen psykologinen erittely (30 p.)

”Onks noloo?” Pohdi, mitkä psykologiset tekijät ovat yhteydessä nolouden (häpeän tunteen) kokemukseen ja sen puuttumiseen. (Ylioppilaskoe, syksy 2018, tehtävä 9)

VASTAUS 1: 28 pisteen vastaus

Häpeän tunteen kokemista ja sen puuttumista voi pohtia biologisen, sosiaalisen ja psyykkisen näkökulman kautta. Jokainen näistä tekijöistä selittää osittain häpeän tunteen kokemista, mutta myös sitä miksi häpeää ei koeta. Mikään näistä kolmesta ei kuitenkaan yksinään aiheuta häpeän tunteen kokemusta tai puuttumista. Jokainen ihminen on oma yksilönsä, joten myös jokaisen häpeän tunteen kokemiseen tai puuttumiseen vaikuttaa monet yksilölliset tekijät.

Jo ennen kuin edes synnymme, meihin vaikuttaa esimerkiksi se, miten paljon äitimme kokee stressiä. Stressin on tutkittu olevan osittain perinnöllistä, varsinkin äidin raskausajan kova stressi voi periytyä myös lapselle. Tällöin toisella voi olla perinnöllinen alttius stressata enemmän ja sitä kautta myös kokea häpeän tunnetta. Häpeän tunteessa meidän ääreishermoston autonomisenhermoston sympaattinenhermosto käynnistyy, vastaavasti kuin stressireaktiossa. Kun tuntee häpeää, syke nousee, verenkierto voimistuu ja olemme niin sanotussa taistele tai pakene tilassa, moni esimerkiksi punastuu ja tämän aiheuttaa sympaattisen hermoston käynnistyminen. Autonomisen hermoston toinen osa, parasympaattinen hermosto toimii vastoin kun sympaattinen hermosto, ja näin ollen palauttaa meidän toiminnot, kuten sydämensykkeen, homeostaattiseen tilaan eli tasapainotilaan tilanteen ollessa ohi.

Ihmisillä on myös synnynnäisiä temperamenttieroja. Temperamentti tarkoittaa suhteellisen pysyvää yksilöllistä reagoimis- ja käyttäytymistyyliä. Jokaisen yksilöllinen temperamentti ohjaa siis myös yksilöllistä käyttäytymistä häpeän tunteen syntyessä. Toiset voi osata käyttäytyä osittain temperamenttinsa ansiosta todella rauhallisesti ja humoristisesti tilanteessa, jossa toinen temperamentiltaan erilainen ihminen saattaisi tuntea todella vahvaa häpeän tunnetta.

Tunne kokemuksen syntyyn vaaditaan tietoisuus syntyneestä tunteesta ja myös tietoisuus sen aiheuttajasta. Jos ihminen tunnistaa tuntevansa häpeää, saattaa tunne voimistua syntyneen tietoisen tunnekokemuksen takia. Häpeän tunteet, jotka jäävät vain tunnereaktioiden tasolle, eivät tällöin aiheuta voimakasta kokemusta häpeästä. Toiset ihmiset saattavat myös olla muita alttiimpia kokemaan esimerkiksi ryhmäpainetta. Tällöin ihmisellä voi olla taipumus ajatella liikaa muiden mielipiteitä ja näin ollen myös suunnata tarkkaavaisuutensa esimerkiksi pitäessä puhetta luokan edessä katseisiin, jotka ovat kyseenalaistavia. Tätä kutsutaan kognitiiviseksi vinoumaksi. Ihmisellä on taipumus suunnata tarkkaavaisuutensa havaintokehäperiaatteen mukaisesti nojaten omiin skeemoihin eli sisäisiin malleihin, jotka ovat ihmiselle elämän aikana syntyneitä tulkintoja ja vakiintuneita tarkkaavaisuutta ohjaavia ajatuksia. Psyykkisistä tekijöistä myös ihmisen sisäinen motivaatio eli halu tehdä jotain asiaa itsensä takia saattaa olla niin suuri, että ihminen ei osittain sen takia koe häpeää tekemisistään, koska hänen motivaatio ohjaa häntä toimimaan niin, jotta hän saavuttaa tavoitteensa.

