Jyväskylän normaalikoulun 3B-luokassa opetus perustuu oppilaiden osallisuuden ja toimijuuden tukemiselle. Tämä ilmenee siten, että opetuksessa korostetaan erityisesti osallistavaa vuorovaikutusta. Tällaiselle vuorovaikutuksella tyypillistä on avoimien kysymysten esittäminen, oppilaiden kuuntelu, sensitiivisyys sekä dialogi (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, s. 191). Oppilaat saavat tuoda näkemyksiään vapaasti ilmi ja heidän opettajansa ottaa ne huomioon opetuksessaan.

Luokassa osallisuuden ja toimijuuden tukeminen tarkoittaa käytännön tasolla esimerkiksi sitä, että oppilaat saavat vaikuttaa siihen, miten käyttävät keräämänsä lukuhelmet. Heillä on käytössä lukuhelmi-menetelmä, jossa lukuhetkistä saa kerättyä itselleen helmiä. Tietystä määrästä helmiä saa valita itselleen palkinnon. Palkinto voi olla vain itselle, jolloin valittavissa on sisävälitunti, iPad-hetki tai open tuolilla istuminen tunnin ajan. Helmet voi myös yhdistää parin kanssa, jolloin he saavat yhteisen palkinnon eli lukuhetken säkkiaulassa, sisävälitunnin tai lautapelituokion. Kaikki luokan oppilaat voivat myös yhdistää helmensä. Tällöin vaihtoehtoina ovat elokuvan katsominen, toivetunti, iPad-tunti tai leivonta. Mielestäni tämä on ihana tapa saada oppilaiden ääni kuuluviin. Osallisuuden tukemisen lisäksi menetelmä voi kannustaa lukemaan myös sellaisia oppilaita, joita se ei muuten kiinnostaisi. Lerkkanen ja Pakarinen (2018, s. 191) toteaakin, että osallisuutta vahvistavilla opetuskäytänteillä on vaikutusta motivaatioon ja kouluun kiinnittymisessä.

Luokan oppilaat ovat hyvin erilaisia sosiaalisilta ja emotionaalisilta tarpeiltaan: joillekin on ominaista olla äänessä ja huomion keskipisteenä, kun taas jotkut ovat mieluummin hiljaa, sivustaseuraajan roolissa. Erilaisuus on hyvä asia, mutta se luo myös omalta osaltaan haasteita opetukseen ja ryhmänohjaamiseen. Sosiaalisten ja emotionaalisten tarpeiden lisäksi oppilaat omaavat paljon erilaisia tapoja oppia. 3B-luokan opettaja huomioi oppijoiden erilaiset tarpeet hyödyntämällä opetuksessaan monipuolisia opetusmenetelmiä ja -ympäristöjä. Hän pyrkii osallistamaan myös niitä oppilaita, joille ei ole tavanomaista olla äänessä. Osallistaminen voi tapahtua suullisen vastaamisen sijaan esimerkiksi kirjoittamalla tai vaikkapa peukkua näyttämällä. Monipuoliset osallistamiskeinot mahdollistavat sen, että ketään ei pakoteta tekemään sellaista, mikä ei tunnu itselle ominaiselta.

3B-luokan opettaja huomioi opetuksessaan myös oppijoiden erilaiset kiinnostuksen kohteet. Tällöin jokaiselle annetaan mahdollisuus kiinnostua opetuksesta. Mielenkiinnonkohteiden ja lapsen tarpeiden huomioiminen on lapsilähtöistä opetusta, joka tukee myös lapsen ponnistelua, sosiaalisia taitoja ja autonomian kehittymistä (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, s. 183).

Myös itse opetusharjoittelijan roolissa pyrin huomioimaan oppilaiden erilaisuuden. Aluksi se oli hankalaa, sillä en tuntenut vielä ryhmää, enkä heidän yksilöllisiä tarpeitaan. Nyt kuitenkin alan jo tiedostamaan niitä enemmän, ja osaan suunnitella tunteja paremmin jokaisen yksilölliset tarpeet huomioiden.

Yksi merkittävistä oppimiseen liittyvistä tarpeista on tuen ja ohjauksen tarve. Luokassa on oppilaita, jotka tarvitsevat sitä muita enemmän. Vaikka tiedostan jo ne oppijat, ketkä tukea tarvitsevat, minun on vielä vaikea tarttua asiaan käytännössä. Minulla ei ole vielä riittävästi tietotaitoa tarjota sitä jokaiselle tarvitsevalle. Onneksi ohjaajani antaa minulle hyviä neuvoja ja hän on tukenani tuntien suunnittelussa sekä varsinaisilla oppitunneilla. Luulen, että ohjaajan avun lisäksi saan opeopintojeni myötä lisää keinoja monipuolisen tuen toteuttamiseen.

Oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisen lisäksi koko ryhmän toiminnalla on suuri merkitys opetuksessa ja erityisesti hyvän ilmapiirin rakentamisessa. Luokassa sekä oppilaat että opettaja osallistuvat ilmapiirin rakentamiseen. Ilmapiiriin vaikuttavat usein tiedostamattomat ryhmäilmiöt, jotka ilmenevät yksilöiden tai heidän välisten suhteiden kautta (Nikkola & Löppönen, 2013, s. 17).

