Kirkkorakennus
Kirkkorakennus
- Aluksi kokoonnuttiin kodeissa.
- Erillisiä jumalanpalvelusrakennuksia alettiin rakentaa 200-l.
- Tyyli kertoo rakentamisajan tarpeista ja katsomuksista
- Kirkkorakennus on sekä seurakunnan koti että Jumalan Jumalan läsnäolon näkyvä merkki, sanatonta julistusta. Seurakunta tarvitsee paikan hoitaakseen uskoaan ja yhteyttään Jumalaan ja toisiin kristittyihin.
- Kirkkotilan tulee tarjota mahdollisuus pyhyyden kokemiseen: kaikki kirkossa välittää sanomaa.
- Kirkkorakennus sinänsä kuuluu inhimillisen järjestyksen piiriin. Siksi luterilainen kirkkotila on avoin muutoksille, joita seurakunnan jumalanpalveluselämän kehittäminen edellyttää.
Pitkäkirkko: Pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen kirkko, jonka (yleensä) itäpäädyssä on alttari. Keskikäytävä kuvaa seurakunnan maanpäällistä vaellusta. Vanhoissa kirkoissa ovensuussa oli kastemalja, joka on kristityn elämän alku. Vaelluksen päämäränä on kaikkein pyhin, Jumalan valtaistuin (alttari) – näiden välillä kuljetaan ajallinen elämä. Kuvassa Keuruun uusi kirkko (kuva Tiina Oksala-Vehkanen).
Hallikirkko: Monilaivainen pitkäkirkko, jonka keskilaiva on yhtä korkea tai vain hieman korkeampi kuin sivulaivat.
Salikirkko: Yksilaivainen pitkäkirkko.
Ristikirkko: Pohjakaavaltaan ristin muotoinen kirkkorakennus.
Tasavartinen ristikirkko: Ristikirkko, jonka kaikki varret ovat samankokoiset.
Pyörökirkko: Kristinuskon alkuaikoina pyörökirkkoja rakennettiin tavallisesti hauta- ja kastekirkoiksi. Keskiajalla Itämeren alueella kehittyi erityinen pyörökirkkojen tyyppi, jykevä ja tornimainen rakennus, joka rakennettiin jumalanpalveluksen lisäksi myös puolustustarkoituksiin. Suomen tunnetuin pyörökirkot olivat suosittuja Pohjoismaissa 1000-1100-luvulla, ja niitä on runsaasti Tanskassa, etenkin Bornholmin saarella, jossa niitä on neljä. Suomessa tunnetuin on Haminan Pietari-Paavalin ortodoksinen kirkko.
Keskeiskirkko on symmetrinen kirkkorakennus. Se on pohjaltaan joko pyöreä, neliö, monikulmainen tai tasavartinen risti. Keskeiskirkossa alttari on keskellä, mikä kuvastaa, että ylösnoussut läsnä seurakunnan keskellä.
Kolmilaivainen kirkko: Kirkkosali on jaettu pylväsriveillä kolmeen osaan eli laivaan. kts. basilika
Basilika: Kreikkalaisten esikuviin perustuva, roomalaisten käyttämä hallintorakennusten ja kauppahallien perusmalli. Kristityt ottivat mallin käyttöön kirkkorakennuksissaan myöhäisantiikin aikana. Basilika on suorakaiteen muotoinen huone, joka on jaettu kahdella tai neljällä pylväsrivillä kolmi- tai viisilaivaiseksi. Pylväsrivit kannattavat seinämiä, joiden varassa kattorakenteet lepäävät. Keskilaiva on sivulaivoja huomattavasti leveämpi ja korkeampi, niin että sen yläosaan voitiin tehdä ikkunat sen valaisemiseksi.
Laiva: Pylväs- ja pilaririvien erottama pitkänomainen osa kirkon sisätiloissa. Itä-länsisuunnassa laivoja on tavallisesti kolme tai viisi: keskellä päälaiva eli keskilaiva, jonka molemmin puolin yksi tai kaksi sivulaivaa.
Lähde: http://www.finnica.fi/keski-suomi/kirkot/
- Erillisiä jumalanpalvelusrakennuksia alettiin rakentaa 200-l.