Psyykkiset itsesäätely keinot eli tunteidensäätely keinot saattavat helpottaa häpeän tunteen syntyessä tai jopa estää sen syntymisen. Tunteidensäätely keinoja voi harjoittaa ja toiset ihmiset ovatkin toisia parempia säätelemään tunteitaan. Tietoisilla coping- eli hallintakeinoilla voi säädellä sitä, tunteeko häpeää. Esimerkiksi ihminen voi osata suhtautua adaptiivisilla eli hyvinvointia edistävillä ja lisäävillä keinoilla, kuten huumorilla asiaan ja välttää näin ollen häpeän tunteen, koska osaa itse kääntää asian huumoriksi.

Sosiaalisuus vaikuttaa vahvasti häpeän kokemiseen. Jo lapsena syntyvä kiintymyssuhde vaikuttaa siihen miten vahvasti koemme häpeää. Bowlbyn kiintymyssuhdeteorian mukaan on kahdenlaisia kiintymyssuhteita, turvallisia ja turvattomia. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy sensitiivisen ja vuorovaikutuksellisen hoivan tuloksena ja se antaakin lapselle perusturvallisuuden tunteen kasvamiseen. Kun pohjalla on turvallinen kiintymyssuhde, voi syntyä myös hyvä minäkäsitys. Minäkäsitys on niin sanottu henkilökohtainen sisäinen malli itsestään. Minäkäsitys kuvastaa sitä, miten näet ja tulkitset itseäsi esimerkiksi ulkonäön perusteella ja sosiaalisissa tilanteissa. Jos ihmiselle muodostuu positiivinen minäkäsitys, ei hänen myöskään tarvitse hävetä itseään, koska kokee olevansa arvokas juuri sellaisenaan. Jos lapselle muodostuu negatiivinen minäkäsitys ja minäpystyvyys eli usko omiin kykyihin ja taitoihin on heikko, saattaa myös lapsi hävetä itseään enemmän.

Positiivisen minäkäsityksen pohjalta nuoruudessa kehittyvä identiteetti, eli suhteellisen pysyvä kokonaisvaltainen käsitys itsestä, omista arvoista ja siitä mitä elämältä haluaa, muodostuu myös positiiviseksi. Kun nuoruudessa identiteettikriisi on käyty läpi ja identiteetti on saavutettu Marcian identiteetin muodostumisen teorian mukaan, eikä se ole esimerkiksi epäselvä, ihminen voi häpeilemättä olla oma itsensä ja luottaa itseensä. Näin ihmiselle kehittyy myös hyvä itsetunto eli usko itseensä ja kokemus itsestään arvokkaana. Jos itsetunto on liian voimakas, ei välttämättä koe ollenkaan häpeää. Tällöin ihminen on todella itsevarma tekemisestään eikä myöskään ikinä koe häpeän tunnetta.

Kulttuuri ja yhteiskunta mihin kasvamme asettaa omanlaisia normeja eli niin sanotusti sääntöjä tai oletuksia siitä miten tulisi toimia tai käyttäytyä. Jos kulttuuri on ihmiselle täysin uusi ja hän toimii normien vastaisesti, ei hän välttämättä koe ollenkaan häpeää, koska ei tiedosta tilanteessa olevan mitään hävettävää. Myös sosiaaliset tilannetekijät vaikuttavat häpeän tunteen kokemiseen. Ihminen saattaa esimerkiksi olla piirteiltään introvertti eli ihminen ei ole ulospäin suuntautunut vaan on ujo. Tällöin esimerkiksi luokan edessä pidettävä esitelmä saattaa aiheuttaa vahvan häpeän kokemisen tunteen, koska luokassa olevat luokkakaverit tuijottavat kaikki sinua ja näin ollen tilannetekijät ajavat ihmisen hänen persoonallisuuteensa nähden epämukavaan tilanteeseen laukaisseen suuren häpeän tunteen. Vaikka ihminen olisikin piirteiltään ekstrovertti eli ulospäin suuntautunut ja itse esitelmän pitäminen ei aiheuttaisi häpeää, saattaa häpeän tunteen kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi inhimillinen virhe kesken esiintymisen. Tällöin luokkakaverit saattavat nauraa ja ihminen tuntee vahvaa häpeän tunnetta jolloin tilannetekijät näin ollen altistavat ihmisen häpeän tunteen kokemiselle.

