Tekstien tulkitsemisesta ja lukemisesta sekä lukemisen ohjaamisesta

Tekstien tulkitseminen ei tapahdu oppilailla itsestään, vaan he tarvitsevat siihen ohjausta. Luen parasta aikaa kirjaa "Sytytä lukukipinä. Pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn." (Juli-Anna Aerila & Merja Kauppinen 2019, Jyväskylä: P-S- kustannus.) Siinä muistutettiin siitä, miten tärkeää aikuisen, vanhemman ja opettajan antama malli lukemisesta ja siihen kiinnostumisesta on. Huikea kommenti oli myös, että lukemisharrastuksen merkitys lapsen ja nuoren tunne-elämän ja ajattelutaitojen kehittymiselle on kiistaton ja että lasten lukutaidolla, itsetunnolla ja käsityksellä itsestään oppijana on tutkimuksellisesti osoitettu olevan yhteys. (Aerila & Kauppinen 2019, 10.) Aerilan ja Kauppisen (2019, 49) mukaan PISA- tulokset ovat osoittaneet, että parhaille lukijoille on luettu ääneen 13- vuotiaaksi asti! 

Minusta tärkeä ja oivaltava huomio (sekä demolla että Lukimatin sivuilta luetun ymmärtämisestä lukiessa) oli, miten suuri merkitys tarinan rakenteen ymmärtämisellä on luetun ymmärtämiseen. Ne lukijat, jotka ymmärtävät heikommin lukemaansa tekstiä, eivät ole tietoisia tarinan rakenteen ominaisuuksista. Heillä voi olla taitoja havaita tarinan rakenteita, mutta he eivät käytä taitoaan tiedostetusti. Juuri näille oppilaille harjoituksissa olevista, tekstiä kuvaavista ja tukevista väliotsikoista on hyötyä.

Mikä tuntuu helpolta?
Yleisesti äidinkieltä ajatellessa koen, että äidinkieli on oppiaineista vahvuuteni. Oppilaiden omista kokemuksista lähtevät harjoitukset innostavat oppilaita eniten. Esimerkiksi lauseenjäsenistä keskustellessa oppilaiden omat lause- ehdotukset ovat parhaita, kuten "Pekka pelaa jääkiekkoa." Aiheesta innostuneiden ja kiinnostuneiden oppilaiden sekä apua pyytävien oppilaiden opetus on helppoa, koska he ottavat mielellään apua ja neuvoja vastaan. Kiinnostus mahdollistaa onnistumisen ja uuden oppimisen sekä edelleen halun lukea ja etsiä lukemalla tietoa. 

Mikä haastaa?
Haasteena on yhä edelleen saada vastahakoinen oppilas lukemaan ja innostumaan lukemisesta. Olen hakenut muutamille oppilaille Celian äänikirja- tunnukset, jolloin he voivat välillä keskittyä pelkästään kuuntelemiseen. Usein tälläinen oppilas ei myöskään pyydä apua äidinkielen tehtävissä, vaan hänelle on tarjottava apua pyytämättä ja silloinkin, kun oppilas sanoo osavansa asian eikä tarvitsevansa apua. 

Oppilaiden ohjaaminen

Lukutunnin hyödyllisyys 
Aerilan ja Kauppisen (2019, 50) mukaan lukudiplomi- haasteet eivät sovi kaikille. Kilpailun kokeminen saa heikon lukijan helposti lannistumaan: "Ei ole kiva lähteä kisaamaan, jos tietää häviävänsä." Myös kysymyksiin vastaaminen voi ohjata vääränlaiseen käsitykseen kirjallisuuden lukemisesta ja sen merkityksestä. 

