Tässä soitin, jota aion kenties käyttää omassa opetuksessa aika harkitusti. Instrumenttipedagogiikan demolla innostuin kyllä nokkahuilun mahdollisuuksista ja "Huilutusmatkan" soittaminen jäi mieleen upean hauskana kokemuksena, mutta sitten muistin että ryhmässä on vain aikuisia musiikinopiskelijoita paikalla. Alakoulussa samat asiat saattaisivat kuulostaa hieman erilaisilta.

Mielestäni käytön ehdot ovat seuraavat: pitää aina olla mahdollista taata siedettävältä kuulostava kokonaisuus, muuten "nokkahuilutraumat" seuraavat myös tulevaa sukupolvea. Opetuksen suunnittelemisella ja työvaiheiden pilkkomisella soi vaikuttaa merkittävällä tavalla lopputulokseen. Kuivaharjoittelu on hyvä tapa. Opettajan tulisi myös muistaa ohjeistaa, ettei tarkoituksena ole puhaltaa täysillä. Toisaalta, maininta tästä saattaa innostaa tekemään juurikin niin kuin ei kuuluisi tehdä...

Olen itse soittanut nokkahuilua pienenä. En kuitenkaan koskaan ottanut haltuun mitään kromaattisia säveliä, eivätkä ne ole hallussa tänäkään päivänä. En ole kuitenkaan koskaan soittanut nokkahuilua koulussa, millään asteella. Soittimesta ei siis ole jäänyt mitään traumoja minulle, enkä pidä sitä lähtökohtaisesti kelvottomana - ainoastaan todella haasteellisena. Puhtaan äänen tuottaminen on pienille todella suuri haaste ja puhtaus vaikuttaa aika oletettavasti siihen, miten motivoivaksi soitinta koetaan.

En ole toistaiseksi käyttänyt nokkahuilua omassa opetuksessa ja myönnän, että kenties vierastan sointinta jollain tasolla. Tuntuu myös siltä, etten itsekään hallitse soitinta tarpeeksi hyvin, en omastakaan mielestäni pääse tarpeeksi hyvänkuuloiseen lopputulokseen. Tässähän onkin tulevaisuuden haaste itselleni! Pohdittavaa riittää myös sen suhteen, kannattaako nokkahuilua opettaa kaikille yhtä aikaa, vai osana bändiä, jolloin äänenvoimakkuuden taso ei välttämättä yllä ihan samoihin sfääreihin kuin koko luokan soittaessa samaa soitinta.