Vuorovaikuttajana olen suurimmaksi osaksi "kuuntelija" ja "sivustatarkkailija", mutta osaan myös keskustella monipuolisesti ihmisten kanssa. Minun on helpompi puhua pienemmissä kuin suurissa ryhmissä. Jos muut ihmiset ovat sosiaalisesti aktiivisia, minun on helpompi liittyä keskusteluun ja tuoda ilmi omia mielipiteitäni. Suuressa ryhmässä usein vetäydyn sivulle tarkkailemaan ja kuuntelemaan muiden näkökulmia asioista. Huomaan myös ahdistuvani helposti, jos joudun kertomaan suurelle väkijoukolle jotakin äänen, josta en ole itse täysin varma tai jos on kyse asiasta, joka herättää paljon erilaisia mielipiteitä.

Olen kehittynyt paljon vuorovaikuttajana työkokemukseni myötä. Olin kaksi vuotta koulunkäynninohjaajana alakoulussa, jossa joka päivä täytyi kohdata monia kymmeniä ihmisiä. Opin keskustelemaan erilaisten persoonien kanssa, ja sen myötä en koe olevani enää niin "ujo". Tulevaisuudessa haluaisin kuitenkin kehittyä keskustelujen avaajana vielä rohkeammaksi.

Ollessani ohjaajana ja välillä sijaisena löysin itsestäni täysin uuden puolen; minua ei jännittänyt olla äänessä ja nautin siitä, että sain omilla näkemyksilläni herätettyä ajatuksia oppilaissa. Sain myös positiivista palautetta työstäni, joka on lisännyt paljon itsevarmuuttani. Ennen työkokemustani koulumaailmassa, en ikinä osannut kuvitella, että minusta tulisi jonain päivänä opettaja. Tämä johtui juuri siitä, että en ole halunnut olla näkyvillä muiden edessä. Tämän "ope-roolin" löytäminen muutti ajatukseni täysin ja tajusin, että minä osaankin olla sosiaalisesti aktiivinen ja puhelias ihminen.

Olen pienestä pitäen miettinyt liikaa muiden ihmisten mielipiteitä siitä millainen olen ja miten tuon itseäni ilmi. Iän myötä muiden ajatukset eivät niin paljon enää häiritse ja pystyn olemaan helpommin ja enemmin oma itseni. Minusta on todella mielenkiintoista kuulla muiden ihmisten näkemyksiä asioista, koska tämä laajentaa omia ajatuksiani aina vain enemmän. Harvoin meistä kaikki ajattelee samalla tavalla.

Käytän suomen kieltä eniten arkielämässäni. Olen kotoisin Etelä-Karjalasta, joten sieltä puheeseeni mukaan on tarttunut "mie-sie"-murre. Englannin kieltä kuulen päivittäin erilaisista sarjoista ja sosiaalisesta mediasta. Harvemmin kuitenkaan sitä itse puhun, joten siksi se on minulle haastavaa ja vähän myöskin pelottavaa. Haluaisin rohkeutta enemmin sen käyttämiseen, koska kieltähän ei opi kuin puhumalla.

Minulle on jäänyt mieleeni kokemus yläkouluajoiltani, kun äidinkielen opettajani sanoi, että näytän aina todella tyytymättömältä hänen tunneillaan. Kun kuulin tästä, olin ihmeissäni, koska viihdyin tunneilla ihan hyvin. En itse tiedostanut tätä asiaa ja ajattelin, että ilmeisesti perusilmeeni on sitten tyytymättömän ja vakavan näköinen. Vaikka perusilmeeni on sellainen, olen todella ilmeikäs ja hymyilen paljon kun olen vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.