Häpeän tunteen kokemista ja sen puuttumista tarkasteltaessa tulee huomioida jokaisen kolmen, biologisen- psyykkisen-, sekä sosiaalisen näkökulman yhteinen vaikutus, koska mikään tekijä ei yksinään synnytä häpeän tunteen kokemista, eikä myöskään mikään tekijä yksinään vaikuta siihen, että häpeää ei koettaisi. Häpeän tunteen kokeminen on normaali asia, jota varmasti ainakin melkein jokainen tulee kokemaan elämänsä aikana enemmän tai vähemmän.

Vastauksen pituus: 808 sanaa, 5988 merkkiä

VASTAUS 2: 28 pisteen vastaus

Jokainen lienee jossain vaiheessa elämäänsä kokenut häpeää. Monille häpeästä voi tulla mieleen teini-ikäiset, jotka häpeävät liikkua vanhempiensa kanssa kaupungilla. Häpeän tunteen muodostumiseen vaaditaan suhteellisen korkeaa kognitiivista toimintaa. Nykyisen tiedon perusteella esimerkiksi eläinten aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneitä häpeän tunteen kokemiseen. Häpeää voi syntyä tilanteessa, jossa on epäonnistunut muiden läsnäollessa, mutta häpeää voi kokea myös muiden käyttäytymisen johdosta - sitä kutsutaan arkikielessä myötähäpeäksi. Epäonnistumisten lisäksi häpeää voi kokea jäädessään valehtelusta kiinni tai huomatessaan eroavan liian paljon ryhmästä. Häpeä koetaan negatiivisena tunteena ja siksi siitä halutaankin eroon.

Pohdittaessa mitkä psykologiset tekijät ovat yhteydessä häpeän tunteen kokemukseen tai sen puuttumiseen on muistettava, että kyseessä on tunne. Tunne on yleensä kehon ulkopuolisesta ärsykkeestä aiheutuva, mutta joskus myös sisäisestä ärsykkeestä, kuten ajatuksesta aiheutuva, lyhytaikainen, kehon toimintavalmiuksia muuttava tapahtuma. On myös syytä muistaa, että tunteeseen liittyy aina tiedostamattomia kehon toimintaa muuttava vaikutuksia, mutta emme tule aina tietoiseksi tunteista, jos ne eivät ole tarpeeksi voimakkaita. Yleisesti ottaen tunteet saavat kehomme toimimaan jollain tavalla. Haluamme tuntea positiivisia tunteita, kuten iloa, mutta välttää negatiivisia tunteita, kuten surua. Häpeän kohdalla haluamme päästä siitä eroon, koska olemme oppineet, että se tuntuu epämiellyttävältä.

Häpeää ei voi kokea, jos ajattelu ei ole kehittynyt tarpeeksi. Esimerkiksi hyönteiset tai koirat voivat kyllä kokea iloa ja surua, mutta monimutkaisempiin tunteisiin niiden aivot eivät kykene. Myöskään vastasyntyneet vauvat eivät osaa hävetä. Vastasyntyneen erottaa tässä tapauksessa hyönteisistä ja koirista kuitenkin se, että lapsen ajattelu kehittyy. Piaget'n ajattelun kehittymisen vaiheteorian mukaan vastasyntynyt on sensomotorisessa vaiheessa, jossa lapsella on aistivalmiuksia ja mahdollisuus kokea hyvää ja pahaa oloa. Häpeän tunteen kokemiselle edellytyksenä on siis riittävä kognitio.

Lapsen varttuessa ja hänen aivojensa kehittyessä jossain vaiheessa lapsen on mahdollista tuntea häpeää. Lapsi ei luultavasti voi kokea häpeää ennen kuin mielen teoria on syntynyt. Mielen teorialla tarkoitetaan yksilön käsitystä siitä, että jokaisella ihmisellä on oma mieli ja omat kokemukset. Tämän lisäksi lapsen on opittava, mitä häpeä on ja milloin sitä koetaan. Tämä opitaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa erityisesti sosiaalisen oppimisen avulla. Toisin sanoen, jotta yksilö voi kokea häpeää, on hänen mielen teoriansa oltava kehittynyt. Lisäksi hänen on pitänyt oppia tuntemaan häpeää kokemissaan tilanteissa, eli hänelle on pitänyt muodostua sisäinen malli häpeän tunteen kokemisesta. Behavioristisen näkemyksen mukaan tässä voisi olla kyse välineellisestä ehdollistumisesta: yksilö oppii tietynlaisen käyttäytymisen johtavan tietynlaiseen tunteeseen.

