Osaamisaluebloggaus
1. Eettinen osaaminen
Koen, että eettinen osaaminen on yksi tärkeimmistä osaamisalueista. Toisaalta se on myös osa-alueista eniten pohdintaa herättänyt. Eettisellä osaamisella tarkoitetaan toimintaa, jota tarkastellaan eettiseltä kantilta. Esim. ristiriitatilanteissa voidaan pohtia, millaisia eettisiä valintoja joudutaan tekemään ja onko toiminta jokaisen kannalta eettiisesti perusteltua.
Jokainen opettaja kohtaa eettistä osaamista vaativia tilanteita koulussa. Myös opiskeluaikanani olen kohdannut tilanteita, joissa on pitänyt toimia nopeasti. Tämänkaltaisten tilanteiden jälkeen jää miettimään, toiminko eettisesti oikein juuri sinä hetkenä. Opettajan ammatissa tulee sietää epävarmuutta ja luottaa omaan vaistoon. Ajattelen aina toimintaani oppilaan parasta ajatellen ja niin kauan kuin noudatan tätä, en voi toimia kovin väärin. On myös tosiasia, että opettajat tekevät arviointivirheitä ja kehittämistä löytyy kokeneidenkin opettajien kohdalla. Historian ydinkurssiin liittyi escape-room tyyppisen kokonaisuuden suunnitelu 8.luokkalaisille. Eteen tuli tilanteita, jolloin jälkeen päin ajatteli, oliko toiminut tasavertaisesti jokaisen ryhmän kohdalla ja vaatinut yhtä paljon jokaiselta. Kehityskohteekseni lukisinkin luottamisen omiin kykyihini ja armollisuuden tekemiäni valintoja kohtaan. Uskon, että kokemus tuo entisestään varmuutta tekemiäni valintoja kohtaan ja epävarmuuden sietämisen taito kehittyy.
Olennaista on erottaa eettisessä osaamisessa ammattietiikka ja juridiset kysymykset. Ammattietiikka perustuu aina opettajan sisäistämään käsitykseen oikeasta ja väärästä toiminnasta. Juridiset kysymykset perutuvat puolestaan laissa määriteltyihin vaateisiin. (OAJ 2018.) Yhteiskunnan odotuksien, vanhempien aiheuttaman paineen, koulun opetussuunnitelman ja vähäisten resurssien puitteissa opettajan toimiminen eettisesti ei ole aina kuitenkaan helppoa. Opettajaksi kasvamisessa yksi tärkein tekijä onkin sietää riittämättömyyden tunnetta ja hyväksyä oma rajallisuutensa. On tärkeää tiedostaa oma keskeneräisyys ja elinikäinen oppiminen opettajan ammatissa, sillä se auttaa hyväksymään itsensä kehittyvänä yksilönä. Vahvuutenani on kuitenkin aistia ympäristön viestit ja reagoida niihin nopeasti sitä vaativissa tilanteissa. Opettajan työssä tulemme kohtaamaan paljon tilanteita, joissa opettajan tulee toimia nopeasti oppilaiden ja oman turvallisuuden takia. Vaikka opettajana joutuu olemaan välillä ikävä aikuinen ja vetämään tiukkoja rajoja, tulee aina ajatella oppilaan parasta ja vielä ikävämpien tilanteiden syntymistä.
Lähteet
OAJ. 2018. Opetustyön eettiset perusteet. https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/
Jokainen opettaja kohtaa eettistä osaamista vaativia tilanteita koulussa. Myös opiskeluaikanani olen kohdannut tilanteita, joissa on pitänyt toimia nopeasti. Tämänkaltaisten tilanteiden jälkeen jää miettimään, toiminko eettisesti oikein juuri sinä hetkenä. Opettajan ammatissa tulee sietää epävarmuutta ja luottaa omaan vaistoon. Ajattelen aina toimintaani oppilaan parasta ajatellen ja niin kauan kuin noudatan tätä, en voi toimia kovin väärin. On myös tosiasia, että opettajat tekevät arviointivirheitä ja kehittämistä löytyy kokeneidenkin opettajien kohdalla. Historian ydinkurssiin liittyi escape-room tyyppisen kokonaisuuden suunnitelu 8.luokkalaisille. Eteen tuli tilanteita, jolloin jälkeen päin ajatteli, oliko toiminut tasavertaisesti jokaisen ryhmän kohdalla ja vaatinut yhtä paljon jokaiselta. Kehityskohteekseni lukisinkin luottamisen omiin kykyihini ja armollisuuden tekemiäni valintoja kohtaan. Uskon, että kokemus tuo entisestään varmuutta tekemiäni valintoja kohtaan ja epävarmuuden sietämisen taito kehittyy.
