Näen kulttuurisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osaamisen olevan kriittistä ajattelua, mutta myös arvostavaa asennoitumista kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme kohtaan. Ymmärrän kyseisen osaamisalueen realistisena käsityksenä yhteiskunnan asettamista vaatimuksista opettajan työtä kohtaan ja omien kehityskohteiden pohdintana.

7.12 demolla esitettiin aukkopaikkatehtävä vieraan kielen oppimisesta ja opettamisesta. Osittain tämä raportti ja esitelmä täyttivät minun kulttuurista osaamista. Kulttuurisessa osaamisessa olennaista on tunnistaa ja kyseenalaistaa jo tuttuja käytänteitä ja muuttaa niitä. Kasvatus- ja opetusmaailmassa  käytänteet ovat juurtuneet syvälle ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Uuden opetussuunnitelman myötä kehitys on ollut kuitenkin nopeampaa kuin koskaan. Yhteiskuntamme on erilainen tänä päivänä kuin mitä se oli kymmenen vuotta sitten. Meidän tulee myös muuttua ympäröivän maailman mukana, sillä meidän opettajien tehtävänä on valmistaa ja sopeuttaa oppilaat ympäristöön ja elämään. Myös Keurulaisen, Miettisen ja Weissmannin (2014, 34) mukaan opettajan työ ja työsuhteet muuttuvat yhteiskunnan mukana. Oppilaille tulisi opettaa meidän tämänhetkisen kulttuurimme tärkeitä arvoja, mutta toisaalta ymmärtämään myös muita kulttuureita. Historian ja uskonnon opetuksen kautta oppilaat tulevat tietoisemmiksi, keitä he ovat juuri tänä päivänä: yksilöinä, ihmisinä ja Suomen kansana. Menneisyyteen tulee peilata, mutta ei elää menneiden totuttujen tapojen mukaan.

Yhteiskunnallinen puhe saattaa vaikuttaa siihen, miten ihmiset asennoituvat ja suhtautuvat opettajan työhön. Itse olen nuoresta asti tiedostanut opettajan työn haasteet äitini opettajan uran kautta. Suomessa yleisesti ottaen opettajien ammatti on arvostettu. Arvostuksesta kertoo myös suomalaisten opettajien suuri autonomian määrä (Keurulainen ym. 2014, 34). Opettajiin luotetaan, joten päätösvalta on ollut myös heillä pitkälti. Viime aikoina opettajuus on ollut esillä enemmän negatiivissävyitteisesti lehdissä ja sosiaalisessa mediassa, mikä saattaa vaikuttaa nuorten hakeutumiseen alalle kielteisesti. Ammatin arvostus on laskenut jonkin verran ja vaatimukset koventuneet. Vanhemmat ovat entistä vaativampia opettajia kohtaan ja saattavat omalla asenteellaan heijastaa oman suhtautumisensa myös oppilaisiin. Aikuisten kunnioitus lähtee pitkälti kasvatuksesta, ja miten vanhemmat puhuvat toisista aikuisista. Opettajan työ on ajoittain rankkaa, mutta mielestäni työn palkitsevuus antaa moninkertaisesti takaisin onnistumisen iloa ja voimaantumista kuin ottaa. Realistinen pitää olla ja ongelmakohdat tulee tuoda selkeästi esiin, jotta niihin voi tulla muutoksia. Mediaan tulisi kuitenkin tuoda vastapainoksi enemmän työn positiivisia puolia esiin ja kertoa, kuinka tärkeää työtä opettajat tekevät. Tätä kautta opettajan työn arvostus nousisi ja vanhemmat ymmärtäisivät paremmin, kuinka laadukasta opetusta, tasa-arvoinen ja ilmainen koulutusjärjestelmä meillä on.

Jokinen, H., Taajamo, M., Miettinen, M., Weissmann, K., Honkimäki, S., Valkonen, S. & Välijärvi, J. 2013. Pedagoginen asiantuntijuus liikkessä ja muutoksessa: huomisen haasteita. Jyväskylän yliopiston.