Tietty kehitystaso on saavutettava, jotta häpeää ja muita monimutkaisempia tunteita on mahdollista kokea. On silti huomioitava, että kaikki ihmiset eivät koe häpeää samoissa tilanteissa ja että kaikki eivät koe häpeää yhtä voimakkaana. Yksilölliset erotkin vaikuttavat siis häpeän tunteen kokemiseen. Biologisella tasolla jokaisen ihmisen perimä vaikuttanee jonkin verran häpeän tunteen kokemiseen. Enemmän siihen kuitenkin todennäköisesti vaikuttaa jokaisen oma synnäinen reagoimis- ja käyttäytymistyyli eli temperamentti. Meillä on synnynnäiset valmiudet käyttäytyä eri tilanteissa eri tavoin, ja samassakin tilanteessa eri ihmiset reagoivat omalla tavallaan. Temperamentin merkitys on suurinta lapsuudessa, mutta aikuisuudessa se vaikuttaa epäsuorasti aikuisen ihmisen persoonallisuudessa. Toisin sanoen perimällä on jonkin verran vaikutusta häpeän tunteen kokemiseen. Ei lienee kuitenkaan mahdollista, että häpeän tunteen aiheuttaisi jokin tietty geeni, vaan häpeän tunteeseen vaikuttavat enemmän opitut käyttäytymismallit.

Persoonallisuuden osuutta häpeän tunteen kokemiseen voidaan tutkia McAdamsin holistisen mallin avulla. Sen yksi osa eli persoonallisuuden piirteet vaikuttavat omalta osaltaan häpeän tunteen kohtaamiseen. NESTA-piirreteorian mukaan ihmisten piirteet voidaan jakaa viiden eri muuttujan avulla. Häpeän kokemiseen eniten saattaisivat vaikuttaa esimerkiksi tunne-elämän epätasapainoisuus eli neuroottisuus, joka aiheuttaa sen, että yksilö kokee tavallista enemmän negatiivisia tunteita. Ekstroversio eli ulospäinsuuntaituneisuus ja avoimuus uusille kokemuksille saattavat toisaalta ajaa ihmistä tilanteisiin, joissa on mahdollisuus kohdata häpeän tunnetta, jolloin voisi ajatella, että ne aiheuttavat häpeän tunnetta. Todennäköisemmin nämä piirteet kuitenkin auttavat kohtaamaan häpeän tunnetta adaptiivisesti, ja lisäksi ihminen tottuu - oppimisen yksinkertaisin muoto - häpeän tunteeseen. Erilaiset piirteiden yhdistelmät siis vaikuttavat häpeän tunteen kokemiseen.

Holistisen mallin kolmas osa eli tarinamuotoinen identiteetti mahdollistaa sen, että ihminen voi itse omilla ajatuksillaan muokata kokemuksiaan. Oma suhtautumistapa häpeän tunteeseen vaikuttaa suoraan myös siihen, miten se vaikuttaa meihin. Attribuutiotyylit vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme asioihin. Jos attribuoimme oman edun mukaisesti eli ajattelemme häpeän tunteen johtuvan ulkoisista tekijöistä, voi olla, ettemme koe niin voimakasta häpeää, koska emme ajattele häpeän tunteen johtuvan meistä. Myös mindsetit voivat vaikuttaa siihen, miten reagoimme kohdatessamme häpeän tunnetta. Kasvun ajattelutavan avulla saatamme nähdä häpeän tunteen mahdollisuutena oppia ensi kerralla toimimaan paremmalla tavalla. Sen sijaan muuttumattomuuden ajattelutavalla saatamme ajatella, että en voi omalle häpeälleni mitään. Omat tulkinnat vaikuttavat siis häpeän tunteen kokemiseen.

Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi myös sosiaaliset tekijät vaikuttavat häpeän tunteen kokemiseen. Esimerkiksi erot individualistisen ja kollektivisten kulttuurin välillä voivat vaikuttaa häpeän tunteen esiintymiseen. Individualistisissa kulttuureissa häpeä on yksityistä, kun taas kollektivistisissa kulttuureissa kokonainen suku saattaa joutua häpeämään yhden sukulaisen tekemää asiaa. Tällöin saattaa siis kokea häpeää, vaikka et ole itse tehnytkään mitään. Teoriassa on mahdollista, että jossakin kulttuurissa ei tunneta häpeän tunnetta laisinkaan, eli ihmiset eivät ole oppineet tuntemaan häpeää. Jo nyt tiedetään, että häpeä on eri kulttuureissa erilaista.

