Märtä Tikanen, Sofian oma kirja, 1982.

"Kun Sofia aikoi sanoa jotakin, hän saa ottaa vauhtia monta kertaa, ennen kuin tulee niin hiljaista että hänen äänensä kuuluu. Hänellä on pienin äänivolyymi perheessä, mutta ei voi väittää ettei hän käyttäisi sitä mitä hänellä on kun hänen mittansa on täysi.
- ÄITI!
-Niin.
-ETTÄ KUULETKO SINÄ.
-Kyllä kuulen.
-ETTÄ TIETSÄ ÄITI, ETTÄ TÄNÄÄN...ETTÄ AFF...ETTÄ AFF...ETTÄ TÄNÄÄN KUN AFFALTTI OLI PEHMEÄÄ KOULUN PIHALLA...
-Affaltti!!Hän sanoo affaltti. Ei tiedä edes että se on a-s-faltti.
Taas se on Pikkuveli.
Minä en ole kuulevinani hänen välihuomautustaan.

-No mitä tapahtui kun asfaltti oli pehmeää, Sofia, siis as-faltti, minä sanon.Tänäänkä asfaltti oli pehmeää koulun pihalla?
-Ei, ei. Ei se ollut mitään, Sofia sanoo.
Sitten hän ei enää koeta sanoa mitään sillä aterialla."

Mitä vuorovaiktustilanteen haasteita tunnistat esimerkistä?
Miten tällaiset vaikuttavat lapsen ilmaisuun, mikäli hänellä on muutoinkin vaikea ilmaista itseään?