- Tyyli kertoo rakentamisajan tarpeista ja katsomuksista
- Kirkkorakennus on sekä seurakunnan koti että Jumalan Jumalan läsnäolon näkyvä merkki, sanatonta julistusta. Seurakunta tarvitsee paikan hoitaakseen uskoaan ja yhteyttään Jumalaan ja toisiin kristittyihin.
- Kirkkotilan tulee tarjota mahdollisuus pyhyyden kokemiseen: kaikki kirkossa välittää sanomaa.
- Kirkkorakennus sinänsä kuuluu inhimillisen järjestyksen piiriin. Siksi luterilainen kirkkotila on avoin muutoksille, joita seurakunnan jumalanpalveluselämän kehittäminen edellyttää.
Pitkäkirkko: Pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen kirkko, jonka (yleensä) itäpäädyssä on alttari. Keskikäytävä kuvaa seurakunnan maanpäällistä vaellusta. Vanhoissa kirkoissa ovensuussa oli kastemalja, joka on kristityn elämän alku. Vaelluksen päämäränä on kaikkein pyhin, Jumalan valtaistuin (alttari) – näiden välillä kuljetaan ajallinen elämä. Kuvassa Keuruun uusi kirkko (kuva Tiina Oksala-Vehkanen).Hallikirkko: Monilaivainen pitkäkirkko, jonka keskilaiva on yhtä korkea tai vain hieman korkeampi kuin sivulaivat.
Salikirkko: Yksilaivainen pitkäkirkko.
Ristikirkko: Pohjakaavaltaan ristin muotoinen kirkkorakennus.
Tasavartinen ristikirkko: Ristikirkko, jonka kaikki varret ovat samankokoiset.
Pyörökirkko: Kristinuskon alkuaikoina pyörökirkkoja rakennettiin tavallisesti hauta- ja kastekirkoiksi. Keskiajalla Itämeren alueella kehittyi erityinen pyörökirkkojen tyyppi, jykevä ja tornimainen rakennus, joka rakennettiin jumalanpalveluksen lisäksi myös puolustustarkoituksiin. Suomen tunnetuin pyörökirkot olivat suosittuja Pohjoismaissa 1000-1100-luvulla, ja niitä on runsaasti Tanskassa, etenkin Bornholmin saarella, jossa niitä on neljä. Suomessa tunnetuin on Haminan Pietari-Paavalin ortodoksinen kirkko.
Keskeiskirkko on symmetrinen kirkkorakennus. Se on pohjaltaan joko pyöreä, neliö, monikulmainen tai tasavartinen risti. Keskeiskirkossa alttari on keskellä, mikä kuvastaa, että ylösnoussut läsnä seurakunnan keskellä.
Kolmilaivainen kirkko: Kirkkosali on jaettu pylväsriveillä kolmeen osaan eli laivaan. kts. basilika
Basilika: Kreikkalaisten esikuviin perustuva, roomalaisten käyttämä hallintorakennusten ja kauppahallien perusmalli. Kristityt ottivat mallin käyttöön kirkkorakennuksissaan myöhäisantiikin aikana. Basilika on suorakaiteen muotoinen huone, joka on jaettu kahdella tai neljällä pylväsrivillä kolmi- tai viisilaivaiseksi. Pylväsrivit kannattavat seinämiä, joiden varassa kattorakenteet lepäävät. Keskilaiva on sivulaivoja huomattavasti leveämpi ja korkeampi, niin että sen yläosaan voitiin tehdä ikkunat sen valaisemiseksi.
Laiva: Pylväs- ja pilaririvien erottama pitkänomainen osa kirkon sisätiloissa. Itä-länsisuunnassa laivoja on tavallisesti kolme tai viisi: keskellä päälaiva eli keskilaiva, jonka molemmin puolin yksi tai kaksi sivulaivaa.
Lähde: http://www.finnica.fi/keski-suomi/kirkot/
Kuoriosa ja alttari
Kuori on kirkon etuosa, jossa sijaitsevat mm. alttari ja lukupulpetti. Myös saarnatuoli ja kastemalja sijaitsevat usein kuorissa. Kirkon kuorissa tapahtuvat keskeiset liturgiset toiminnot: rukouksen johtaminen, Jumalan sanan julistaminen ja ehtoollisen viettäminen. Kuoritilaan ei tule sijoittaa mitään, mikä ei liity siellä tapahtuviin toimintoihin. Tärkeää opn myös huomioida esteetön kulku, näkyvyys ja kuuluvuus.
