I Tenttiryhmiin jakautuminen 3. pienryhmätapaamisessa:

Kaikki opiskelijat eivät aluksi olleet samaa mieltä ryhmiin jakautumisesta. Mutta lopullinen päätös jakautumisesta tehtiin yhteisymmärryksessä kaikkien opiskelijoiden kesken. Osa halusi tehdä ryhmäjaon kotiryhmäänsä kuuluvien henkilöiden kanssa ja osa halusi sekoittua tenttiryhmiin ylittäen kotiryhmärajansa. Päätimme, että ne, ketkä halusivat tehdä kotiryhmäläistensä kanssa tentin, saivat muodostaa noin neljän hengen ryhmiä ja muut jakautuivat "seka"tenttiryhmiin.

Ryhmäjakotilanne oli minusta sopuisa, koska kaikkien mielipiteet otettiin huomioon. Ryhmäjaosta äänestettiin ensimmäisellä kerralla "käsi ylös" äänestyksellä, ja sitten jakauduimme kahteen joukkoon, jossa päätimme tenttiryhmämme. 

Tenttiryhmiin jakautumista kotiryhmäläisten kesken perusteltiin esimerkiksi sillä, että olisi helpompaa aloittaa valmistautuminen jo valmiiksi tuttujen henkilöiden kanssa. Aikataulujen sopiminen olisi myöskin vaivattomampaa, koska kaikilla kotiryhmäläisillä on lähes samanlaiset lukujärjestykset. Kotiryhmärajat ylittävää jakautumista perusteltiin sillä, että olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa ei ole ennen tehnyt vielä koulutehtäviä. Tällöin se olisi mukavaa vaihtelua, koska yleensä ryhmätehtäviä tehdään kotiryhmäläisten kesken.

Olen tyytyväinen päätökseen tehdä tentti kotiryhmäläisteni kanssa. Saimme yhdessä sovittua aikataulusta, ja siitä miten jaamme jokaiselle sopivan määrän tenttikirjallisuutta. Tulen heidän kanssaan hyvin toimeen ja saamme tehtyä nopeasti päätöksiä.

II Pohdi, millainen merkitys erilaisilla ryhmillä on ollut oppimisessasi:

Yläasteella ja lukiossa opiskelin mielummin yksin kuin ryhmissä. Yksin opiskelu tuntui paljon helpommalta, koska sain itse päättää työskentelystäni ja tällöin se ei vaikuttanut muihin opiskelijoihin. Osallistuin kuitenkin siitä huolimatta aina aktiivisesti ryhmätehtäviin. Vasta nyt yliopistossa olen huomannut, että ryhmissä tekeminen onkin todella mukavaa, ja ryhmätyöskentelynkin avulla voi oppia asioita.

Ryhmän jäsenenä olen positiivinen ja muita kannustava. Kunnioitan jokaisen mielipidettä ja en "jyrää" omaa näkemystäni muiden näkemysten ylitse. Kuuntelen muita sekä pyrin kommentoimaan kuulemiani asioita parhaani mukaan. Aluksi saatan olla hiljainen, mutta kun saan kiinni homman ideasta niin minusta tulee nopeasti puhelias ja osallistun aktiivisesti ryhmän toimintaan. 

Toimiessani lentopallovalmentajana vuodesta 2014 vuoteen 2016 opin olemaan "ryhmänjohtajana". Valmentajana oleminen vaati hyviä suunnittelutaitoja sekä taitoa kommunikoida lasten kanssa. Muistan, että en vielä yläasteikäisenä tykännyt lähes ollenkaan olla huomion keskipisteenä. Mutta parin vuoden aikana sain siedätettyä itseäni, ja nyt en koe enää niin suurta ahdistusta ollessani äänessä muiden edessä.

Minulle yksi merkityksellisimmistä ryhmistä on ollut rippileiriryhmä, jonka isosena olin vuonna 2016. Olimme toistemme kanssa viikon yhdessä samassa paikassa, jonka seurauksena porukastamme tuli todella tiivis. Meillä oli hyvä isosporukka, ja leiriläiset olivat myöskin ihania. Vaikka olimme ns. leirin vetäjiä, pidimme riparilaisten kanssa hauskaa, ja koimme yhdessä paljon mieleenpainuvia hetkiä. Isosten ja leiriläisten välille ei muodostunut vastakkainasettelua, vaan kaikki kokivat kuuluvansa yhtenäiseen ryhmään. Opin isoskokemukseni kautta olemaan vielä enemmän esillä ja äänessä. Opin myöskin kohtaamaan jokaisen henkilön yksilönä, ja katsomaan asioita eri näkökulmista.

Kehittämiskohteenani ryhmäviestintäosaamisessani on se, että uskaltaisin rohkeammin tuoda näkemyksiäni ilmi. Mietin liikaa muiden mielipiteitä ja siksi saatan joskus jättää sanomatta mielipiteeni johonkin asiaan. Vahvuutenani on ehdottomasti kuuntelutaidot ja se, että osallistun aktiivisesti ryhmän toimintaan. Teen aina huolellisesti oman osuuteni ja autan muita tarvittaessa.

III Palaa esim. tällä kurssilla tekemääsi alkukäsitykseen. Löytyykö sieltä tapahtumia/kokemuksia/tilanteita, joissa ryhmän merkitys oppimisessa on ollut suuri? Jäsennä pohdintaasi tänään läpi käytyjen asioiden avulla. Lisäksi lue Tiina Nikkolan artikkeli ”Miksi ryhmä ei ryhdy työhön” ja liitä tämän artikkelin antia pohdintaasi – Löydätkö artikkelissa esiteltyjä ilmiöitä omista kokemuksistasi?

