Vielä 1800-luvun alussa uskottiin, että kaikki maapallon eliöt ovat aina olleet nykyisenkaltaisia ja siten muuttumattomia. Monia evoluution todisteita, esimerkiksi eliöiden jäänteitä, oli jo tuolloin löydetty, mutta niiden yhteyttä eliöiden kehittymiseen ei oivallettu eikä hyväksytty. Charles Darwin mullisti maailmankuvaa pysyvästi esittäessään kuuluisassa teoksessaan ”Lajien synty” vuonna 1859, että eliölajit muuttuvat vähitellen ajan kuluessa. Nykyään tiedetään yleisesti, että maapallolla elävät ja jo aikaisemmin sukupuuttoon kuolleet lajit, ovat kehittyneet aikaisemmin eläneistä eliöistä.

Evoluutiossa on kyse ympäristöönsä sopivimman eloonjäämisestä ja lisääntymisestä. Perinnöllisyys, muuntelu ja luonnonvalinta ovat evoluution edellytyksiä. Lajiutuminen on evoluution yksi keskeisistä tapahtumasarjoista. Jaksossa IV kerrotaan evoluutioon vaikuttavista evoluutiovoimista ja -mekanismeista.

Siirry lukuun 11.