Lapsuuden kiintymyssuhteen laatu voi myös vaikuttaa osaltaan häpeän kokemiseen. Turvattomasti kiintynyt lapsi joutuu hakemaan hyväksyntää muualta ja tunteiden hallinta on yleensä heikompaa. Turvallisesti kiintynyt lapsi sen sijaan uskaltaa olla välillä myös epävarma. Toisaalta myös identiteettikriisiä läpikäyvä nuori voi kokea häpeää, jos hän ei ole vielä löytänyt omaa identiteettiään.

Häpeän puuttumiseen voi vaikuttaa monia asioita. Yksinkertaisimmillaan, ja hieman nasevasti, voidaan todeta, että häpeää ei tunne, jos ei ole tehnyt mitään sellaista, joka aiheuttaisi häpeää. Usein kuitenkin joudumme kohtaamaan tilanteita, joissa on mahdollisuus kohdata häpeää, esimerkiksi pitäessämme koulussa esitelmän. Jos esityksessä epäonnistuu tai sanoo jotain noloa, saattaa kohdata häpeää. Sen sijaan jos esitys onnistuu, ei häpeää tarvitse kohdata. Tämän vuoksi minäpystyvyys ja itseluottamus vaikuttavat epäsuorasti häpeän kokemukseen: korkea minäpystyvyys ja itseluottamus aiheuttavat sen, että esitys sujuu todennäköisemmin hyvin ja häpeää ei synny esityksen mennessä hyvin. Toisaalta myös sisäiset mallit siitä, että ei ole mitään syytä mietti, mitä toiset ajattelevat voivat johtaa häpeän puuttumiseen.

Erilaiset ryhmäilmiöt vaikuttavat myös häpeän ilmenemiseen. Lähtökohtaisesti häpeän tunteen syntyminen vaatii muiden ihmisten läsnäolon tai sen, että on ollut ryhmässä ja tehnyt jotain, joka aiheuttaa häpeää. Ryhmästä poikkeava käytös ryhmässä, joka ei suvaitse erilaisuutta voi aiheuttaa häpeää, jos ryhmään kuuluminen on yksilön mielestä tärkeää.

Loppujen lopuksi tilannetekijät vaikuttavat paljon häpeän tunteen kokemiseen tai puuttumiseen. Sattuma aiheuttaa sen, että voimme yhtäkkiä joutua häpeämään tekemistemme suhteen. Paljon on kuitenkin itse tehtävissä omia ajattelutapojaan muuttamalla. Toisaalta kasvuympäristö ja perimä vaikuttavat ainakin lapsuudessa ja nuoruudessa häpeän kokemiseen. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että häpeän tunne on monimutkainen tunne, ja sen kokemiseen tarvitaan tarpeeksi kehittyneitä aivoja.

Vastauksen pituus: 1028 sanaa, 7562 merkkiä

VASTAUS 3: 30 pisteen vastaus

Tunteilla tarkoitetaan usein jonkin ulkoisen tapahtuman aiheuttamaa lyhytkestoista reaktiota. Nolouden eli häpeän tunteen voi aiheuttaa esimerkiksi kömmähdys, kuten kaatuminen ihmisten edessä, tai myös sisäinen tapahtuma, kuten aikaisemman nolon tilanteen muisteleminen. Aivoissa voimakkaisiin tunteisiin liittyvä mantelitumake sekä muistojen syntymiseen liittyvä hippokampus sijaitsevat lähellä toisiaan, jonka takia voimakkaita tunteita herättävät tapahtumat tallentuvat erittäin hyvin pitkäkestoiseen säilömuistiin.