Ryhmän oppimista edistää ryhmän hyvä ja sovinnollinen ilmapiiri. Muille annetaan tilaa, ja kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Vaikka ryhmänjäsenet ovat kaikki yksilöitä ja kaikilla on omat tuntemuksensa, täytyy jokaisen osata tuoda ilmi niitä tunteita, jotka edistävät positiivisesti ryhmän toimintaa. Nikkolan (2013, s. 68) artikkelissa kerrotaan, että ryhmän alkutaipaleella oman eheyden tunteen ja selviytymisen säilyttäminen ovat tärkeitä: yksilön täytyy tällöin käsitellä ja tyydyttää perustarpeitaan. Perustarpeita ovat hyväksytyksi tuleminen ja läheisyys, ryhmään kuuluminen, kontrolli, valta ja vaikuttaminen (Nikkola 2013, s. 68).

Lukiossa luokallani oli monta äänekästä henkilöä, jotka vaikuttivat ryhmäilmapiiriimme usein negatiivisesti. Jokainen heistä yritti ajaa omaa näkemystään vahvasti eteenpäin ja he eivät osanneet ottaa huomioon muiden mielipiteitä. Tämä aiheutti luokassamme usein erimielisyyksiä ja riitatilanteita, joita jouduttiin opettajan kanssa selvittämään. Itse en ikinä halunnut osallistua kiistoihin vaan seurasin tilanteita sivusta. Minut jopa leimattiin luokassamme "hiljaiseksi hyväksyjäksi". Luokassamme desibelit nousivat välillä niin korkeaksi, että koin hiljaa olemisen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin sen, että olisin yrittänyt saada mielipiteeni kuuluviin. Nikkolan (2013, s. 71) mukaan syyllistä aletaan helposti hakemaan ulkopuolisista henkilöistä, ja syntipukin hakeminen omasta ryhmästä johtaa helposti keskinäiseen riitelyyn. Nämä ovat tapoja jättää syyllisyys ja sen takana olevat ristiriidat käsittelemättä (Nikkola, 2013, s.71).

Oppiminen oli luokassamme välillä todella haastavaa. Nikkolan (2013, s. 60) mukaan energia alkaa ryhmän jäsenten, sitä kuitenkaan tidostamatta, suuntautua muualle kuin työn tekemiseen — oman itsensä suojaamiseen. Lisäksi tällöin yleensä opiskelun sisältöön suuntautuva kiinnostus hiipuu, koska erilaiset sosiaaliset pelit alkavat viedä aikaa ja tilaa ympäristön tutkimiselta ja uuden oppimiselta. Erimielisyyksien selvittäminen vei aikaa opettajamme opetuksesta, ja keskittyminen luokassamme oli välillä lähes mahdotonta. Tämän takia jouduin opiskelemaan asioita paljon itsenäisesti, omalla ajallani. Olisin toki voinut välillä osallistua riitatilanteiden selvittelyyn sovittelijan roolissa mutta en tiedä olisiko tästä ollut mitään hyötyä. Kuitenkin erimielisyydet johtuivat usein siitä, että kyseiset henkilöt eivät nähneet itsessään mitään vikaa ja sysäsivät ongelmat muiden niskaan. 

Vaikka luokassamme vallitsi usein kaaos, oli myös hetkiä jolloin ryhmätyöskentely sujui. Opettajalta vaatikin taitoa jakaa meidät ryhmiin, joissa erimielisyyksien todennäköisyys oli pieni. Pienryhmätyöskentelyssä roolini vaihteli sen mukaan millaisia henkilöitä ryhmässäni oli. Jos ryhmässäni oli äänekäs persoona, hän yleensä otti "johtajan" roolin ja minä tein mitä käskettiin. Jos taas ryhmässäni oli hiljaisempia ihmisiä, otin itse ns. "johtajan" roolin. En kuitenkaan jyrännyt muiden näkemysten ylitse vaan kuuntelin muita pitäen samalla keskustelua yllä. Minua raivostutti henkilöt, jotka eivät hoitaneet rooliansa ja tehtäväänsä hyvin, sillä tämä vaikutti koko ryhmän toimintaan negatiivisesti. Nikkolan (2013, s. 61) mukaan sovittujen tehtävien jättäminen ja tehtävän kollektiivinen unohtaminen, on tavallinen opiskeluryhmässä esiintyvä tapa vältellä työn tekemistä.

Nikkola (2013, s.90) tuo esille Kleinin (1992) sipuliteorian, jonka mukaan ihmistä tunteineen ja suojautumismekanismeineen voi kuvata sipulinomaiseksi. Teorian mukaan yhden kuoritun kerroksen jälkeen, paljastuu uusi kuorittava kerros. Kerrosten vähittäinen kuoriminen on mielestäni edellytys ryhmässä vallitsevien suhteiden luomiseen sekä toimivaan ryhmätyöskentelyyn. Mielestäni jokaisen ryhmänjäsenen olisi hyvä tuoda ilmi itsestään edes pintaraapaisu muiden tietoisuuteen. Sipulin ydintä ei ole tarpeellista paljastaa mutta vähittäinen ulkokerrosten kuoriminen helpottaa muiden ymmärrystä sinusta itsestään.