Positiivisessa pedagogiikassa korostetaan lapsen ja nuoren vahvuuksia ja tuetaan hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiaan esimerkiksi myönteisten tunteiden tunnistamisen ja hyödyntämisen avulla. Koulun arjen pyörteissä harjoitellaan huomaamaan myönteisiä tunteita, monipuolisia taitoja ja hyviä hetkiä. Näin vahvistetaan lapsen itsetuntoa ja lisätään myönteisiä kokemuksia paitsi koulussa myös muissa ympäristöissä. Suuntaus ei sinänsä ole mikään uusi, mutta haluamme nyt erityisesti nostaa tätä esille koulun toiminnassa ja opettajien koulutuksessa.

Meillä jokaisella on omia vahvuuksiamme, kahta täysin samanlaista ihmistä ei ole. Vahvuudet voivat olla esimerkiksi tiedollisia, taidollisia tai luonteenpiirteisiin liittyviä. Koulussa opettelemme tunnistamaan toistemme vahvuuksia ja huomaamaan, kuinka erilaisia vahvuuksia voi hyödyntää positiivisesti koko ryhmää tukevana. Harjoittelemme myös positiivisen palautteen antamista ja sen vastaanottamista.

Myönteisillä tunteilla on tiivis yhteys oppimiseen, ongelmanratkaisukykyyn, sosiaalisiin suhteisiin ja luovuuteen. Onpa sillä todettu olevan suuri merkitys fyysisen terveydenkin kannalta. Myönteisiä tunteita korostamalla saamme nostettua omaa taitotasoamme. Kriisitilanteen kohdatessa myönteiset tunteet kasvattavat taitoamme käsitellä surua ja murhetta.

Myönteisiä tunteita ja myönteistä ajattelua voi harjoitella ja vahvistaa. Tunnetaitojen harjoittelun ja ratkaisukeskeisen pedagogiikan avulla saamme voimavaroja paitsi tähän hetkeen, myös tuleviin ihmissuhteisiin, opiskeluun ja työelämään. Negatiivisia tunteita ei kielletä tai lakaista piiloon. Negatiivisilla tunteilla on taipumus ottaa valta, ne nappaavat ison tilan kuin varkain. Barbara Fredrikson korostaakin, että yhtä negatiivista tunnekokemusta vastaan tarvitaan kolme positiivista tunnekokemusta. Jos myönteisten tunteiden luku on yli 3:1, ihmisellä on kyky ajatella asioita laajemmin ja ottaa huomioon tilanteiden vaikutuksia sekä toisia ihmisiä tunteineen ja taitoineen. Tämä puolestaan on olennaista koulutyössä: kun ihminen huomaa myönteisiä asioita myös ympärillään, yhteenkuuluvuuden tunne ja empatiataidot lisääntyvät.

Tunteet eivät ole vain omassa tiedossamme, vaan ne vaikuttavat koko olemukseemme. Ne esimerkiksi laajentavat tai kapeuttavat ajatteluamme, lisäävät tai laskevat sydämen sykettä ja vaikuttavat kasvojemme ilmeisiin. Tunteet myös tarttuvat toisiin. Positiivisessa pedagogiikassa harjoitellaan, miten tunnetilaa tulkitaan, miten tunteet vaikuttavat käyttäytymiseen ja miten niitä voi ohjailla. Pyrkimyksenä on päästä alla olevan kuvan mukaiseen tilaan: negatiiviset kokemukset ovat mukana, mutta pääpaino on positiivisella kokemuksella, joka vie meitä eteenpäin elämässämme. Myönteisiä kokemuksia painetaan mieleen ja tallennetaan sydämeen.

Positiivinen pedagogiikka ei ole sanahelinää tai korulauseita. Sen avulla pyritään antamaan palaute rakentavasti ja ratkaisukeskeisesti. Lapsia ja nuoria autetaan positiivisten ominaisuuksien ja vahvuuksia avulla rakentamaan realistista ja itsevarmaa minäkuvaa. Positiivinen ei kuitenkaan tarvitse olla väkisin eikä teennäisesti. Positiivisen pedagogiikan avulla opetellaan arvostamaan toisia ja niitä asioita, jotka toimivat ja yhdessä miettimään ratkaisuja kehitettäviin asioihin.

Positiivisessa oppimiskokemuksessa keskitytään siihen, mitä kaikkea jo osaan ja mikä meni hyvin. Tämä toimii pohjana sille, mitä seuraavaksi opin.

Tekstissä on käytetty seuraavia lähteitä. Näistä löydät myös lisätietoa aiheesta.

https://www.erjasandberg.eu/positiivinen-pedagogiikka-painottaa-oppilaiden-vahvuuksia-2/

https://kaisavuorinen.com/uncategorized-fi/positiivinen-pedagogiikka-myonteisten-tunteiden-voima/

https://peda.net/joensuu/jsv1/pp/mopp/nimet%C3%B6n-5e40

https://www.pursuit-of-happiness.org/history-of-happiness/barb-fredrickson/

https://www.positiivinenoppiminen.fi/positiivinen-oppiminen/

https://www.sanomapro.fi/positiivinen-pedagogiikka-tarjoaa-tyokaluja-seka-oppilaiden-etta-opettajien-hyvinvointiin/

Kuva Barbara Fredrikson