Pidin oman kakkostuntini kahdessa osassa, sillä yksi oppilaista oli lähdössä kesken pois, ja hän ehdottomasti halusi osallistua seikkailun seuraavaan osaan. Koska aikaa oli, teimme niin. Hän oli hyvin innostunut ja motivoitunut, vaikka pitikin Suokunongattaren kuvaa pelottavana ja rumana. Hän pääsi hyvin mukaan ajatukseen, ja mielstäni hienosti osasi tulkita omia tunnetilojaan.

Myöhemmin samana päivänä pidin tunnin kolmelle muulle oppilaalle. Tilannetta oli edeltänyt kahdella pieni konflikti, ja sen selvittämiseen meni paljon aikaa. Hienosti he kuitenkin kokosivat itsensä, ja pääsimme aloittamaan toisen luvun käsittelyn. Suokuningattaren kuva herätti paljon puhetta ja ihmettelyä. Yhdessä tultiin sihen tulokseen, että jos sellainen tulisi oikeasti vastaan, kyllä pelottaisi. Vaikka kuva oli pelottavan näköinen, ei oiekasti tarvinnut pelätä, koska se oli vain kuva. Myös tunteista puhuminen sujui yllättävän hyvin. Aluksi oli ilmassa pientä pilailua, mutta lopulta kaikki kuitenkin tekivät tehtävän keskittyneesti ja selvästi asioita pohtien.
Aika luottavaisin mielin lähden toteuttamaan seuraavaa osaa, vaikka se onkin vasta syysloman jälkeen. Toivon, ettei parin viikon tauko liikaa katkaisen tunnelmaa.