Turku oli ollut vuosisatojen ajan Suomen tärkein kaupunki. Se oli maantieteellisesti lähellä Tukholmaa ja siellä oli myös Suomen ainoa yliopisto, Turun akatemia. Venäjän vallan alle joutuminen muutti kuitenkin Turun asemaa. Autonomian alkuvuosina Turun kiinteät suhteet Ruotsiin koettiin uhkana. Turku oli myös kaukana Pietarista, mikä vaikeutti virkamiesten kulkua kahden maan välillä. 
Pääkaupunki päätettiin siirtää Helsinkiin v. 1812 , jota turvasi Viaporin linnoitus ja joka oli sopivan lähellä Pietaria. Siihen aikaan Helsinki oli vaatimaton kaupunki, jossa oli vain n. 4000 asukasta.
Keisari Aleksanteri I nimitti saksalaisen Carl Ludvig Engelin suunnittelemaan uutta pääkaupunkia. Tavoitteena oli luoda Helsingistä Pietarin tapainen tyylikäs kaupunki, Pikku-Pietari. Senaatintori ympäröstöineen rakennettiin Antiikin ihanteiden mukaiseksi päätykolmioineen ja pylväineen. Nikolainkirkko (nyk. Tuomiokirkko), senaatintalo ja yliopiston päärakennus nousivat paikalle, jossa oli ennen puuhökkeleitä. 25 vuoden aikana Helsinkiin rakennettiin 30 julkista rakennusta. Turun palon (1827) jälkeen myös yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Turun palon aikaan Helsinkiä asutti jo n. 11 000 asukasta.