Olennaista on erottaa eettisessä osaamisessa ammattietiikka ja juridiset kysymykset. Ammattietiikka perustuu aina opettajan sisäistämään käsitykseen oikeasta ja väärästä toiminnasta. Juridiset kysymykset perutuvat puolestaan laissa määriteltyihin vaateisiin. (OAJ 2018.) Yhteiskunnan odotuksien, vanhempien aiheuttaman paineen, koulun opetussuunnitelman ja vähäisten resurssien puitteissa opettajan toimiminen eettisesti ei ole aina kuitenkaan helppoa. Opettajaksi kasvamisessa yksi tärkein tekijä onkin sietää riittämättömyyden tunnetta ja hyväksyä oma rajallisuutensa. On tärkeää tiedostaa oma keskeneräisyys ja elinikäinen oppiminen opettajan ammatissa, sillä se auttaa hyväksymään itsensä kehittyvänä yksilönä. Vahvuutenani on kuitenkin aistia ympäristön viestit ja reagoida niihin nopeasti sitä vaativissa tilanteissa. Opettajan työssä tulemme kohtaamaan paljon tilanteita, joissa opettajan tulee toimia nopeasti oppilaiden ja oman turvallisuuden takia. Vaikka opettajana joutuu olemaan välillä ikävä aikuinen ja vetämään tiukkoja rajoja, tulee aina ajatella oppilaan parasta ja vielä ikävämpien tilanteiden syntymistä.
Lähteet
OAJ. 2018. Opetustyön eettiset perusteet. https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/
2. Intellektuaalinen osaaminen
Toisella seminaarikerralla täydensimme loppuun ensimmäisellä kerralla aloitetut osaamisalue-tehtävät. Uutena alueena itselleni tuli intellektuaalinen osaaminen. Intellektuaalinen osaaminen pitää sisällään tieteellisen ajattelun siirtämisen käytäntöön, koulun kentälle. Yliopisto-opiskeluni aikana tieteellisyys on painottunut, mutta vaihtelevasti POM-kursseilla. Näen oman intellektuaalisen osaamiseni kehittyneen yliopiston aikana mm. liikunnan tunnilla ja ympäristöopin tunneilla. Käsittelimme liikunnan tunnilla paljon tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuvia ohjaustapoja. Uskon, että pystyn soveltamaan näitä opittuja menetelmiä myös muihin aineisiin.
Ympäristöopin tunnilla puolestaan kävimme paljon tutkivaa oppimista läpi ja siellä ymmärsin viimeistään sen idean. Oikeastaan koko yliopistoaika on enemmän tai vähemmän meillä OKL:ssä tutkivaa oppimista. Monilla eri demoilla olemme saaneet itse valita usein aiheen, jota lähemme tutkimaan, soveltamaan, kyseenalaistamaan. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS 2014) painottavat tutkimuksellisia ja vuorovaikutuksellisia työtapoja, jotka harjoittavat oppilaiden tiedonhankintaa, käyttöä ja hallintaa. Oppilaita ohjataan monipuoliseen havainnointiin, tulkintaan ja kommunikointiin luokkatovereiden kanssa. Tutkivassa oppimisessa toimitaan ikään kuin tutkijana analysoiden eri historian tiedon lähteitä tehden omia tulkintoja menneisyydestä. Tutkiva oppiminen perustuu ymmärtämiseen eikä ulkoa muistamiseen ja asioiden kuvaamiseen. Ymmärryksen syvenemistä tukee olennaisesti se, että oppijoita ohjataan tuottamaan jatkuvasti asteittain syveneviä selityksiä (Löfström, J & Rautiainen, M, 2013). Uskonkin tutkivan oppimisen auttavan asioiden mieleenpainamisessa, sillä tiedon soveltaminen tehostaa oppimisprosessai entisestään.
Lähteet
Löfstöm, J. & Rautiainen, M. 2013. Kohti tutkivampaa historian opiskelua. Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus-ja kehittämiskeskuksen julkaisuja 4. http://blogs.helsinki.f/historiallis-yhteiskunnallinen-kasvatus/fles/2010/11/Kohti-tutkivampaa-historian-opiskelua.pdf
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Next Print Oy, Helsinki 2016.
3. viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen
Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen on ollut läsnä jokaisella POM-opintojen kurssilla.Se on pedagogisen osaamisen kanssa yksi tärkeimmistä osaamisalueista. Opettaja on päivittäin useissa vuorovaikutustilanteissa, joissa tarvitaan niin kuuntelun kuin puhumisen taitoja. Opettaja tarvitsee esiintyessään argumentointitaitojan äänenkäytön halintaa ja kuuntelun taitoja. Monet pitävät vuorovaikutusosaamista itsestäänselvyytenä ja näin ollen viestintä- ja vuorovaikutustaitoja ei tule tietoisesti harjoiteltua. Osa saattaa ajatella, että ne ikään kuin kehittyvät OKL:än aikana luonnollisesti opettajaharjoitteluiden, ryhmätöiden ja keskusteluiden myötä. Osittain tämä onkin totta, mutta tullakseen paremmaksi vuorovaikutusosaamisessa on tietoisesti kehitettävä itseään.
Ihmisten kanssa oleminen on minulle vaivatonta ja osaan aistia melko vahvasti ihmisten temperamentit, luonteenpiirteet ja herkkyydet. Vahvuutenani on kuunnella aidosti ihmisiä ja olla kiinnostunut heistä. Minulle ei ole myöskään ongelmana kohdata uusia tilanteita ja ihmisiä, mistä uskon olevan hyötyä juuri tulevaisuudessa. Opettajan ammatti sisältää paljon uusien kontaktien tapaamista niin oppilaiden vanhempien kuin moniammatilliseen yhteisöön kuuluvia työntekijöitä. Etenkin vanhempia kohdatessa tulee olla sensitiivinen ja osata oikealla arvostavalla tavalla lähestyä vanhempia.
Palautteen vastaanottaminen on rehellisesti sanottuna paikoittain haastavaa. Osaan ottaa palautettta vastaan hyvin siinä mielessä, että pyrin aina kehittämään itseäni ja muuttamaan toimintaani palautteen mukaisesti. Minulla on suuri sisukkuuus kehittyä yhä paremmaksi opettajaksi, mutta myös toisinaan ottaa palaute raskaasti. Olisikin tärkeää opettajan urani aikana muistaa jokaisen ihmisen rajallisuus ja omat kehityskohteet. Emme voi nähdä ihmisten pään sisälle heidän piileviä epävarmuuden tunteita. Viestintä- ja vuorovaikutusosaamista voi kehittää miltei loputtomiin, joten armollisuutta tulee olla viestintätaitojen opettelussa.
Seminaarikerroilla oli hienoa huomata, kuinka opiskelijat reagoivat toistensa mielipiteisiin ja keskustelua syntyi helposti. Hyvän keskustelun synnyttäminen vaatii kuitenkin hyvän ilmapiiriin lisäksi tunteen yhteenkuuluvuudesta. On helppo lähteä keskustelemaan ryhmän kanssa, jota yhdistää monet asiat. Meidän seminaariryhmässä se on opettajuus ja siihen liittyvät kokemukset. Yhteenkuuluvuuden tunne voidaan ymmärtää sosiaalisen ja emotionaalisena ilmapiirinä. Yhteenkuuluvuuden tunne vahvistaa ryhmän koheesiota ja näin ollen tukee oppimista edistävää myönteistä asennoitumista opittavaa kohtaan. (Hännikäinen 2006, 127.)
Karila, K., Alasuutari, M., Hännikäinen, M., Nummenmaa, A. R. & Rasku-Puttonen, H. (toim.) 2006. Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino.
Ihmisten kanssa oleminen on minulle vaivatonta ja osaan aistia melko vahvasti ihmisten temperamentit, luonteenpiirteet ja herkkyydet. Vahvuutenani on kuunnella aidosti ihmisiä ja olla kiinnostunut heistä. Minulle ei ole myöskään ongelmana kohdata uusia tilanteita ja ihmisiä, mistä uskon olevan hyötyä juuri tulevaisuudessa. Opettajan ammatti sisältää paljon uusien kontaktien tapaamista niin oppilaiden vanhempien kuin moniammatilliseen yhteisöön kuuluvia työntekijöitä. Etenkin vanhempia kohdatessa tulee olla sensitiivinen ja osata oikealla arvostavalla tavalla lähestyä vanhempia.
