- Aluksi kokoonnuttiin kodeissa.
- Erillisiä jumalanpalvelusrakennuksia alettiin rakentaa 200-l.
- Tyyli kertoo rakentamisajan tarpeista ja katsomuksista
- Kirkkorakennus on sekä seurakunnan koti että Jumalan Jumalan läsnäolon näkyvä merkki, sanatonta julistusta. Seurakunta tarvitsee paikan hoitaakseen uskoaan ja yhteyttään Jumalaan ja toisiin kristittyihin.
- Kirkkotilan tulee tarjota mahdollisuus pyhyyden kokemiseen: kaikki kirkossa välittää sanomaa.
- Kirkkorakennus sinänsä kuuluu inhimillisen järjestyksen piiriin. Siksi luterilainen kirkkotila on avoin muutoksille, joita seurakunnan jumalanpalveluselämän kehittäminen edellyttää.

Pitkäkirkko: Pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen kirkko, jonka (yleensä) itäpäädyssä on alttari. Keskikäytävä kuvaa seurakunnan maanpäällistä vaellusta. Vanhoissa kirkoissa ovensuussa oli kastemalja, joka on kristityn elämän alku. Vaelluksen päämäränä on kaikkein pyhin, Jumalan valtaistuin (alttari) – näiden välillä kuljetaan ajallinen elämä. Kuvassa Keuruun uusi kirkko (kuva Tiina Oksala-Vehkanen).

Hallikirkko: Monilaivainen pitkäkirkko, jonka keskilaiva on yhtä korkea tai vain hieman korkeampi kuin sivulaivat.

Salikirkko: Yksilaivainen pitkäkirkko.

Ristikirkko: Pohjakaavaltaan ristin muotoinen kirkkorakennus.

Tasavartinen ristikirkko: Ristikirkko, jonka kaikki varret ovat samankokoiset.

Pyörökirkko: Kristinuskon alkuaikoina pyörökirkkoja rakennettiin tavallisesti hauta- ja kastekirkoiksi. Keskiajalla Itämeren alueella kehittyi erityinen pyörökirkkojen tyyppi, jykevä ja tornimainen rakennus, joka rakennettiin jumalanpalveluksen lisäksi myös puolustustarkoituksiin. Suomen tunnetuin pyörökirkot olivat suosittuja Pohjoismaissa 1000-1100-luvulla, ja niitä on runsaasti Tanskassa, etenkin Bornholmin saarella, jossa niitä on neljä. Suomessa tunnetuin on Haminan Pietari-Paavalin ortodoksinen kirkko.

Keskeiskirkko on symmetrinen kirkkorakennus. Se on pohjaltaan joko pyöreä, neliö, monikulmainen tai tasavartinen risti. Keskeiskirkossa alttari on keskellä, mikä kuvastaa, että ylösnoussut läsnä seurakunnan keskellä.

Kolmilaivainen kirkko: Kirkkosali on jaettu pylväsriveillä kolmeen osaan eli laivaan. kts. basilika

Basilika: Kreikkalaisten esikuviin perustuva, roomalaisten käyttämä hallintorakennusten ja kauppahallien perusmalli. Kristityt ottivat mallin käyttöön kirkkorakennuksissaan myöhäisantiikin aikana. Basilika on suorakaiteen muotoinen huone, joka on jaettu kahdella tai neljällä pylväsrivillä kolmi- tai viisilaivaiseksi. Pylväsrivit kannattavat seinämiä, joiden varassa kattorakenteet lepäävät. Keskilaiva on sivulaivoja huomattavasti leveämpi ja korkeampi, niin että sen yläosaan voitiin tehdä ikkunat sen valaisemiseksi.

Laiva: Pylväs- ja pilaririvien erottama pitkänomainen osa kirkon sisätiloissa. Itä-länsisuunnassa laivoja on tavallisesti kolme tai viisi: keskellä päälaiva eli keskilaiva, jonka molemmin puolin yksi tai kaksi sivulaivaa.



Lähde: http://www.finnica.fi/keski-suomi/kirkot/