Olen toistaiseksi opiskelu-urani aikana päässyt ohjaamaan kahta bändiä, 6-luokkalaisten bändi Tikan koululla keväällä 2016 ja Puistokoulun 4-luokkalaisia lv 2016-2017. Harjoittelun aikana on luonnollisesti myös tullut vastaan yhtyesoittotilanteita tunneilla, 5-luokkalaisten, 7-luokkalaisten ja lukiolaisten kanssa.

Minulla on noin viiden vuoden kokemus soitonopettajana olemisesta ja tässä asiassa koen olevani jo aika vahva. Olen ymmärtänyt, että pedagoginen ote - eikä omat soittotaidot - ratkaisee mitä opetuksen laatuun tulee. Tietysti on helpompi neuvoa aloittelijaa jos itse hallitset kyseisen soittimen hyvin, mutta varsinkin uutta soitinta opetellessa ja koulumaailmassa pyöritään sen verran perusasioiden äärellä, ettei tekninen osaaminen välttämättä ole keskeinen osa kokonaisuutta.

Yhtyesoitto on kuitenkin ihan toinen asia soittotunteihin verrattuna. Yhtyesoitossa opettaja ei osaa neuvoa kaikkia oppilaita yksitellen yhtä aikaa ja tässä pedagoginen osaaminen todellakin laitetaan testiin. Opettajan on osattava neuvoa kaikkia oppilaita yhtä aikaa niin, että joka ikinen ymmärtää mitä pitää tehdä. Tämä on vielä ihan mahdollinen yhtälö jos kysessä on sama soitin. Eri soittimia soittaessa joku joutuu aina odottamaan vuoroaan tai neuvoja ja tämä onkin mielestäni yhtyesoiton pedagogiikan suurimpia haasteita. Lisäksi ohjaajalta vaaditaan tietyn tason osaamista aika monessa eri soittimessa.

Hyväksi koettu keino koko bändiä ohjatessa on partituurin heijastaminen tai kappaleen sointujen ja rakenteen kopioiminen taululle. Tässä tilanteessa pystyy näyttämään esimerkiksi karttakepillä, missä mennään. Tilanne helpottuu entisestään, mikäli tämän lisäksi jokaisella soittajalla on oma nuotti ja kappleella on selkeä rakenne. Kannattaa miettiä (ja kertoa) etukäteen, huudatko sointuja vai rakenteen osia. Sekä että -ratkaisu ei ole kovin toimiva ja saattaa sekoittaa pakkaa enemmän kuin auttaa pysymään mukana.

Stemmalaput ja yhteinen, yhteensopiva partituuri on mielestäni paras ratkaisu yhteissoittotilanteissa. Tässä on kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei ole harhaanjohtavaa tai ylimääräistä tietoa ja että stemmat ja partituuri ovat todellakin yhteensopivia keskenään (rakenne on sama, tahtimäärä on sama, rakenteen osat on nimetty samalla tavalla). Tämä on kokemuksen kautta tullut tieto.

Yhteissoiton toimivuuttaa haittaa lähinnä se, jos kappale ei koostu "samanlaisista osista". Esim. A1, A2, A3 ja B1, B2. Hankalampiakin sointuja voi käyttää, jos sointukierto on suunnilleen samanlainen tai sointuja ei ole liikaa. Liikaa "paloja" hämmentää yleensä.

Yhteenvetona voisi varmaan todeta, että johdonmukaisuus on toimivan yhtyepedagogiikan tärkein elementti.