Palautteen vastaanottaminen on rehellisesti sanottuna paikoittain haastavaa. Osaan ottaa palautettta vastaan hyvin siinä mielessä, että pyrin aina kehittämään itseäni ja muuttamaan toimintaani palautteen mukaisesti. Minulla on suuri sisukkuuus kehittyä yhä paremmaksi opettajaksi, mutta myös toisinaan ottaa palaute raskaasti. Olisikin tärkeää opettajan urani aikana muistaa jokaisen ihmisen rajallisuus ja omat kehityskohteet. Emme voi nähdä ihmisten pään sisälle heidän piileviä epävarmuuden tunteita. Viestintä- ja vuorovaikutusosaamista voi kehittää miltei loputtomiin, joten armollisuutta tulee olla viestintätaitojen opettelussa.
Seminaarikerroilla oli hienoa huomata, kuinka opiskelijat reagoivat toistensa mielipiteisiin ja keskustelua syntyi helposti. Hyvän keskustelun synnyttäminen vaatii kuitenkin hyvän ilmapiiriin lisäksi tunteen yhteenkuuluvuudesta. On helppo lähteä keskustelemaan ryhmän kanssa, jota yhdistää monet asiat. Meidän seminaariryhmässä se on opettajuus ja siihen liittyvät kokemukset. Yhteenkuuluvuuden tunne voidaan ymmärtää sosiaalisen ja emotionaalisena ilmapiirinä. Yhteenkuuluvuuden tunne vahvistaa ryhmän koheesiota ja näin ollen tukee oppimista edistävää myönteistä asennoitumista opittavaa kohtaan. (Hännikäinen 2006, 127.)
Karila, K., Alasuutari, M., Hännikäinen, M., Nummenmaa, A. R. & Rasku-Puttonen, H. (toim.) 2006. Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino.
4. kulttuurinen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Näen kulttuurisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osaamisen olevan kriittistä ajattelua, mutta myös arvostavaa asennoitumista kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme kohtaan. Ymmärrän kyseisen osaamisalueen realistisena käsityksenä yhteiskunnan asettamista vaatimuksista opettajan työtä kohtaan ja omien kehityskohteiden pohdintana.
7.12 demolla esitettiin aukkopaikkatehtävä vieraan kielen oppimisesta ja opettamisesta. Osittain tämä raportti ja esitelmä täyttivät minun kulttuurista osaamista. Kulttuurisessa osaamisessa olennaista on tunnistaa ja kyseenalaistaa jo tuttuja käytänteitä ja muuttaa niitä. Kasvatus- ja opetusmaailmassa käytänteet ovat juurtuneet syvälle ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Uuden opetussuunnitelman myötä kehitys on ollut kuitenkin nopeampaa kuin koskaan. Yhteiskuntamme on erilainen tänä päivänä kuin mitä se oli kymmenen vuotta sitten. Meidän tulee myös muuttua ympäröivän maailman mukana, sillä meidän opettajien tehtävänä on valmistaa ja sopeuttaa oppilaat ympäristöön ja elämään. Myös Keurulaisen, Miettisen ja Weissmannin (2014, 34) mukaan opettajan työ ja työsuhteet muuttuvat yhteiskunnan mukana. Oppilaille tulisi opettaa meidän tämänhetkisen kulttuurimme tärkeitä arvoja, mutta toisaalta ymmärtämään myös muita kulttuureita. Historian ja uskonnon opetuksen kautta oppilaat tulevat tietoisemmiksi, keitä he ovat juuri tänä päivänä: yksilöinä, ihmisinä ja Suomen kansana. Menneisyyteen tulee peilata, mutta ei elää menneiden totuttujen tapojen mukaan.
