Synkeän louhoksen blogi
28.10.2016 Luku 5. Pohjoisen jyrkänteen turnajaiset
Pohjoisen jyrkänteen turnajaiset on seikkailun viides ja viimeinen luku. Teemana on sosiaalinen ongelmanratkaisu. Lapset pääsevät suunnittelemaan ja harjoittelemaan pieniä näytelmänpätkiä, joissa heidän pitää ratkaista kiperiä pulmia rakentavalla tavalla. Edelleen lapset saavat palkkioksi auringonsäteen aina, kun he keksivät hyvän tavan toimia erilaisissa pulmatilanteissa.
Kuvasta saimmekin lasten kanssa aikaan hyviä pohdintoja. Mietimme yhdessä kuvaa tarkastellessamme, mitä se esittää ja miksi patsaat ovat sellaisessa asennossa kuin ovat. Miten se liittyy turnajaisiin ja mitä muuta kuvassa on.
Kuvasta saimmekin lasten kanssa aikaan hyviä pohdintoja. Mietimme yhdessä kuvaa tarkastellessamme, mitä se esittää ja miksi patsaat ovat sellaisessa asennossa kuin ovat. Miten se liittyy turnajaisiin ja mitä muuta kuvassa on.
27.10.2016 Luku 4. Kuningas Örkäksen valtaistuinsali
Kuningas Örkäksen valtaistuinsalissa on hieno valtaistuin, johon jokainen lapsi vuorollaan saa istua. Hänen päälleen puetaan viitta ja kruunu. Toisten tehtävänä on sanoa hänestä jotain hyvää, esim. missä asiassa hän on hyvä, tai mikä luonteenpiirre hänessä on hyvä. Näin opetellaan antamaan positiivista palautetta ja myös vastaanottamaan sitä.
3.10.2016. Luku 3 kummallekin ryhmälle/ Lähde
Tänään aloitettiin tunnit alkukartoituksen tunnekuvilla. keskustelimme ensin kuvista ja siitä, miten erilaiset tunteet näkyivät kuvissa. Oli kurttuista otsaa, nyrkkiä, hymyä ja erilaisia katseita. Oppilaat tunnistivat ja oivalsivat hyvin erilaisten tunteiden piirteitä. Mielestäni on hyvä käyttää erilaisia tunnekortteja tunteiden opetteluun. Eihän meitä kadullakaan tule vastaan nallekarhuja :) Alkukartoituksen kuvat näkyvät sivupalkissa!
'Minua kiinnostaa, mikä tuo enkeli on...'
Niin tällä lähteellä seisookin enkelipatsas, ja juuri se tekee kuvasta jännittävän. Sinänsä hieman harhaanjohtava enkeli, koska tarinassa sitä ei mainita ollenkaan. Oppilaat sen kyllä huomasivat. Synkeän louhoksen seikkailussa on joitakin avoimeksi jääviä visuaalisia elementtejä, joita ei välttämättä tarinassa mainita. Toisaalta tässä voisi olla opettajalle tilaisuus täyttää "puuttuvat aukot" haluamallaan tavalla.
Tässä on lähde. Kun sinne kurkistaa, näkee itsensä. Oppilaat kurkistelivat lähteeseen eli toisin sanoen itseensä. Itse ja vertaisarvioinnin opettelua.
Pelin materiaaleissa ehdotettiin peiliä avuksi. Se tuntui toimivan oikein hyvin. Kaikki oppilaat kurkistelivat vuorollaan peiliin ja kuvittelivat sen olevan tyyni veden pinta. Taustalla kuului cd:ltä veden liplatusta ja hiljaista musiikkia, joka loi rauhallista tunnelmaa. Musiikkina käytettiin ruotsalaisen SPA-Serienin Stilla hav-levyä.
Tällä mittarilla oli helppo näyttää, miten hyväksi kokee itsensä erilaisissa sosiaalisissa taidoissa. Lähdekorttien kysymyksiin vastattiin mittarin avulla. Oppilaat näyttivät mittarilla esim. miten luotettavia tai avuliaita he ovat.
'Minua kiinnostaa, mikä tuo enkeli on...'
Niin tällä lähteellä seisookin enkelipatsas, ja juuri se tekee kuvasta jännittävän. Sinänsä hieman harhaanjohtava enkeli, koska tarinassa sitä ei mainita ollenkaan. Oppilaat sen kyllä huomasivat. Synkeän louhoksen seikkailussa on joitakin avoimeksi jääviä visuaalisia elementtejä, joita ei välttämättä tarinassa mainita. Toisaalta tässä voisi olla opettajalle tilaisuus täyttää "puuttuvat aukot" haluamallaan tavalla.
Tässä on lähde. Kun sinne kurkistaa, näkee itsensä. Oppilaat kurkistelivat lähteeseen eli toisin sanoen itseensä. Itse ja vertaisarvioinnin opettelua.
Pelin materiaaleissa ehdotettiin peiliä avuksi. Se tuntui toimivan oikein hyvin. Kaikki oppilaat kurkistelivat vuorollaan peiliin ja kuvittelivat sen olevan tyyni veden pinta. Taustalla kuului cd:ltä veden liplatusta ja hiljaista musiikkia, joka loi rauhallista tunnelmaa. Musiikkina käytettiin ruotsalaisen SPA-Serienin Stilla hav-levyä.
Tällä mittarilla oli helppo näyttää, miten hyväksi kokee itsensä erilaisissa sosiaalisissa taidoissa. Lähdekorttien kysymyksiin vastattiin mittarin avulla. Oppilaat näyttivät mittarilla esim. miten luotettavia tai avuliaita he ovat.
28.9.2016 Luku 2/toput ja kolkit suokuningattaren hetteiköllä
Suokuningattaren hetteiköllä kasvaa sieniä. Olimmehan suolla. Yksi oppilaista kysyi, että millaisella suolla me olemme, kun tämä ei ihan tunnu suolta. Vastasin, taikasuolla seikkailemassa. Olisimmepa voineet istua jossain upottavassa, niin se olisi ollut vielä jännempää.
Vaikka olimme pelottavalla suolla, ringissä oli tosi turvallista. Lapsista oli turvallista osallistua ja pohtia vastauksiaa. Ujoinkin kaveri uskaltautui ilmeellä näyttämään tunteensa! Mietimme myös tunnin alussa, millaisia ilmeitä eri tunteista tulee. Pelikorteissa oli tällä kertaa vain tunteiden nimet ja nuorimmat eivät osaa vielä lukea. Pienellä eleellä pystyu tunteensa esittämään oikein hyvin ja parhaimmassa tapauksessa vielä nimeämään sen.
Kuvanottohetkellä oli hauska yksityiskohta. Kerroimme lapsille, että otetaan kuva, missä näkyy kaikkien jalat, mutta ei kasvoja. Yksi lapsi päätti "näyttää jalat", ja kääri housun lahkeet ylemmäksi. Tässä huomaa, miten joidenkin lasten käsitys asioista kulkee hyvin konkreettisella tasolla.
Näin ne palkkiosäteet alkavat täyttää auringonkehrää. Onnistumisien pysyvät merkit!
