Koulun tulisi olla paikka, jossa jokainen saa epäonnistua ja näyttää heikkoutensa. Monet oppilaat kuitenkin pelkäävät epäonnistumista, koska pelkäävät sen vaikuttavan esimerkiksi arviointiin tai vertaissuhteisiin. Varsinkin liikunnassa epäonnistumiset leimaavat helposti, jolloin oppilaan suhtautuminen liikuntaan voi muuttua jopa loppuelämäksi. Siksi olisi tärkeää löytää jokaisen omat vahvuudet, keskittyä niihin ja korostaa, että jokainen epäonnistuu joskus mutta jokaisella on myös omia vahvuuksia.

Vahvuusperustaisen opetuksen tavoitteena on saada oppilas tietoiseksi omista kyvyistään, jolloin hän oppii huomaamaan omia onnistumisiaan (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2017, 19). Uuden ryhmän saadessaan opettajan tulee yhdessä ryhmän kanssa tutkia, millaisia kykyjä, resursseja ja ominaisuuksia kullakin ryhmäläisellä on käytettävissä (Rovio, Lintunen & Salmi, 2009. 17). Näin opitaan tuntemaan sekä itseä että muita. Kun tutustutaan toisten vahvuuksiin, opitaan huomaamaan jokaisen ainutlaatuisuus ja erityisyys. Kaikissa on jotakin hyvää ja jokaisella on omat vahvuutensa. Yksilön suorituskyky myös paranee, kun hän tietää oman panoksensa olevan tärkeää ja edistävän koko ryhmän toimintaa (Rovio ym. 2009, 38). Muuten esimerkiksi ryhmätöissä voi olla helposti vapaamatkustajia, jotka eivät tee juuri mitään. Vapaamatkustusta voi vähentää, kun tehtävä jaetaan pienempiin osiin ja etsitään jokaiselle tärkeä tehtävä (Rovio ym. 2009, 38). 


Pssst... Kannattaa tutustua Kaisa Vuorisen Huomaa hyvä! -materiaaleihin, joista saa vinkkejä vahvuuspedagogiikkaan!