Alttari on ehtoollisen viettämisen ja rukouksen paikka. Alttarilla Jumala lahjoittaa itsenä ihmisille ja se kuvaa Kolmiyhteisen Jumalan läsnäoloa seurakuntansa keskellä. Vanhastaan alttari oli kirkon itäseinällä, aruringonnousun ja Jumalan suunnassa. Nykyisin alttari on yleensä irti seinästä. Alttaria ei siirretä eikä poisteta muiden tilaisuuksien ajaksi; se on aina kirkon keskus.
Alttari on ennen kaikkea ehtoollispöytä: yksinkertainen pöytä, jonka ääressä leipä ja viini siunataan. Alttarille kuuluvat ehtoollisvälineet, krusifiksi ja kaksi kynttilää. Muut kynttilät ja kukat voidaan sijoittaa alttarin taakse tai viereen. Alttarilla ei saa olla liikaa esineitä eikä varsinkaan sellaisia esineitä, joita ei käytetä jumalanpalveluksessa. Kolehtia ei aseteta alttarille, vaan muuhun sopivaan paikkaan kuorissa.
Alttarin kunnioittaminen on osa jumalanpalveluksen rikasta symbolikieltä (kumartaminen, polvistuminen, ristinmerkin tekeminen, alttarin suuteleminen). Palvelutehtävissä olevien on tärkeää sisäistää alttarin merkitys ja osoittaa sopivalla tavalla kunnioitusta astuessaan alttarin ääreen ja poistuessaan sieltä.
Alttari on ehtoollisen viettämisen ja rukouksen paikka. Alttarilla Jumala lahjoittaa itsenä ihmisille ja se kuvaa Kolmiyhteisen Jumalan läsnäoloa seurakuntansa keskellä. Vanhastaan alttari oli kirkon itäseinällä, aruringonnousun ja Jumalan suunnassa. Nykyisin alttari on yleensä irti seinästä. Alttaria ei siirretä eikä poisteta muiden tilaisuuksien ajaksi; se on aina kirkon keskus.
Alttari on ennen kaikkea ehtoollispöytä: yksinkertainen pöytä, jonka ääressä leipä ja viini siunataan. Alttarille kuuluvat ehtoollisvälineet, krusifiksi ja kaksi kynttilää. Muut kynttilät ja kukat voidaan sijoittaa alttarin taakse tai viereen. Alttarilla ei saa olla liikaa esineitä eikä varsinkaan sellaisia esineitä, joita ei käytetä jumalanpalveluksessa. Kolehtia ei aseteta alttarille, vaan muuhun sopivaan paikkaan kuorissa.
Alttarin kunnioittaminen on osa jumalanpalveluksen rikasta symbolikieltä (kumartaminen, polvistuminen, ristinmerkin tekeminen, alttarin suuteleminen). Palvelutehtävissä olevien on tärkeää sisäistää alttarin merkitys ja osoittaa sopivalla tavalla kunnioitusta astuessaan alttarin ääreen ja poistuessaan sieltä.
Lisätietoja kirkoista
kirkkotilan käyttöperiaatteista Seurakuntien nettisivuilla on yleensä esitelty paikalliset kirkot, aakkosellinen luettelo Suomen kirkoista on Kirkkonetin sivulla. Monista kirkoista löytyy myös virtuaalinen esittely.
Sakastin sivuilla kerrotaan
kirkkotilasta ja -arkkitehtuurista
kirkkotilan liturgisesta käytöstä
kirkkotilan käyttöperiaatteista
Kirkoista rakennusperintökohteina kerrotaan monipuolisesti ympäristöministeriön ja Museoviraston tuottamalla sivustolla Rakennusperintö.fi
Keskiaikaisista kivikirkoista kerrotaan esimerkiksi Juhani Sinivaaran Suomen keskiaikaiset kivikirkot -sivustolla.
Sakastin sivuilla kerrotaan
kirkkotilasta ja -arkkitehtuurista
kirkkotilan liturgisesta käytöstä
kirkkotilan käyttöperiaatteista
Kirkoista rakennusperintökohteina kerrotaan monipuolisesti ympäristöministeriön ja Museoviraston tuottamalla sivustolla Rakennusperintö.fi
Keskiaikaisista kivikirkoista kerrotaan esimerkiksi Juhani Sinivaaran Suomen keskiaikaiset kivikirkot -sivustolla.