Oppilaiden luovuuden ja itseilmaisun mahdollistaminen opetuksessa on todella merkityksellistä. Sen vuoksi opetuksen täytyy tarjota monipuolisia oppimisympäristöjä, jotta jokaisen oppilaan tarpeet tulee huomioiduksi elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta unohtamatta.

Oppimisympäristö voi olla henkinen tila, fyysinen paikka tai yhteisöllinen toiminta, joiden tarkoituksena on oppimisen edistäminen (Leinonen & Mäkelä, 2022). Normaalikoulun 3B-luokassa oppimisen edistämiseksi oppilaille tarjotaan erilaisia fyysisiä oppimisympäristöjä, jotka huomioivat myös heidän psyykkiset ja sosiaaliset tarpeensa. Luokka on sisustettu monipuolisesti erilaisia kalusteita ja teknologiaa hyödyntäen. Lisäksi luokan seinillä on oppilaiden tekemiä kuvataiteen ja käsitöiden teoksia.

Luokassa jokaisella oppilaalla on oma istumapaikka sekä heillä on omat laatikot, joista löytyvät oppikirjat ja muut koulutavarat. Oppilaat hakevat tunnin alussa laatikoistaan tarvittavat tavarat ja vievät ne tunnin loputtua sinne takaisin. Tällöin omalle paikalle ei kerry turhia tavaroita, jotka voisivat häiritä tunnilla keskittymistä. Jos oppilailla olisi pöytien sijaan perinteiset pulpetit, kansien availu ja niiden sisältö voisi myös vaikeuttaa keskittymistä.

Omien paikkojen lisäksi opetuksessa hyödynnetään luokan edessä, kaariasetelmassa olevia raheja. Opettaja tykkää hyödyntää niitä, jos oppitunnilla esimerkiksi keskustellaan ja pohditaan yhdessä asioita. Tämä mahdollistaa paremmin vuorovaikutuksen oppilaiden välillä ja luo läheistä tunnelmaa luokkaan. Oppilaista huomaa, että tällainen yhdessä keskusteleminen on heille todella merkityksellistä.

Leinosen ja Mäkelän (2022, luku 2) mukaan oppimisympäristön tulee tarjota erilaisille oppijoille mahdollisuuksia oppia kaikilla aisteillaan ja toimia tilassa kehollisesti kokonaisvaltaisesti. 3B-luokan opettaja toteuttaakin opetusta välillä myös luokan ulkopuolella kuten jumppasalissa tai ulkona. Nämä ympäristöt mahdollistavat hyvin toiminnallisten tehtävien toteuttamisen. Erilaiset oppimisympäristöt tuovat mukavaa vaihtelua ja voivat motivoida oppilaita oppimaan paremmin.

Fyysisen oppimisympäristön lisäksi oppilaiden psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö on huomioitu luokassa. Oppilaat saavat istua lähes aina parin vieressä tai pienissä ryhmissä. Tällainen istumajärjestys mahdollistaa oppilaiden välisiä keskusteluja, ja he saavat vertaistukea toisiltaan esimerkiksi haastavissa tehtävissä. Vertaistuen lisäksi oppilaiden opettaja antaa heille tukea ja ohjausta. Hän huomioi jokaisen oppilaan yksilölliset tarpeet ja on säännöllisesti yhteydessä oppilaan huoltajiin.

Luokassa kiusaamiselle on ehdoton ei, ja oppilaat tietävät sen. He tulevat heti kertomaan opettajalle, jos he ovat havainneet sääntöjen vastaista toimintaa. Opettaja auttaa oppilaita selvittämään ongelmatilanteet. Selvittäminen ei katso paikkaa tai aikaa: jos tarve vaatii, koko oppitunti voidaan käyttää tilanteen ratkomiseen. Selvittämättömät tilanteet vaivaavat oppilaita, ja voivat vaikeuttaa oppimista. Siksi on tärkeää, että tilanteet selvitetään välittömästi. Tällöin oppimisympäristö säilyy kaikille turvallisena ja mieluisana.

Erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat oppilaiden luovuuden ja itseilmaisun toteuttamista. Luokan toimintatavoissa ne näkyvät konkreettisesti esimerkiksi kuvataiteen, musiikin ja käsityön muodossa. Martikainen ym. (2013, s. 234) toteaa, että opettajan valitsemat työtavat ovat olleet kauan työn tekemisen lähtökohtia koulun taideopetuksessa. Vaikka 3B-luokan opettaja valitsee usein tehtävän teoksen aiheen, oppilaat saavat itse vaikuttaa sen luomiseen. Heitä ei myöskään kehoteta kopioimaan opettajan tekemää mallia. Opettajan kannustus avarakatseisuuteen ilmaisumuodon valinnassa on tärkeää, ettei oppilas ala ajattelemaan vain tietyn ilmaisumuodon olevan mahdollinen hänelle (Martikainen ym., 2013, s. 239). Erilaisten tekniikoiden ja työskentelymuotojen kokeileminen laajentaa oppilaiden luovuuden kirjoa ja auttaa heitä löytämään uusia ilmaisutapoja.

