3.4 Lisäaineiden turvallisuus
Lisäaineiden turvallisuus
Elintarvikkeiden lisäaineita tutkitaan jatkuvasti ja ennen hyväksymistä elintarvikekäyttöön on niiden läpikäytävä perusteellinen turvallisuusarviointi. Lainsäädäntö määrää, kuinka paljon ja mitä lisäaineita tietyissä elintarvikkeissa saa käyttää. Tarvittaessa määräyksiä muutetaan uusimpien tutkimusten mukaan.
Vähimmäisvaatimuksena lisäaineiden turvallisuusarvioinnissa on rotilla tehtävä 90-päiväinen syöttökoe, jonka perusteella joillekin lisäaineille saatetaan määritellä ADI-arvo (Acceptable Daily Intake). ADI-arvo tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä enimmäissaantia, jolle ihminen voi periaatteessa altistua joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellistä haittaa.
Esimerkiksi makeutusaineena käytettävän aspartaamin
ADI-arvo on 40 mg/kg/vrk.
60 kg painoinen ihminen saisi siis käyttää aspartaamia korkeintaan 60∙40 mg = 2400 mg vuorokaudessa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01152
Vähimmäisvaatimuksena lisäaineiden turvallisuusarvioinnissa on rotilla tehtävä 90-päiväinen syöttökoe, jonka perusteella joillekin lisäaineille saatetaan määritellä ADI-arvo (Acceptable Daily Intake). ADI-arvo tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä enimmäissaantia, jolle ihminen voi periaatteessa altistua joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellistä haittaa.
Esimerkiksi makeutusaineena käytettävän aspartaamin
ADI-arvo on 40 mg/kg/vrk.
60 kg painoinen ihminen saisi siis käyttää aspartaamia korkeintaan 60∙40 mg = 2400 mg vuorokaudessa.
Tehtävä 4
Selvitä seuraavalta sivulta, miten ADI-arvot määritellään lisäaineille.http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01152
Tehtävä 5
Virvoitusjuomissa aspartaamia saa olla enintään 600 milligrammaa litrassa. Laske, kuinka paljon 50 kg painoinen ihminen saisi nauttia tällaista aspartaamilla makeutettua juomaa vuorokaudessa ennen kuin ADI-arvo (40 mg/kg/vrk) ylittyy.
ADI-arvojen ylittyminen
Käytännössä elintarvikkeiden sisältämät lisäainepitoisuudet ovat niin pieniä, että syömällä monipuolisesti ADI-arvot ylittyvät hyvin harvoin.
Monille lisäaineille ei ole edes voitu määrittää ADI-arvoja, koska nämä lisäaineet eivät ole osoittautuneet tutkimuksissa haitallisiksi suurillakaan saantimäärillä.
Myös ADI-arvot eri lisäaineille löytyvät Eviran lisäainehaun kautta:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/tietoa+elintarvikkeista/koostumus/elintarvikeparanteet/lisaaineet/e-koodit/
Monille lisäaineille ei ole edes voitu määrittää ADI-arvoja, koska nämä lisäaineet eivät ole osoittautuneet tutkimuksissa haitallisiksi suurillakaan saantimäärillä.
Myös ADI-arvot eri lisäaineille löytyvät Eviran lisäainehaun kautta:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/tietoa+elintarvikkeista/koostumus/elintarvikeparanteet/lisaaineet/e-koodit/
Pidä mielessä!
Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan lisäaineena käytettyjen nitriittien saantiin olisi joidenkin hyvä kiinnittää enemmän huomiota, etenkin lasten osalta. Nitriiteistä saattaa muodostua elimistössä karsinogeenistä nitrosamiinia, jonka vuoksi niille on määritetty hyvin alhainen ADI-arvo (0,07 mg/kg/vrk).
Suomessa nitriittejä käytetään korkeintaan 120 mg kilogrammassa makkaraa.
ADI-arvon mukaan 50 kg ihminen saisi syödä tällaista makkaraa vain reilut 200 g viikossa!
Osaatko laskea, miten tähän arvoon päädyttiin?
Nitriittien lisäksi toinen lisäaineryhmä, joiden ADI-arvot saattavat joillakin suomalaisilla helpommin ylittyä ovat bentsoehappo ja sen suolat (E210-E213). Näitä voidaan käyttää säilöntäaineena esimerkiksi laimennettavissa mehuissa ja joissakin virvoitusjuomissa.