1) Millä eri tavoilla tilannekiinnostus näkyi oppilaiden käyttäytymisen tasolla?
Oppilaat viittasivat aktiivisesti ja osallistuivat keskusteluun. Jotkut oppilaista osasivat yhdistää tunnin eläinteeman edellisvuoden samaan teemaan. He kertoivat innokkaasti tästä muille. Huomasin oppilaiden ilmeistä ja eleistä, että he olivat todella kiinnostuneita eläimistä ja halusivat innokkaasti tuoda muille ilmi eläinkokemuksiaan. Osan kiinnostus suuntautui välillä toisissa pöydissä istuviin kavereihin ja muihin asioihin. Muutamalla pojalla oli tarve hakea muilta huomiota esim. liikkumalla ja pyörimällä tuolilla.

2) Millaiset tekijät selittivät kiinnostusta tai sen puutetta?
Monet oppilaista toivat ääneen ilmi, että he pitävät eläimistä. Tämän vuoksi he jaksoivat kiinnostua tehtävistä ja osallistua yhteiseen keskusteluun. Välillä osan jaksaminen oli koetuksella, koska tunti sisälsi paljon paikallaan istumista. Myös lähestyvä syysloma kolkutteli jo varmasti monen mielessä, joten keskittyminen saattoi sen vuoksi heikentyä. 

3) Millaisia eroja oppilaiden välillä oli tilannekiinnostuksessa saman oppitunnin aikana?
Kaikki vaikuttivat ainakin jossakin määrin olevan kiinnostuneita tunnin aiheesta, mutta välillä osalla keskittyminen herpaantui. Huomasin, että vapaammassa toiminnassa osan kiinnostus suuntautui helpommin muihin asioihin kuin silloin, jos jokainen teki rauhassa itsenäisesti tehtäviä.

4) Millaisten tehtävien aikana kiinnostus oli voimakkainta?
Kiinnostus oli voimakkainta, kun opettaja näytti taululta simulaatiota, jonka avulla hän havainnoi eläinten saalistaja-saalistettava-suhdetta. Simulaatiossa oli jäniksiä ja susia. Kun jänisten määrä lisääntyi, myös susien määrä kasvoi. Oppilaista oli hauskaa nähdä kun sudet "söivät" jäniksiä. Oppilaat vaikuttivat motivoituneilta myöskin silloin, kun he tekivät itsenäisesti tehtäviä. 

5) Miten oppilaat vaikuttivat toistensa motivaatioon?
Oppilaat keskustelivat yhdessä tunnin aiheesta. Huomasin, että monet oppilaista olivat kiinnostuneita toistensa sanomista asioista. Tämä lisäsi kokoajan enemmin keskustelua, ja välillä jopa opettajan oli vaikea saada luokkaa hiljenemään. Motivaatiota heikensi jos joku alkoi säheltämään jotakin muuta, silloin keskittyminen kääntyi säheltäjään.

6) Miten opettaja tuki tilannekiinnostusta?
Tunnin opettajana oli opetusharjoittelija. Hän oli tehnyt taululle kiinnostavan animaation, josta näki tunnin kulun, tehtävät yms. Näytöllä oli myös liikennevalot, josta oppilaat näkivät, että milloin oli hyvä työrauha ja milloin sitä piti parantaa. Opettaja käytti timeria apuna opetuksessaan, joka auttoi oppilaita hahmottamaan käyttämäänsä aikaa tehtävien tekemisessä.
Opettaja käytti itseään välillä esimerkkinä, joka herätti oppilaissa kiinnostusta. Hän myös aktivoi oppilaita kyselemällä paljon kysymyksiä heiltä. Opettaja lupasi tunnin alussa oppilaille, että he saisivat yllätyksen tunnin loppupuolella, jos tunti menisi hyvin. Tämä motivoi kaikkia oppilaita, ja he tekivät reippaasti tehtäviä. Oppilaat saivat tikkarit ja korostustussit itselleen. Opettaja antoi nämä pääasiassa siksi, koska oli hänen viimeinen opetuskerta tämän luokan kanssa; opettaja ei kuitenkaan tuonut tätä tietoa ilmi oppilaille tunnin alussa. Minusta oli hyvä keino sanoa, että oppilaat saisivat palkinnon hyvästä käytöksestä, koska tämä auttoi heitä keskittymään käytökseensä. Lopuksi opettaja kuitenkin kertoi oppilaille, että hän haluaa muistaa jokaista oppilasta hänen ikimuistoisesta ajastaan heidän luokassaan.