SEURAKUNNAN JA KIRKON HALLINTO

Matti Ijäs

Seurakuntaa ohjaava lainsäädäntö ja seurakunnan hallinto

Suntion tai seurakunnan vahtimestarin työtä aloittava voi kokea seurakunnan ja kirkon hallinnon vaikeasti hahmotettavana ja mutkikkaana. Työhön perehdytyksen yhteydessä on hyvä tutustua hallintoa koskevaan informaatioon Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla, www.evl.fi. Vuonna 2010 ilmestynyt Seurakunnan luottamushenkilön käsikirja on niin ikään hyödyllinen suntiolle. Tässä artikkelissa kiinnitetään huomiota suntion työn kannalta keskeisiin seurakunnan ja kirkon hallintorakenteisiin ja päätöksentekojärjestelmään.

Seurakuntien toiminta on varsin itsenäistä, mutta seurakunta ei voi toteuttaa mitä tahansa toimintaa. Kirkkolaki, kirkkojärjestys ja kirkon vaalijärjestys määrittelevät sen liikkumavaran, joka paikallisseurakunnan työllä on. Kirkkolaissa säädetään kirkon organisaatiosta ja hallinnosta. Eduskunta säätää kirkkolain kirkolliskokouksen ehdotuksesta. Kirkkolaki määrittelee kirkon perustehtävän näin: ”Kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi.” (Kirkkolaki, luku 1, §2).Kirkkojärjestyksessä säädetään tarkemmin kirkon hallinnosta ja sillä täsmennetään kirkkolain säätelyä.

Suntio saattaa työssään tutustua seurakunnan luottamushenkilöihin ja joissakin tilanteissa tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Joskus luottamushenkilöt ovat avustavissa tehtävissä jumalanpalveluksissa. Kirkkovaltuusto tekee päätökset seurakunnan toiminnan ja talouden päälinjoista. Myös rakennushankkeista päättäminen kuuluu kirkkovaltuustolle. Kirkkovaltuuston jäsenet valitaan neljän vuoden välein järjestettävissä seurakuntavaaleissa. Jäseniä valtuustossa on 11-39 riippuen seurakunnan koosta. Seurakuntavaalien äänestyspaikkana voi olla kirkko tai seurakuntatalo, jolloin suntion työhön voi yhteistyössä vaalilautakunnan jäsenten kanssa olla vastuussa tilan järjestämisestä äänestyspaikaksi.

Kirkkovaltuusto puolestaan valitsee joka toinen vuosi kirkkoneuvoston. Kirkkoneuvosto kokoontuu useammin kuin kirkkovaltuusto ja käytännössä johtaa seurakunnan toimintaa ja hallintoa eli valmistelee ja toteuttaa kirkkovaltuuston päätöksiä. Kirkkoneuvostossa on 6-12 jäsentä ja sen puheenjohtajana toimii virkansa puolesta kirkkoherra.

Jos suntion tai vahtimestarin virka tai toimi on avoinna, kirkkovaltuusto saattaa haastatella tehtävään hakijat ja suorittaa valinnan. Kirkkovaltuusto voi kuitenkin siirtää tämän tehtävän kirkkoneuvostolle. Kirkkoneuvoston apuna voi olla johtokuntia, jotka johtavat seurakunnan eri työaloja. Kirkkoneuvosto tekee seurakuntaa koskevat sopimukset viranomaisten kanssa.

Päätöksentekojärjestelmä on jonkin verran erilainen, jos on kyseessä seurakuntayhtymä tai liitosseurakunta, johon voi kuulua kappeliseurakuntia. Seurakuntayhtymässä jokaisella seurakunnalla on oma seurakuntaneuvosto, jonka puheenjohtajana toimii kirkkoherra. Seurakuntayhtymä osoittaa kullekin seurakunnalle varat yhtymän talousarviossa ja seurakuntaneuvosto päättä varojen käytöstä.

Seurakuntayhtymällä on yhteinen kirkkovaltuusto, jolle kuuluu esimerkiksi rakennushankkeista päättäminen. Yhteisen kirkkovaltuustonkin jäsenet valitaan seurakuntavaaleilla. Seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto puolestaan johtaa yhtymän toimintaa, taloutta ja hallintoa. Yksi yhtymään kuuluvien seurakuntien kirkkoherroista toimii yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana.

Kun useita itsenäisiä seurakuntia liittyy yhteen, osa yhdistyvistä seurakunnista voi jatkaa kappeliseurakuntina. Kappeliseurakunnat ovat alueellisia jumalanpalvelusyhteisöjä, joilla on oma pappi. Kappeliseurakunnalla on käytössään aina myös oma kirkko, kappeli tai muu toimitila. Suntion työtehtävät voivat olla yhdessä kappeliseurakunnassa tai hän saattaa kiertää saman seurakunnan eri kirkoissa.

Kun seurakunnat yhdistyvät, kirkkoherra voi jatkaa uuden kappeliseurakunnan kappalaisena. Kappelineuvosto puolestaan päättää kappeliseurakunnan asioista. Seurakunnan kirkkoneuvosto valitsee kappelineuvoston jäsenet kappelialueen seurakuntalaisten joukosta.