Yhteiskunnallinen puhe saattaa vaikuttaa siihen, miten ihmiset asennoituvat ja suhtautuvat opettajan työhön. Itse olen nuoresta asti tiedostanut opettajan työn haasteet äitini opettajan uran kautta. Suomessa yleisesti ottaen opettajien ammatti on arvostettu. Arvostuksesta kertoo myös suomalaisten opettajien suuri autonomian määrä (Keurulainen ym. 2014, 34). Opettajiin luotetaan, joten päätösvalta on ollut myös heillä pitkälti. Viime aikoina opettajuus on ollut esillä enemmän negatiivissävyitteisesti lehdissä ja sosiaalisessa mediassa, mikä saattaa vaikuttaa nuorten hakeutumiseen alalle kielteisesti. Ammatin arvostus on laskenut jonkin verran ja vaatimukset koventuneet. Vanhemmat ovat entistä vaativampia opettajia kohtaan ja saattavat omalla asenteellaan heijastaa oman suhtautumisensa myös oppilaisiin. Aikuisten kunnioitus lähtee pitkälti kasvatuksesta, ja miten vanhemmat puhuvat toisista aikuisista. Opettajan työ on ajoittain rankkaa, mutta mielestäni työn palkitsevuus antaa moninkertaisesti takaisin onnistumisen iloa ja voimaantumista kuin ottaa. Realistinen pitää olla ja ongelmakohdat tulee tuoda selkeästi esiin, jotta niihin voi tulla muutoksia. Mediaan tulisi kuitenkin tuoda vastapainoksi enemmän työn positiivisia puolia esiin ja kertoa, kuinka tärkeää työtä opettajat tekevät. Tätä kautta opettajan työn arvostus nousisi ja vanhemmat ymmärtäisivät paremmin, kuinka laadukasta opetusta, tasa-arvoinen ja ilmainen koulutusjärjestelmä meillä on.
Jokinen, H., Taajamo, M., Miettinen, M., Weissmann, K., Honkimäki, S., Valkonen, S. & Välijärvi, J. 2013. Pedagoginen asiantuntijuus liikkessä ja muutoksessa: huomisen haasteita. Jyväskylän yliopiston.
7.12 demolla esitettiin aukkopaikkatehtävä vieraan kielen oppimisesta ja opettamisesta. Osittain tämä raportti ja esitelmä täyttivät minun kulttuurista osaamista. Kulttuurisessa osaamisessa olennaista on tunnistaa ja kyseenalaistaa jo tuttuja käytänteitä ja muuttaa niitä. Kasvatus- ja opetusmaailmassa käytänteet ovat juurtuneet syvälle ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Uuden opetussuunnitelman myötä kehitys on ollut kuitenkin nopeampaa kuin koskaan. Yhteiskuntamme on erilainen tänä päivänä kuin mitä se oli kymmenen vuotta sitten. Meidän tulee myös muuttua ympäröivän maailman mukana, sillä meidän opettajien tehtävänä on valmistaa ja sopeuttaa oppilaat ympäristöön ja elämään. Myös Keurulaisen, Miettisen ja Weissmannin (2014, 34) mukaan opettajan työ ja työsuhteet muuttuvat yhteiskunnan mukana. Oppilaille tulisi opettaa meidän tämänhetkisen kulttuurimme tärkeitä arvoja, mutta toisaalta ymmärtämään myös muita kulttuureita. Historian ja uskonnon opetuksen kautta oppilaat tulevat tietoisemmiksi, keitä he ovat juuri tänä päivänä: yksilöinä, ihmisinä ja Suomen kansana. Menneisyyteen tulee peilata, mutta ei elää menneiden totuttujen tapojen mukaan.
Yhteiskunnallinen puhe saattaa vaikuttaa siihen, miten ihmiset asennoituvat ja suhtautuvat opettajan työhön. Itse olen nuoresta asti tiedostanut opettajan työn haasteet äitini opettajan uran kautta. Suomessa yleisesti ottaen opettajien ammatti on arvostettu. Arvostuksesta kertoo myös suomalaisten opettajien suuri autonomian määrä (Keurulainen ym. 2014, 34). Opettajiin luotetaan, joten päätösvalta on ollut myös heillä pitkälti. Viime aikoina opettajuus on ollut esillä enemmän negatiivissävyitteisesti lehdissä ja sosiaalisessa mediassa, mikä saattaa vaikuttaa nuorten hakeutumiseen alalle kielteisesti. Ammatin arvostus on laskenut jonkin verran ja vaatimukset koventuneet. Vanhemmat ovat entistä vaativampia opettajia kohtaan ja saattavat omalla asenteellaan heijastaa oman suhtautumisensa myös oppilaisiin. Aikuisten kunnioitus lähtee pitkälti kasvatuksesta, ja miten vanhemmat puhuvat toisista aikuisista. Opettajan työ on ajoittain rankkaa, mutta mielestäni työn palkitsevuus antaa moninkertaisesti takaisin onnistumisen iloa ja voimaantumista kuin ottaa. Realistinen pitää olla ja ongelmakohdat tulee tuoda selkeästi esiin, jotta niihin voi tulla muutoksia. Mediaan tulisi kuitenkin tuoda vastapainoksi enemmän työn positiivisia puolia esiin ja kertoa, kuinka tärkeää työtä opettajat tekevät. Tätä kautta opettajan työn arvostus nousisi ja vanhemmat ymmärtäisivät paremmin, kuinka laadukasta opetusta, tasa-arvoinen ja ilmainen koulutusjärjestelmä meillä on.
