Auringosta lähtee sähkömagneettista säteilyä, joista osa siis elämän kannalta välttämätöntä, mutta lyhytaaltoisimmat aallonpituudet pystyvät muuttamaan solun DNA:n rakennetta ja aiheuttamaan solun toimintaa häiritseviä mutaatioita.

Auringon säteily ylläpitää suurinta osaa maapallon elämästä. Auringon säteilystä elämän kannalta tärkeää ovat näkyvä valo ja lämpösäteily. Näkyvää valoa hyödyntävät esimerkiksi kasvit fotosynteesissä. Auringon lämpösäteily on tärkeää, sillä sen avulla maapallon lämpötila on elämälle sopiva.

Kasvit tarvitsevat auringon valoenergiaa fotosynteesiä varten. Fotosynteesissä kasvit tuottavat happea ja valmistavat glukoosia (rypälesokeri), jota kasvi käyttää omaan kasvuun ja lisääntymiseen. Fotosynteesissä muutetaan auringon valoenergiaa kemialliseksi energiaksi.

Yksisoluisilla arkeilla ja bakteereilla yhteyttämisen muotona on kemosynteesi, joka ei vaadi auringon säteilyenergiaa.

Kemosynteesiä hyödyntävät eliöt käyttävät energianlähteenään epäorgaanisia kemiallisia yhdisteitä, joita hapettamalla ne tuottavat itselleen energiaa.

Foto- ja kemosynteesiä hyödyntäviä omavaraisia eliöitä sanotaan ravintoketjussa tuottajiksi siksi, että kaikki muut eliöt elävät niiden valmistamien yhteyttämistuotteiden varassa.

Toisenvaraiset eliöt käyttävät muita eliöitä ravintonaan, eli niiden energianlähteenä ovat tuottajien muodostamat orgaaniset yhdisteet. Toisenvaraisia eli heterotrofisia eliöitä kutsutaan ekosysteemin kuluttajiksi.

Omavaraisuus ja toisenvaraisuus

	Ekosysteemissä	Energian lähteenä	Orgaaniset yhdisteet
Omavaraiset eliöt (fotosynteesi): eräät bakteerit, levät ja kasvit	Tuottajia	Auringon valo	Tuotetaan itse
Omavaraiset eliöt (kemosynteesi): eräät arkeonit ja bakteerit	Tuottajia	Epäorgaaniset yhdisteet	Tuotetaan itse
Toisenvaraiset eliöt	Kuluttajia / hajottajia	Orgaaniset yhdisteet	Saadaan ravinnosta