Nykyihminen kehittyi Afrikassa sinne jääneistä pystyihmisistä noin 200 000 vuotta sitten.

Nykyihmisen kanssa eli noin 100 000 vuotta sitten muitakin ihmislajeja: pystyihminen,  floresinihminen (fossiililöytöjä Indonesiasta), denisovanihminen (Siperiasta), luzoninihminen (Filippiineiltä) ja neandertalinihminen. 

Nykyihmisten määrä kasvoi, sillä silloiset olosuhteet olivat suotuisat. Lajimme kävi läpi 150 000 – 50 000 vuotta sitten kuitenkin pullonkaulavaiheen, jossa lähes kaikki ihmiset kuolivat. Vähitellen ihmisten määrä jälleen lisääntyi ja esi-ihmiset alkoivat siirtyä uusille elinalueille. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Homo-suvun edustajat levisivät Afrikan ulkopuolelle, sillä jo pystyihmiset olivat levittäytyneet Eurooppaan ja Aasiaan. Afrikkaan jääneistä esi-ihmisistä kehittyivät nykyihmiset ja Eurooppaan siirtyneistä neandertalinihmiset. Näin Euroopan ja Afrikan populaatiot eristäytyivät toisistaan.

Ensimmäisiin nykyihmisiin kuulunut Homo neanderthalensis (neandertalinihminen), kuoli sukupuuttoon noin 28 000 vuotta sitten. Neandertalinihmisiä eli noin 230 000 – 28 000 vuotta sitten Euroopan lisäksi Lähi-Idässä ja Länsi-Aasiassa. Ne olivat lihaksikkaita, vankkarakenteisia, lyhytraajaisia, kasvonpiirteiltään karkeapiirteisiä ja melko lyhyitä ja niillä oli ilmeisesti jonkinlainen puhuttu kieli. Neandertalinihmiset metsästivät suurriistaa, käyttivät nahkoja vaatteina, elivät sosiaalisissa ryhmissä ja valmistivat työkaluja.

Neandertalinihmisen häviäminen on askarruttanut tutkijoita ja sen syyksi on esitetty monia teorioita. Ehkä nykyihminen syrjäytti neandertalinihmisen, koska ympäristön tarjoamat resurssit (ravinto ja elintila) eivät riittäneet molemmille lajeille. Nykyihmisellä oli tehokkaammat metsästysvälineet ja asumukset, joiden ansiosta nykyihmisen hengissä säilyminen ja lisääntymistehokkuus olivat parempia. On arveltu, että esimerkiksi koirien kesyttäminen antoi nykyihmiselle kilpailuedun ravinnon hankinnassa.


Rekonstruktio neandertalinihmisestä.

Tutkijoita on kiinnostanut myös neandertalinihmisen ja nykyihmisten kohtaaminen ja mahdollinen risteytyminen. Neandertalin- ja nykyihmisen DNA:n vertailu on osoittanut, että nykyihmisen DNA:sta 1–2 % voi olla peräisin neandertalinihmiseltä. Tämä tarkoittaa sitä, että esivanhempamme lisääntyivät neandertalinihmisten kanssa ja saivat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Euroopassa noin 40 000 vuotta sitten eläneet Cro-Magnon -ihmiset olivat nykyisen ihmislajin edustajia. Cro Magnon -ihmiset erosivat vain vähän meistä. He olivat ruumiinrakenteeltaan ja kasvojen piirteiltään nykyihmisen kaltaisia ja tekivät tarve-esineitä, aseita, koruja, vaatteita ja asumuksia. Heidän puhekykynsä oli kehittynyt ja aivojen koko yhtä suuri kuin nykyihmisillä. Maatalouden kehittyminen keräilyn ja metsästyksen rinnalle edellytti pysyvämpää asutusta.


Cro Magnonin ihmisen ensimmäinen löytöpaikka Ranskassa.

2000-luvun alussa Siperiasta löytyi aiemmin tuntemattoman ihmislajin luita: yksi etusormen nivel, kaksi poskihammasta ja yksi varvasluu. Lajin nimeksi annettiin denisovanihminen löytöpaikan mukaan. Luista saatiin myös DNA-näyte ja tämän perusteella pääteltiin, että denisovanihmiset olivat neandertalinihmisistä erkaantunut ryhmä. Denisovanihmiset ja nykyihmisetkin ovat risteytyneet keskenään ja jälkiä tästä näkyy erityisesti melanesialaisten perimässä.

Ihmisen evoluution tutkimisessa on alusta lähtien väitelty siitä, että millä perustein fossiileista voi rajata eri lajeja. Biologinen lajikäsitys ei toimi fossiilien kanssa, koska emme voi tietää mitkä yksilöt ovat voineet paritella toisten yksilöiden kanssa. Niinpä lajeja on määritetty usein luiden muodon ja ajoituksen perusteella. Uudet DNA:n tutkimisen menetelmät ovat paljastaneet, että neandertalinihmisten, denisovanihmisten ja nykyihmisten välillä oli geenivirtaa. Ne ovat siis käytännössä saman lajin eri populaatioita, joiden välillä oli pitkän aikaa maantieteellinen isolaatio. Lajit kuitenkin kohtasivat toisensa ennen kuin lajiutuminen ehti tapahtua ja niinpä lajit pystyivät risteytymään keskenään. DNA:ta saadaan eristettyä riittävän hyväkuntoisena korkeintaan noin miljoonan vuoden takaa, joten tätä pidemmälle se ei voi valaista ihmisen esihistoriaa.

Nykyihmiset kehittyivät Afrikassa ja pysyttelivät alkuun pääasiassa siellä. Nykyihmisiin kuuluvia ryhmiä suuntasi eri puolille maapalloa kymmeniä tuhansia vuosia sitten useissa muuttoaalloissa. Esimerkiksi Australiassa oli varhaisia nykyihmisiä noin 50 000 vuotta sitten. Nykyisin ihmisen kehityslinjassa on jäljellä vain yksi ihmislaji (Homo sapiens), sillä muut ihmislajit ovat hävinneet sukupuuttoon.


Pystyihmisen ja nykyihmisen leviäminen. Vanhimmat pystyihmisen fossiiliöydöt ovat jopa kaksi miljoonaa vuotta vanhoja ja nuorimmat löydöt vain 50 000 vuotta vanhoja. Pystyihminen levittäytyi Aasiaan jopa yli miljoona vuotta sitten. Nykyihminen levittäytyi Eurooppaan muutamia kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Nykyihminen levittäytymisestä Amerikkaan mielipiteet vaihtelevat. Joka tapauksessa ihminen asui Amerikassa yli 10 000 vuotta sitten.