Jokinen, H., Taajamo, M., Miettinen, M., Weissmann, K., Honkimäki, S., Valkonen, S. & Välijärvi, J. 2013. Pedagoginen asiantuntijuus liikkessä ja muutoksessa: huomisen haasteita. Jyväskylän yliopiston.
5. Pedagoginen osaaminen
Koen, että pedagoginen osaaminen muodostuu kaikista tärkeimmäksi osaamisalueeksi. Se on läsnä vahvasti opettajan työssä, sillä meidän tulee osata suunnitella oppitunnit heregeeniselle ryhmälle ja eriyttää opetusta arvioiden oppilaiden toimintaa kokonaisvaltaisesti. Opetussuunnitelma on yksi pedagoginen työväline, joka linjaa opetusta ja luo suunnan sille (OPS 2014). Opettajalla on kuitenkin aina valta päättää, kuinka paljon käyttää esimerkiksi laaja-alaista oppimista tai toiminnallisuutta. Uusi opetussuunnitelma on kohdannut paljon kritiikkiä toimijuutta ja ilmiö-oppimista lisäävänä kokonaisuutena.Emme voi kuitenkaan vielä tietää Näen, että oppilastuntemus on pohja kaikelle toiminnalle koulussa. Jos oppilaantuntemus ei ole kunnosa, on myös vaikeaa tukea ja ohjata oppilasta hänelle parhaimmalla tavalla. Päivän aikana lasten aito kuunteleminen ja pysähtyminen heidän kohdalleen, auttavat parantamaan opettajan ja oppilaan keskinäistä suhdetta.
Keskeiseksi kysymykseksi nousee pedagogisessa osaamisessa itselleni: onko minulla riittävästi valmiuksia ohjata suuria heterogeenisiä ryhmiä ja tukea oppimista samalla. Viimeisellä tapaamisella toisella ryhmällä oli paljon ajatuksia herättävä esitelmä ryhmänhallinnasta, jossa korostui vahvasti pedagoginen osaaminen. Tärkein ryhmänhallinta keino on mielestäni opettajan oppilastuntemus, mikä on pohja kaikelle toiminnalle. Kun oppilas tuntee opettajan, luottamus lisääntyy ja onnistuneessa suhteessa kunnioitus molemminpuolisesti kasvaa. Nykyisin ollaan puhuttu paljon kasvatusmaailmassa, kuinka aikuisen auktoriteetti on kadonnut. Itse näen tilanteen niin, että opettaja ei lähde muodostamaan lähtökohtaisesti ystävyyssuhdetta oppilaaseen. Aikuisen tulee olla lämmin ja helposti lähestyttävä, mutta ensisijaisesti rajat asettava aikuinen. Rajojen kautta oppilaiden turvallisuuden tunne ja kunnioitus myös lisääntyy. Myös äänenkäytöllä on vaikutusta ryhmänhallintaan, mitä ei ole tullu ajatelleeksi varsinaisena välineenä ryhmänhallinnassa. Pidän äänen hetkellistä korottamista tehokeinona, mutta jatkuva äänen korottaminen ei tuo kunnioitusta tai lisää auktoriteettiä. Opettajana tulee löytää muita pedagogisia keinoja ryhmänhallintaan kuin pelkän äänen korotus.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.Opetushallitus. Next Print Oy, Helsinki 2016.