Tunteiden kokeminen alkaa tunnereaktiosta, jolloin ihmisen kehossa tapahtuu ihmisen tiedostamatta muutoksia. Nolouteen voi liittyä esimerkiksi punastuminen tai myös stressiin liitettävät reaktiot, kuten kämmenien hikoaminen. Nolous saattaa aiheuttaa eri ihmisissä hieman eri reaktioita, sillä ihmiset voivat tuntea nolouden eri tavalla kielteiseksi tai myönteiseksi myös tilanteesta riippuen, mutta erityisesti voimakkaaseen häpeän tunteeseen saattaa liittyä jonkinlainen ahdistus, joka voi syntyä ihmisen automaattisen hermoston alajärjestelmän sympaattisen hermoston aktivoitumisesta. Sympaattinen hermosto vastaa erityisesti pelkoreaktioon liittyvästä niin sanotusta taistele tai pakene -tilasta.

Kun ihminen tiedostaa automaattiset kehon reaktiot ja arvioi kognitiivisesti muun muassa tunteiden aiheuttajaa, syntyy tietoinen tunnekokemus. Kun ihminen on tiedostanut häpeän tunteen, voi hän myös säädellä sitä psyykkisen itsesäätelyn keinoin. Säätely edistää ihmisen mielen tasapainoa sekä ehjää kuvaa itsestään, jolloin nolo tapahtuma ei vaikuta niin paljon esimerkiksi ihmisen itsetuntoon eli kokemukseen omasta arvosta. Yksi adaptiviisista eli hyvinvointia edistävistä hallintakeinoista on huumori. Ihminen voi siis ottaa nolottavan asian vastaan huumorilla, mikä suojaa hänen käsitystä itsestään.

Häpeän tunne ei kuulu Ekmanin tutkimuksen perusteella tunnistettaviin universaaleihin tunteisiin, jotka voidaan havaita kaikissa kulttuureissa. Häpeän tunteella ei siis välttämättä ole perustaa ihmisen evoluutiossa tai yksinään biologisissa tekijöissä. Myös universaalit tunteet vaihtelevat hieman kulttuurin mukaan. Vaikka ihmiset tuntevatkin kaikkialla näitä tunteita, kulttuuri vaikuttaa tunnesääntöjen kautta muun muassa siihen, miten ja missä tunteita on sallittua ilmaista.

Ihmisen sosiaalisiin perustarpeisiin kuuluu kokemus hyväksytyksi tulemisesta. Ihmisen kulttuuri vaikuttaa siihen, minkä ihmiset kokevat niin sanotusti normaalina. Normeilla tarkoitetaan kulttuurin julkilausuttuja tai lausumattomia säädöksiä sille, mikä on normaalia käytöstä. Julkilausuttuja normeja ovat esimerkiksi lait, kun taas tapanormeja Suomessa ovat esimerkiksi käytännöt siitä, ettei koulussa tai lasten kuullen saa kiroilla ja että ruokapöydässä tulee käyttäytyä siististi eikä esimerkiksi syödä ruokaa sormin.

Ihmiselle muodostuu mieleen sisäisiä malleja, jotka ovat eräänlaisia tietoedustuksia eri asioita. Ihmisellä voi olla esimerkiksi sisäinen malli siitä, miltä jokin esine kuten pöytä tyypillisesti näyttää. Sisäiset mallit voivat olla myös skriptejä eli toiminnan käsikirjoituksia, jotka liittyvät siihen, miten tietyssä paikassa tai tilanteessa kuuluu käyttäytyä. Jos ihminen rikkoo näitä kulttuurin ja yhteisön asettamia normeja, seurauksena voi olla häpeän tunne. Yleisenä normina tai sääntönä on esimerkiksi, että elokuvateatterissa tulee pitää kännykkää äänettömällä. Jos vahingossa rikkoo tätä normia, ja kännykkä soikin kesken elokuvan, seurauksena on todennäköisesti häpeän tunne.

Erilaisten asioiden ja tilanteiden lisäksi ihmisellä on sisäisiä malleja myös itsestään. Sisäinen malli on esimerkiksi minäkäsitys, joka tarkoittaa ihmisen käsitystä itsestään, muun muassa ominaisuuksistaan, taidoistaan ja ulkonäöstään. Ihmisen realistinen minäkäsitys tarkoittaa todenmukaista kuvaa itsestä, kun taas normatiivinen minäkäsitys tarkoittaa ajatusta siitä, millainen ihminen luulee, että hänen pitäisi muiden mielestä olla. Tapahtumien lisäksi noloutta voi myös aiheuttaa oma olemus sekä reaaliminän ja normatiivisen minäkäsityksen ristiriita. Jos ihmisen tyyliin kuuluu vaaleisiin vaatteisiin pukeutuminen ja hän pukeutuu myös hautajaisiin hieman muita vaaleampaan asuun, voi tämä aiheuttaa häpeän tunteen.