Omassa luokassani oppilaat lukevat lukutunnilla itse valitsemaansa kirjaa. Valinnanvapaus onkin Aerilan ja Kauppisen (2019, 56) mukaan yksi motivaation lähde.  Oppilaiden tehtävänä on lisäksi kirjoittaa luetusta alueesta saman tunnin aikana lukupäiväkirjaa. Tämä on opettajan tapa varmistaa, että oppilaat todella lukevat kirjaansa. Keskustelimme työparini kanssa siitä, että luettuun liittyvät tehtävät voivat muuttaa oppilaiden käsityksiä lukemisesta. Oppilaat ovat silmin nähden nauttineet lukutunneista ja hyvästä lukemisen rauhasta, lukupäiväkirjan kirjoittamisesta eivät välttämättä- ainakaan jotkut- niinkään. Tämän vuoksi ehdotin, että kysymme oppilailta kirjallisen palautteen lukutunneista. Ensin he saivat arvioida lukutunnin asteikolla 1-5 (5 on paras). Seuraavaksi he saivat jatkaa lauseita: Lukutunnilla on kivaa, koska... Lukutunnilla ei ole kivaa, koska.... Lukutunneilla toivoisin, että (jatkossa)....

Tuloksena kyselystä 28 vastaajasta 5 antoi täyden vitosen, 2 oppilasta antoi ykkösen. Eniten (8) annettiin arvosanaa 4 ja seuraavaksi eniten (7 kpl) arvosanaa 3. Yksi oppilas antoi arvosanan 2, yksi antoi 2.5., yksi antoi 3.5 ja kolme antoi 4.5. Kolmea suurempia arvioita antoi siis 17 oppilasta ja sitä huonompia 4 oppilasta. 

Lukutunnissa oli kivaa se, että siellä oli rauhallista ja hiljaista, hyvä työrauha ja sai lukea itsekseen. Yksi oppilas vastasi, että "minä pääsen yleensä siihen maailmaan”. Joku mainitsi, että "tässä kehittyy"ja toinen, että "saa lukea ja ei tarvitse opiskella muuta kuin lukemista ja kirjoittamista”. Yksi vastasi, että kivaa on "kirjoittaa tehtävää Pena.netiin" ja toinen, että saa kirjoittaa vihkoon. Kaksi mainitsi tähän kohtaan, että "mikään ei ole kivaa."

Lukutunnissa ei ollut kivaa kahdeksan oppilaan mielestä se, että lukemisen jälkeen täytyi kirjoittaa päiväkirjaa. Jonkun mielestä iso osa tunnista pitää kirjoittaa. Joidenkin mielestä lukutunnilla "jotkut härvää" ja on huono lukurauha. Joku ei pitänyt siitä, että pitää lukea yksin. Yhden mielestä kivaa ei ollut se, että "joutuu lukemaan samaa kirjaa tosi kauan". Toisen mielestä ikävää oli, että joutuu istumaan omalla paikalla. Kahden oppilaan mielestä mikään ei ole kivaa.

Toiveita lukutunnille oli, että lukemispaikan voisi valita itse, tai pääsisi tilaan, jossa olisi pehmeitä tuoleja ja hiljaista. Joku toivoi saavansa istua pulpetin alla. Joku toivoi, että saisi lukea enemmän, joku taas, että voisi "lukea vain sen verran kun haluaa". Kahden oppilaan toiveena oli saada lukea kaverin kanssa tai kaverin vieressä. Yksi toivoi, että lukutunnilla voisi juoda kaakaota. Kaksi oppilasta toivoi, että lukutunnit jatkuisivat samalla tavalla, kymmenellä oppilaalla ei tullut mieleen kehitysideoita. Yksi toivoi, että "lukutunnilla ei tarvitsisi lukea" ja toinen, että " ei olisi lukutunteja". 

Valmiuteni tukea ovat melko hyvät, ainakin yritystä ja hyvää asennetta riittää. Juuri lukutuntia vastustaville haluaisin pystyä keksimään lisää keinoja lukuinnon herättämiseen. Onneksi lukemassani kirjassa on jo tullut hyviä ideoita vastaan.

Lisää  tietoa haluan hakea kesken olevasta kirjastani, sen lisäksi minulla on LukiMat- materiaalia, samoin kuin koulutusmatariaalia viime vuonna käymästäni Niilo Mäki insituutin koulutuksesta, jossa yhtenä osa-alueena oli lukemisen taitojen tukeminen.