Koska opetuksen kehittäminen rakentuu arvoperusteille, on tärkeää myös opettajan pohtia omia arvoja (Halinen ym. 2016). Arvoilla tarkoitetaan ihannetta tai jotakin tavoiteltava pidettävää ominaisuutta tai asiaa (Atjonen 2007, 14-19). Minulle tärkeitä arvoja opettajuudessa on vuorovaikutus oppilaiden kanssa, tasa-arvoinen kohteleminen, aitous sekä oppilaan yksilöllinen kohtaaminen. Nämä arvot ovat kulkeneet mukanani näiden opiskeluvuosien aikana ja olen päässyt pohtimaan niitä syvemmin harjoittelujen aikana. Tämän harjoittelun aikana arvoista nousi päällimmäisenä aitous. Gordon ( 2006, 60) nostaa esille, että myös oppilaille opettajan epäaitous on yksi merkittävin asia, jonka he kokevat opettajien vikana. Pyrin opettajana kohtaamaan oppilaat mahdollisimman aitona. Tällä tarkoitan sitä, että pyrin näyttämään oppilaille sen, että opettajakin on ihminen, jolla on erilaisia tunteita. Varsinkin opiskelujen alussa koin haastavana näyttää itsestäni aitoa puolta, sillä erotin itsekin opettajan erilliseksi osaksi minuutta. Kuitenkin vähitellen olen ymmärtänyt, että opettaja ei ole pelkästään rooli, joka ilmaantuu silloin, kun astun luokkaan, vaan se kuuluu osaksi persoonallisuuttani. Tämän takia on tärkeää näyttää oppilaille myös itsestäni muitakin puolia. Olen kolmannen harjoittelun aikana kohdannut paljon viidennen luokan oppilaita. Olen huomannut, että varsinkin vanhemmat oppilaat huomaavat, jos opettaja esittää jotakin muuta. Olen huomannut, että omien tunteiden sanottamiselle olen luonut oppilaille enemmän aitouden tunnetta. Esimerkiksi kerran sanoin ohimennen oppilaalle siitä, että olen ollut väsynyt opiskelujen takia, johon oppilas tarttui hyvin vahvasti ja alkoi jakamaan omia tuntemuksia siitä, miten häntäkin huolettaa välillä opiskelu. Kuitenkin koen, että minuudesta ei kuitenkaan kannata tuoda kaikkia asioita esille kuten omaa huonoa käytöstä, sillä oppilaat mallintavat opettajaa hyvin nopeasti. 

Kuvaillessani itseäni opettajana sanoisin olevana lämmin sekä kannustava. Pyrin harjoittelussa luomaan sekä luokkaan että liikuntatunneille turvallista ympäristöä, jossa vallitsisi kannustava ilmapiiri. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014, 15) nostetaan esille, että jokaisella oppilaalla on oikeus siihen, että hän kokee koulussa välittämistä sekä arvostusta. Tämän lisäksi oppilaan tulisi päästä kehittämään omaa identiteettiään sekä maailmankuvaa. Näitä asioita oppilas ei pääse kokemaan tai kehittämään, jos koulussa ei ole turvallista sekä kannustavaa ilmapiiriä.Koulun ilmapiirin merkitys on suurempi varsinkin niille oppilaille jotka eivät koe kotona oloaan turvalliseksi tai he eivät voi kehittää omaa identiteettiään. Kannustavaa ilmapiiriä olen pyrkinyt luomaan kehumalla oppilaita, jotta oppilaatkin pyrkisivät tämänkaltaiseen toimintaan. Liikuntatunneilla erityisesti toisen kannustaminen nousee vahvasti esille ja tämä on ollutkin liikuntajakson tavoitteena.  Olen pyrkinyt kehumaan jokaista oppilasta ja nostamaan oppilaasta jonkin edes pienen vahvuuden, jotta oppilas saisi tästä palautteesta motivaatiota jatkamaan ja osallistumaan liikuntatunneilla. Erityisesti mieleeni jäi liikuntatunti, jolloin pelasimme jalkapalloa pihalla. Eräs oppilas, joka ei ollut aiemmilla tunneilla osoittanut juurikaan aktiivisuutta innostui kuitenkin tästä tunnista. Pyrin tällä tunnilla antamaan hänelle mahdollisimman paljon positiivista palautetta tunnilla sekä tunnin jälkeen annoin hänelle vielä henkilökohtaisesti hänelle palautetta. Tämän tunnin jälkeen oppilas toimi seuraavina kertoina aktiivisesti tunneilla ja antoi myös ideoita ja ajatuksia muille ryhmäläisille liikuntatunneista. Mielestäni Saloviita (2016, 118) kiteyttää mielestäni hyvän opettajuuden seuraavassa virkkeessä: ”Hyvällä opettajalla on kohtaamisen jalo taito, ja hän kykenee näkemään sen joskus niin pienen HYVÄN jokaisessa oppilaassaan ja nostamaan sen esiin sopivassa tilanteessa.”