Alueeltaan ja väkimäärältään suurissa seurakunnissa kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi perustaa seurakuntapiirin, joka on alueellinen yksikkö. Piirineuvosto johtaa seurakuntapiiriä ja jokaisella piirillä on omat työtekijänsä, toimitilansa ja työhön tarvittavat varat päätetyssä laajuudessa.

Seurakunnan luottamushenkilöt voivat olla myös suntiolle tärkeänä tukena joissakin tilanteissa. He voivat olla eri-ikäisiä ja eri elämänalueilla toimivia henkilöitä, jotka tuntevat hyvin paikalliset olot ja voivat käyttää asiantuntemustaan yhteiseksi hyödyksi. Seurakunnat järjestävät luottamushenkilöille myös koulutusta. Hyvä käytäntö voisi olla, että suntiokin pääsisi kertomaan heille omasta toimenkuvastaan ja työstään.

Hiippakunta ja tuomiokapituli

Jokainen seurakunta kuuluu johonkin Suomen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta. Kahdeksan hiippakuntaa on muodostettu alueellisesti. Porvoon hiippakuntaan puolestaan kuuluvat ruotsinkieliset seurakunnat eri puolilta Suomea. Tuomiokapituli on virasto, joka valvoo jumalanpalvelusta, sakramenttien ja muiden kirkollisten toimitusten hoitamista ja opin puhtautta. Tuomiokapituli valvoo myös pappien ja muiden viranhaltijoiden virkatoimia. Viraston nimi ei kuitenkaan tarkoita tuomitsemista, vaan se tulee latinan sanasta domus capituli. Sana tarkoitti taloa, jossa luettiin Raamatun lukukappaleita.

Tuomiokapitulin tehtävänä on myös tukea, rohkaista ja auttaa seurakuntia ja niiden työntekijöitä tehtävissään. Hiippakunnan hengellinen ja hallinnollinen johtaja on piispa, joka ohjaa erityisesti pappien toimintaa. Suntio voi kohdata piispan virkaanasettajaisissa, kirkon tai muun seurakunnan tilan vihkimisen yhteydessä, muussa seurakunnan erityisessä juhlassa tai piispantarkastuksessa.

Piispantarkastus on vanha perinne, jonka avulla piispa pitää yhteyttä hiippakuntansa seurakuntiin. Piispantarkastus eli piispan vierailu seurakunnassa antaa seurakunnalle mahdollisuuden yhdessä piispan ja tarkastuksessa avustavien kanssa arvioida seurakunnan tilannetta, haasteita, vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Painopiste on neuvottelussa, keskustelussa ja konsultoinnissa Piispantarkastus on työntekijöille virka- tai työtehtävä.

Joissakin hiippakunnissa järjestetään suntioille ja kirkonpalvelijoille täydennyskoulutusta. Tuomiokapituleissa on ollut hiippakuntavaltuustot vuodesta 2004 alkaen. Hiippakuntavaltuuston jäsenet valitaan kirkolliskokousvaalien yhteydessä. Hiippakuntavaltuustoon tehtäviin kuuluu tukea ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hippakunnassa ja sen seurakunnissa.

Kirkolliskokous ja Kirkkohallitus

Kirkolliskokousta kutsutaan joskus kirkon ”eduskunnaksi”. Kirkolliskokousedustat on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Koko kirkon hallinto ja talous ovat pääosin asioita, joista päättää kirkolliskokous. Kun kirkkolakiin tehdään muutoksia, kirkolliskokous muokkaa muutosehdotukset ja tekee esitykset eduskunnalle, joka hyväksyy tai hylkää ne.

Kirkolliskokous kokoontuu kaksi kertaa vuodessa, toukokuussa ja marraskuussa, Turussa viikon kestäviin kokouksiin. Kirkolliskokousedustajat valitaan neljän vuoden välein toimitettavilla vaaleilla. Edustajista osa on papiston keskuudestaan valitsemia edustajia ja osa muita vaaleilla valittuja edustajia. Kaikki piispat, mukaan lukien kenttäpiispa, ovat kirkolliskokouksen jäseniä.

Kirkkohallitus puolestaan hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa sekä hoitaa yhteyksiä Suomen valtioon. Kirkkohallitus valmistelee asioita kirkolliskokoukselle ja toimeenpanee kirkolliskokouksen päätöksiä.

Kirkon työmarkkinalaitos on kirkon ja seurakuntien edunvalvoja työmarkkina-asioissa. Työmarkkinalaitos neuvottelee ja sopii kirkon viranhaltijoiden ja työntekijöiden palvelusuhteen ehdoista.

Suntiolla tai vahtimestarilla on mahdollisuus saada Kirkkohallituksen hallinto-osastolta asiantuntija-apua esimerkiksi hautaustoimeen, rakennuksiin, kulttuuriperintöön ja maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä. Kirkkohallituksen tilat ovat Helsingissä.