1) Millä eri tavoilla tilannekiinnostus näkyi oppilaiden käyttäytymisen tasolla?
Jokainen aloitti tekemään ahkerasti matematiikan kirjan kertolaskutehtäviä opettajan alustuksen ja ohjeistuksen jälkeen. Melkein kaikki oppilaat ehtivät lisätehtäviin eli he tekivät kokonaisuudessaan kahden aukeamat tehtävät. Alkutunnista kaikki oppilaat jaksoivat keskittyä hyvin ja luokassa oli erinomainen laskurauha. Oppilaiden ilmeistä näki, että he selkeästi laskivat ja pohtivat tehtäviä. Osa myös viittasi, jos tarvitsi apua tehtävissä. Huomasin, että jotkut keskustelivat hiljaa vierustoverin kanssa tehtävän ratkaisemisesta. Kiinnostus tuntia kohtaan näkyi erityisesti ilmeissä ja eleissä. Tunnilla oli kirjanlaskujen lisäksi toiminnallinen tehtävä, jossa käytävällä heitettiin palloja ämpäriin. Aktiviteetissa oppilaat kirjoittivat kertolaskun paperille siitä, kuinka monta palloa he kukin olivat saaneet osumaan ämpäriin ja kertoivat sen yhdeksällä. Aktiviteettia pääsi tekemään, kun oli ensiksi tehnyt aukeaman tehtävät ja tarkistanut ne itsenäisesti tarkistuskirjasta. Oppilaat selkeästi tykkäsivät aktiviteetista, koska he hymyilivät ja osa jopa riemuitsi onnistumisia suurin elkein esim. nostamalla kädet ilmaan tai sanomalla "jes".

Lopputunnista joidenkin oppilaiden keskittyminen alkoi herpaantumaan. Huomasin tämän lisääntyneistä keskusteluista kaverin kanssa. Jotkut vaelsivat toiseen pöytäryhmään höpöttämään kaverille tunnille kuulumattomista asioista. Myös pöydän hakkaamista käsillä esiintyi sekä vaatteiden yms. räpläämistä. Lisäksi usean oppilaan katseet alkoivat harhailemaan muualle kuin tehtäviin. Osa myöskin vilkuili välillä meitä opettajaopiskelijoita, joka saattoi haitata keskittymistä.

2) Millaiset tekijät mahdollisesti selittivät kiinnostusta tai sen puutetta?
Kiinnostusta voi selittää laskutehtävien ja toiminnallisen tehtävän mielekkyys. Suurinosa laskuista olivat yksinkertaisia ja niissä oli helppo edetä nopeasti. Opettaja havainnoi tunnin alussa yhdeksän kertotaulun laskusääntöä sormimenetelmällä, joka varmasti auttoi oppilaita ratkaisemaan itsenäisesti tehtäviä. Myös hyvä työrauha auttoi oppilaita keskittymään ja kiinnostumaan tehtävistä paremmin kuin jos luokassa olisi ollut todella meluisaa. Kiinnostusta kertolaskuihin lisäsi myöskin pallonheittoaktiviteetti. Se loi hauskuutta ja iloa tehtävien tekemiseen. Lisäksi sen avulla vilkkaimmat oppilaat pääsivät purkamaan energiaa. Lopputunnista osalla oppilaista kiinnostus oppitunnin asioita kohtaan alkoi heikkenemään, erityisesti näillä vilkkaimmilla oppilailla. Tämä voi johtua siitä, että oppitunti kesti 75 minuuttia, mikä on kolmosluokkalaisille todella pitkä aika keskittyä . Ajatukset alkoivat varmaankin harhailemaan jo tulevaan välituntiin sekä muihin mielenkiintoisempiin asioihin.

3) Millaisia eroja oppilaiden välillä oli tilannekiinnostuksessa saman oppitunnin aikana?
Valtaosa oppilaista jaksoi hienosti keskittyä ja kuunnella opettajan antamia ohjeita koko oppitunnin ajan. Lopputunnista osalla kiinnostus alkoi harhailemaan muihin asioihin. Opettaja joutui muutaman kerran huomauttamaan ääneen tiettyjä oppilaita asiasta. Pallonheitossa kahdella pojalla kiinnostus harhaili leikkimieliseen nahisteluun siitä, että kumman pitäisi ensimmäiseksi kirjoittaa kertolasku paperille. Opettaja puuttui tilanteeseen, ja pojat saivat lopulta tehtyä laskut paperille. 

4) Millaisten tehtävien aikana kiinnostus oli voimakkainta?
Kun oppilaat aloittivat tekemään tunnin alussa kirjan tehtäviä, keskittyminen oli kaikilla erinomaista. Uusi aihe ja uudet tehtävät herättivät varmasti mielenkiintoa oppilaissa. Tulkitsin myös, että pallonheitto oli lähes kaikille todella mielekästä tekemistä. Kaikki yrittävät innokkaasti saada mahdollisimman paljon palloja osumaan ämpäriin. 

5) Miten oppilaat vaikuttivat toistensa motivaatioon?
Tunnin alussa jokainen oppilas vaikutti todella motivoituneelta. Huomasin, että tunnin edetessä yksi poika ihmetteli tuskastuneena ääneen, että miksi kyseinen tehtävä pitäisi tehdä näin ja samalla hän yritti saada huomiota pöytäryhmäläisiltään. Muut eivät kuitenkaan huomioineet oppilasta, joten hän jatkoi tehtävien tekemistä normaaliin tapaan. Lopputunnista tiettyjen oppilaiden keskittymisen herpaantuminen aiheutti muissa oppilaissa myöskin jonkin verran levottomuutta. Motivaatio tehtäviä kohtaan siirtyi pikkuhiljaa muihin asioihin.

6) Miten opettaja tuki tilannekiinnostusta?
Opettaja oli keksinyt oppitunnille paljon erilaisia tapoja käsitellä tunnin aihetta: opiskeltavan asian alustaminen sormien avulla yhdessä oppilaiden kanssa, kirjan laskujen teko itsenäisesti, vastausten itsenäinen tarkistaminen, toiminnallinen tehtävä sekä lopuksi allekkainlaskun kertaamista yhdessä, jossa oppilaat pääsivät taululle merkkaamaan laskuja ja kertomaan muille, miten päätyivät ratkaisuihin.
Minusta oli hienoa, että opettaja oli keksinyt toiminnallisen tehtävän oppilaille, sillä se auttoi oppilaita keskittymään tunnilla paremmin. Jos koko oppitunti olisi ollut vain istumista, keskittyminen tehtäviin olisi varmasti ollut heikompaa ja oppilaiden jaksaminen olisi ollut koetuksella. 
Opettaja antoi oppilaiden itse tarkistaa tehtävät tarkistuskirjasta sekä he saivat leimata oikein menneet tehtävät. Ilmeistä päätellen, tämä oli jokaisen mielestä mukavaa ja mielenkiintoista. Lisäksi opettaja kehui oppilaita sekä välillä myös koko luokkaa. Hän kierteli luokassa ja auttoi tarvittaessa oppilaita.