Erityisesti nuoret, joiden kehossa tapahtuu puberteetin eli murrosiän myötä kehollisia muutoksia ja jotka lisäksi etsivät vielä omaa identiteettiään, voivat olla hyvin epävarmoja itsestään. Nuoret eivät välttämättä uskalla olla niin sanotusti omia itsejään, sillä erilaisuus muista ei välttämättä tuo hyväksyntää ja voi siten aiheuttaa häpeää. Nuoret ovat myös hyvin itsetietoisia esimerkiksi olemuksestaan ja ulkonäöstään, ja vertaavat usein itseään muihin tai normatiiviseen minäkäsitykseen. Myös nuoret lapset peilaavat käytöstään vanhempiensa ja muiden aikuisten reaktioihin yrittäessään selvittää, miten heidän kuuluisi käyttäytyä.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan tunne häpeän tunnetta, kuten muitakaan tunteita, samalla tavalla. Myös persoonalliset erot vaikuttavat häpeän kokemiseen. Persoonallisuudella tarkoitetaan ihmisen psyykkisten ominaisuuksien kokonaisuutta ja kaikkea, mikä tekee ihmisestä yksilöllisen suhteessa muihin. Persoonallisuuden pohjana on erityisesti lapsuudessa ilmenevä temperamentti, joka on ihmisen synnynnäinen reagointitapa. Temperamenttiin taas vaikuttavat esimerkiksi hermoston ja aivojen toiminta.

Ihmisillä on eroja esimerkiksi heidän BIS- ja BAS-järjestelmiensä toiminnassa. BIS-järjestelmä vastaa välttämiskäyttäytymisestä ja kielteisistä tunteita, kun taas BAS-järjestelmä vastaa lähestymiskäyttäytymisestä ja myönteisten tunteiden kokemisesta. Voi olla, että ihmiset, joilla on normaalia aktiivisemmin toimiva BIS-järjestelmä, kokevat helpommin negativiisia tunteita kuten häpeää. Jos ihmisellä on passiivinen BIS-järjestelmä, voi se johtaa esimerkiksi siihen, ettei ihminen välitä tai pelkää rangaistuksia, mikä taas saattaa näkyä normien rikkomisena, kun ihminen ei pelkää niistä saatavaa rangaistusta tai tunne häpeän tunnetta.

Jos ihminen ei tunne häpeän tunnetta, biologisena tekijänä taustalla voi siis olla passiivinen BIS-järjestelmä. Normien rikkominen on myös oire persoonallisuushäiriöihin kuuluvassa epäsosiaalisen persoonallisuuden häiriössä. Häiriöstä kärsivät eivät monesti osaa noudattaa esimerkiksi lakeja, jonka takia monet saattavat tehdä rikoksia ja joutua vankilaan.

Myös mielenterveys ja sen häiriöt voivat vaikuttaa häpeän tunteen kokemiseen. Jos ihmisen temperamenttiin kuuluu kielteisten tunteiden kokeminen positiivisia herkemmin, saattaa hänellä olla hieman muita korkeampi riski sairastua mielenterveyden häiriöön. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoon eli ahdistuneisuushäiriöihin kuuluvaan fobiaan voi liittyä häpeän tunteen ja nolouden pelko. Tästä kärsivät ihmiset pelkäävät usein muun muassa esiintymistä, joka taas voi johtua epäonnistumisen tai itsensä nolaamisen pelosta muiden edessä.

Vastauksen pituus: 795 sanaa, 6107 merkkiä



 

 

Tekstitehtävä

Kevään 2014 kokeesta tehtävä 8.
https://yle.fi/progressive/fynd/oppiminen/oppiminen.yle.fi/attachments/psykologia.pdf

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.

Tekstitehtävä 2

Kevään 2019 yo-kokeen tehtävä 4
http://yle.fi/plus/abitreenit/2019/kev%C3%A4t/PS-fi/index.html#q4

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.

Tekstitehtävä 3

Kevät 2017, tehtävä 3
http://yle.fi/plus/abitreenit/2017/kevat/2017K-PSfi/2017K-PSfi/index.html#q3

Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia lähettää mitään.