Keskeiseksi kysymykseksi nousee pedagogisessa osaamisessa itselleni: onko minulla riittävästi valmiuksia ohjata suuria heterogeenisiä ryhmiä ja tukea oppimista samalla. Viimeisellä tapaamisella toisella ryhmällä oli paljon ajatuksia herättävä esitelmä ryhmänhallinnasta, jossa korostui vahvasti pedagoginen osaaminen. Tärkein ryhmänhallinta keino on mielestäni opettajan oppilastuntemus, mikä on pohja kaikelle toiminnalle. Kun oppilas tuntee opettajan, luottamus lisääntyy ja onnistuneessa suhteessa kunnioitus molemminpuolisesti kasvaa. Nykyisin ollaan puhuttu paljon kasvatusmaailmassa, kuinka aikuisen auktoriteetti on kadonnut. Itse näen tilanteen niin, että opettaja ei lähde muodostamaan lähtökohtaisesti ystävyyssuhdetta oppilaaseen. Aikuisen tulee olla lämmin ja helposti lähestyttävä, mutta ensisijaisesti rajat asettava aikuinen. Rajojen kautta oppilaiden turvallisuuden tunne ja kunnioitus myös lisääntyy. Myös äänenkäytöllä on vaikutusta ryhmänhallintaan, mitä ei ole tullu ajatelleeksi varsinaisena välineenä ryhmänhallinnassa. Pidän äänen hetkellistä korottamista tehokeinona, mutta jatkuva äänen korottaminen ei tuo kunnioitusta tai lisää auktoriteettiä. Opettajana tulee löytää muita pedagogisia keinoja ryhmänhallintaan kuin pelkän äänen korotus.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.Opetushallitus. Next Print Oy, Helsinki 2016.
6.Esteettinen osaaminen: keskeneräinen taideteos - kauneus on katsojan silmissä
Seuraavaksi tulen esittelemään esteettistä osaamista lähdekirjallisuuden ja omien näkemysteni varassa. Tuon esille myös, miten esteettinen osaamiseni on kehittynyt POM-opintojeni myötä. Viimeistään tällä kyseisellä kurssilla ymmärsin, mitä esteettinen osaaminen todellisuudeessa on. Jatkossa mahdollisesti pystyn kehittämään esteettistä osaamista paremmin, sillä tiedostan sen tärkeän merkityksen osana opetusta.
Esteettinen osaaminen on yllättävän keskeisessä roolissa opettajan työssä, mutta sitä ei tule tietoisesti pohdittua. Se pitää sisällään vahvasti subjektiivisen kokemuksen kauneudesta, moniaistisuudesta ja kehollisuudesta. Estetiikassa ei nimittäin pyritä oikeisiin vastauksiin (Räsänen 2008, 20), sillä ihmiset kokevat erilaiset asiat esteettisiksi ja miellyttäviksi. Opettajan esteettiseen osaamiseen kuuluukin sellaisen mallin näyttäminen, ettei ole eksaktia vastausta esteettisyydelle. Opettajan tulee näyttää mallia erilaisista työtavoista sekä antaa välineitä ymmärtää erilaisia näkökulmia. Opettajan oma asennoituminen esteettisyyteen saattaa vaikuttaa suoraan oppilaiden käsitykseen kauneudesta. Sen takia opettajan tulee miettiä, miten suhtautuu esimerkiksi oppilaiden kuvaamataidontöihin tai
Ensimmäisellä seminaarikerralla 2.11 lähdimme orientoitumaan kurssin sisältöihin. Pääsimme kurssiin liittyvien tavoitteiden ja tehtävälistan rinnalla heti pohtimaan omia vahvuuksiamme ja kehityskohteita POM-aineissa. Tehtävää tehdessäni ilokseni huomasin, kuinka monet POM-aineet ovat minulle tällä hetkellä inspiroivia ja motivoivia. Tilanne ei ollut opiskeluiden alussa samanlainen. Etenkin ympäristöopin ydinkurssi lisäsi itsevarmuuttani opettaa ainetta tulevaisuudessa. Opettaja käytti demoilla monipuolisia ja innostavia opetusmenetelmiä, joita pystyn itsekin soveltamaan ala-asteelle tulevaisuudessa. Asenteeni ympäristöoppia, fysiikkaa ja kemiaa kohtaan muuttui kielteisestä ja haastavasta positiiviseen suuntaan. Uskon opettajan innokkuuden tarttuvan oppilaisiin ja suhtautuminen oppiainetta kohtaan saattaa kehittyä myönteisempään suuntaan pelkästään opettajan asenteen ansiosta.