Huotilaisen ym. (2018, s. 14) mukaan kuvaamataide ja käsityöt palvelevat monia tarkoituksia, jotka ovat yhteydessä vahvasti ihmisen kognitioon ja hyvinvointiin. Teoksien tekeminen ei ole vain kädentaitojen kehittämistä, vaan ne voivat tuottaa myös nautintoa ja elämyksellisiä kokemuksia. Luovat aineet voivat edistää myös kasvun ajattelutapaa, koska ne tarjoavat turvallisen mahdollisuuden epäonnistua (Huotilainen ym., 2018, s. 9). 3B-luokan opettaja korostaa opetuksessaan, että epäonnistuminen on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Luokassa ketään ei aleta halveksumaan epäonnistumisista, ja jos näin käy siihen puututaan välittömästi.

Kuvaamataiteen ja käsityön aiheet linkittyvät usein oppilaiden arkielämään, jolloin niiden tekeminen on mielekästä. Arkielämästä kumpuavat aiheet mahdollistavat myös sen, että oppilaat voivat oppia toisistaan uusia asioita nähdessään toistensa tuotokset. Martikainen ym. (2013, s. 244) toteaa, että taiteen kieli poikkeaa jokapäiväisestä kielellisestä ilmaisusta, ja sen avulla voi kertoa itseään ihan uudella tavalla. Joillekin oppilaille voi olla helpompaa ilmaista itseään ääneen kertomisen sijaan vaikkapa piirtämällä tai maalaamalla. Yksilön rooli voi myös muuttua ryhmässä taiteellisen ilmaisun myötä: joku ei aiemmin opiskelussa ole kyennyt jakamaan ajatuksiaan juuri ollenkaan, mutta teos kädessään kertoo itsestään mitä vain (Martikainen ym., 2013, s. 244).

Erilaisten oppimisympäristöjen tarjoaman aistillisuuden ja luovuuden kokemuksien lisäksi luokassa suhtaudutaan erilaisiin esteettisiin tulkintoihin ja arvostuksiin positiivisesti. Kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat, ja ketään ei yritetä survoa tiettyyn muottiin. Luokassa vallitsee avoin ilmapiiri, missä kaikista tulkinnoista ja arvostuksista voidaan puhua vapaasti. Oppilaat ovat oppineet koulussa, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia käsityksiä asioista. Opetuksen kautta he ovat oppineet hyväksymään ja kunnioittamaan erilaisuutta.

Kaiken kaikkiaan 3B-luokan opettaja toteuttaa opetustaan hyvin monipuolisesti, jokaisen yksilölliset tarpeet huomioiden. Tällä tavalla jokainen oppilas tulee nähdyksi ja kuulluksi omineen tulkintoineen ja arvostuksineen. Myös itse opetusharjoittelijana pyrin kunnioittamaan kaikenlaisia oppijoita ja heidän erilaisia kokemusmaailmojansa. Mielestäni osaan jo hyvin huomioida opetuksessani fyysisen oppimisympäristön monipuolisen käytön, sillä toteutan opetustani sisällöllisesti monin eri tavoin. Psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön huomioiminen vaatii vielä paljon harjoitusta; tällä hetkellä keskittymiseni on vielä vahvasti omassa opetustyylissäni ja -tavoissani. Kun saan kokemuksen myötä enemmän varmuutta opetukseeni, luulen taitojeni karttuvan myös oppilaiden psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden huomioimisessa.

Lähteet:

Huotilainen, M., Rankanen, M., Groth, C., Seitamaa-Hakkarainen, P., & Mäkelä, M. (2018). Why our brains love arts and crafts implications of creative practices on psychophysical well-being. Saatavilla: https://doi.org/10.7577/formakademisk.1908.

Leinonen, T., & Mäkelä, M. (2022). Hyvän oppimisen tilat. Jyväskylä: PS-kustannus.

Martikainen, A., Nikkola, T., & Lokka, A. (2013). Itseilmaisu ja taiteellinen työ integraatiokoulutuksessa. Teoksessa M. Rautiainen, T. Nikkola, & P. Räihä (toim.) Toinen tapa käydä koulua: Kokemuksen, kielen ja tiedon suhde oppimisessa. Tampere: Vastapaino, 232–246.