Luokassa vallitsee tiettyjä ”kuppikuntia”, joilla on heille ominaisia piirteitä ja käyttäytymisen tapoja. Luokassa ilmenee usein jakoa myös tyttöjen ja poikien välillä, joka näkyy esimerkiksi koko luokan kesken tapahtuvissa ryhmätehtävissä. Tällöin tytöt ryhmittyvät keskenään ja näin myös pojat tekevät. Vaikka luokassa esiintyy ryhmittäytymistä, se ei vaikuta yleensä negatiivisesti luokan ilmapiiriin. Oppitunneilla lähes jokainen pystyy työskentelemään kenen tahansa kanssa.

Jos koulussa esiintyy ongelmatilanteita oppilaiden välillä, oppilaat kertovat siitä heti opettajalleen. Tämä kertoo siitä, että oppilaat ovat orientoituneet luokan sääntöihin ja yleisesti moraaliseen toimintaan. Kertominen opettajalle viestii myös oppilaiden luottamuksesta häntä kohtaan. Lerkkasen ja Pakarisen (2018, s. 190) mukaan lämmin, luottamuksellinen opettajaoppilassuhde edistää oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta. Opettaja voi toiminnallaan auttaa oppilaita selvittämään erimielisyydet, jotta ne eivät vaikuta heikentävästi luokan ilmapiiriin.

Luokan erilaiset persoonat vaikuttavat omalta osaltaan ryhmän toimintaan. Ryhmässä yksilöiden ominaisuudet tiivistyvät synergiassa muiden ominaisuuksien kanssa (Nikkola & Löppönen, 2013, s. 16). Ryhmätehtävissä opettaja usein arpoo ryhmät, mutta välillä hän myös itse valitsee ne. Hän valikoi ryhmät yleensä silloin, jos tehtävä vaatii esimerkiksi ryhmäläisten erityistä keskittymistä. Tällöin opettaja tietää ketkä yksilöt pystyvät toimimaan ja keskittymään yhdessä, ja ketkä eivät.

Yleisellä tasolla koko ryhmä on todella eloisa ja aktiivinen. Heidän opettajansa hyödyntääkin opetuksessaan usein toiminnallisia menetelmiä, joiden avulla oppilaiden energiaa saadaan purettua. Opetus sisältää kuitenkin paljon myös hiljaista työskentelyä, joka opettaa oppilaille rauhoittumisen ja keskittymisen taitoja. Onkin ollut hienoa huomata, että vaikka innokkuutta ja vauhtia riittää, oppilaat osaavat myös hiljentyä keskittymistä vaativiin tehtäviin. Opettaja on tehnyt hienoa työtä oppilaiden kanssa, sillä energisen porukan kanssa voi olla se riski, että homma levähtää käsiin. Näin ei ole usein käynyt, sillä oppilaat ovat tietäneet tilanteissa, millaista käyttäytymistä heiltä on odotettu.

Myös omilla opetustunneillani olen saanut pidettyä ohjakset hyvin käsissä. Kerron aina oppilaille selkeästi mitä tunnilla tulee tapahtumaan ja myös sen, mitä odotan heiltä ja heidän käyttäytymiseltään. Ohjeiden selkeä ja rauhallinen läpikäynti auttaa oppilaita jäsentämään toimintaansa. Valitsen usein sellaisia tehtäviä tunneilleni, joiden tekemisessä on vähäinen kaaoksen riski. Haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa rohkeutta ohjata myös vapaamuotoisempia tehtäviä. Uskon rohkeuden lisääntyvän kokemuksen karttuessa.

Toiminnan hyvä organisointi, selkeät yhteiset säännöt, opettajan ennakoiva toiminta, oppilaiden toiminnan konkreettiset tavoitteet sekä työskentelyjakson rytmitys lisää oppilaan motivaatiota ja vahvistaa itsesäätelytaitoja (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, s. 192). Näiden lisäksi motivaatiota ja itsesäätelytaitojen vahvistamista lisää erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen opetuksessa. Oppilaat saavat usein pohtia tehtäviä parin tai ryhmän kanssa. Oppilailla on myös omat iPadit, joita hyödynnetään esimerkiksi tiedonhaussa tai erilaisten oppimispelien pelaamisessa. Digitaalisten välineiden lisäksi oppitunneilla on käytössä perinteiset oppikirjat ja vihkot. Monipuoliset työtavat ja välineet lisäävät mielekkyyttä opetusta kohtaan sekä mahdollistavat erilaisia kokemuksia oppilaille. Oppilaat saavat vaikuttaa oppituntien sisältöön, joka lisää motivaation lisäksi osallisuuden ja toimijuuden tuntemuksia.

Lähteet:

Lerkkanen, M.-K. & Pakarinen, E. (2018). Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. Teoksessa Salmela-Aro (toim.) Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus, 181–193.

Nikkola, T. & Löppönen, P. (2013). Oivalluksia ryhmästä - Pintaa syvemmälle ryhmäilmiöihin. Saatavilla: https://opinkirjo.fi/wp-content/uploads/2018/12/oivalluksia_ryhmasta.pdf