Samanlainen asenteen muutos tapahtui musiikin kohdalla. Esteettinen osaamiseni kehittyi paljon ja hahmotin yhä enemmän, mikä on itselleni ominaisin itseilmaisun ja luovuuden tapa. Itselleni sopivat toiminnalliset oppimismenetelmät ja draaman käyttö osana opetusta. Musiikillisesta taustastani huolimatta musiikin opettaminen on ajatustasolla tuntunut haastavalta. Olen ollut epävarma, onko minulla riittävästi tietämystä erilaisista musiikin opetusmenetelmistä. Käytyäni musiikin kurssit, musiikillinen identiteettini vahvistui ja oivalsin tietäväni riittävästi. Opettajan työ on mielenkiintoinen ja haastava ammatti, sillä emme tule olemaan valmiita todennäköisesti koskaan. Toisaalta jos ajattelisimme tietävämme jo kaiken, emme imisi samalla tavalla tietoa ja oppisi. Tilannetta voi verrata taideteokseen: jos taidemaalari ajattelee olevansa valmis, maalaaminen loppuu, eikä kuva muutu. Toisaalta jos peilaamme taideteoksen tekoa esteettisen osaamisen valossa, toiselle keskeneräisen oloinen työ voi merkitä toiselle taas kaunista lopputulosta.
Lähteet: Räsänen, M. 2008. Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.
Esteettinen osaaminen on yllättävän keskeisessä roolissa opettajan työssä, mutta sitä ei tule tietoisesti pohdittua. Se pitää sisällään vahvasti subjektiivisen kokemuksen kauneudesta, moniaistisuudesta ja kehollisuudesta. Estetiikassa ei nimittäin pyritä oikeisiin vastauksiin (Räsänen 2008, 20), sillä ihmiset kokevat erilaiset asiat esteettisiksi ja miellyttäviksi. Opettajan esteettiseen osaamiseen kuuluukin sellaisen mallin näyttäminen, ettei ole eksaktia vastausta esteettisyydelle. Opettajan tulee näyttää mallia erilaisista työtavoista sekä antaa välineitä ymmärtää erilaisia näkökulmia. Opettajan oma asennoituminen esteettisyyteen saattaa vaikuttaa suoraan oppilaiden käsitykseen kauneudesta. Sen takia opettajan tulee miettiä, miten suhtautuu esimerkiksi oppilaiden kuvaamataidontöihin tai
Ensimmäisellä seminaarikerralla 2.11 lähdimme orientoitumaan kurssin sisältöihin. Pääsimme kurssiin liittyvien tavoitteiden ja tehtävälistan rinnalla heti pohtimaan omia vahvuuksiamme ja kehityskohteita POM-aineissa. Tehtävää tehdessäni ilokseni huomasin, kuinka monet POM-aineet ovat minulle tällä hetkellä inspiroivia ja motivoivia. Tilanne ei ollut opiskeluiden alussa samanlainen. Etenkin ympäristöopin ydinkurssi lisäsi itsevarmuuttani opettaa ainetta tulevaisuudessa. Opettaja käytti demoilla monipuolisia ja innostavia opetusmenetelmiä, joita pystyn itsekin soveltamaan ala-asteelle tulevaisuudessa. Asenteeni ympäristöoppia, fysiikkaa ja kemiaa kohtaan muuttui kielteisestä ja haastavasta positiiviseen suuntaan. Uskon opettajan innokkuuden tarttuvan oppilaisiin ja suhtautuminen oppiainetta kohtaan saattaa kehittyä myönteisempään suuntaan pelkästään opettajan asenteen ansiosta.
Samanlainen asenteen muutos tapahtui musiikin kohdalla. Esteettinen osaamiseni kehittyi paljon ja hahmotin yhä enemmän, mikä on itselleni ominaisin itseilmaisun ja luovuuden tapa. Itselleni sopivat toiminnalliset oppimismenetelmät ja draaman käyttö osana opetusta. Musiikillisesta taustastani huolimatta musiikin opettaminen on ajatustasolla tuntunut haastavalta. Olen ollut epävarma, onko minulla riittävästi tietämystä erilaisista musiikin opetusmenetelmistä. Käytyäni musiikin kurssit, musiikillinen identiteettini vahvistui ja oivalsin tietäväni riittävästi. Opettajan työ on mielenkiintoinen ja haastava ammatti, sillä emme tule olemaan valmiita todennäköisesti koskaan. Toisaalta jos ajattelisimme tietävämme jo kaiken, emme imisi samalla tavalla tietoa ja oppisi. Tilannetta voi verrata taideteokseen: jos taidemaalari ajattelee olevansa valmis, maalaaminen loppuu, eikä kuva muutu. Toisaalta jos peilaamme taideteoksen tekoa esteettisen osaamisen valossa, toiselle keskeneräisen oloinen työ voi merkitä toiselle taas kaunista lopputulosta.
Lähteet: Räsänen, M. 2008. Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.