Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen on ollut läsnä jokaisella POM-opintojen kurssilla.Se on pedagogisen osaamisen kanssa yksi tärkeimmistä osaamisalueista. Opettaja on päivittäin useissa vuorovaikutustilanteissa, joissa tarvitaan niin kuuntelun kuin puhumisen taitoja. Opettaja tarvitsee esiintyessään argumentointitaitojan äänenkäytön halintaa ja kuuntelun taitoja. Monet pitävät vuorovaikutusosaamista itsestäänselvyytenä ja näin ollen viestintä- ja vuorovaikutustaitoja ei tule tietoisesti harjoiteltua. Osa saattaa ajatella, että ne ikään kuin kehittyvät OKL:än aikana luonnollisesti opettajaharjoitteluiden, ryhmätöiden ja keskusteluiden myötä. Osittain tämä onkin totta, mutta tullakseen paremmaksi vuorovaikutusosaamisessa on tietoisesti kehitettävä itseään.

Ihmisten kanssa oleminen on minulle vaivatonta ja osaan aistia melko vahvasti ihmisten temperamentit, luonteenpiirteet ja herkkyydet. Vahvuutenani on kuunnella aidosti ihmisiä ja olla kiinnostunut heistä. Minulle ei ole myöskään ongelmana kohdata uusia tilanteita ja ihmisiä, mistä uskon olevan hyötyä juuri tulevaisuudessa. Opettajan ammatti sisältää paljon uusien kontaktien tapaamista niin oppilaiden vanhempien kuin moniammatilliseen yhteisöön kuuluvia työntekijöitä. Etenkin vanhempia kohdatessa tulee olla sensitiivinen ja osata oikealla arvostavalla tavalla lähestyä vanhempia.

Palautteen vastaanottaminen on rehellisesti sanottuna paikoittain haastavaa. Osaan ottaa palautettta vastaan hyvin siinä mielessä, että pyrin aina kehittämään itseäni ja muuttamaan toimintaani palautteen mukaisesti. Minulla on suuri sisukkuuus kehittyä yhä paremmaksi opettajaksi, mutta myös toisinaan ottaa palaute raskaasti. Olisikin tärkeää opettajan urani aikana muistaa jokaisen ihmisen rajallisuus ja omat kehityskohteet. Emme voi nähdä ihmisten pään sisälle heidän piileviä epävarmuuden tunteita. Viestintä- ja vuorovaikutusosaamista voi kehittää miltei loputtomiin, joten armollisuutta tulee olla viestintätaitojen opettelussa.

Seminaarikerroilla oli hienoa huomata, kuinka opiskelijat reagoivat toistensa mielipiteisiin ja keskustelua syntyi helposti. Hyvän keskustelun synnyttäminen vaatii kuitenkin hyvän ilmapiiriin lisäksi tunteen yhteenkuuluvuudesta. On helppo lähteä keskustelemaan ryhmän kanssa, jota yhdistää monet asiat. Meidän seminaariryhmässä se on opettajuus ja siihen liittyvät kokemukset. Yhteenkuuluvuuden tunne voidaan ymmärtää sosiaalisen ja emotionaalisena ilmapiirinä. Yhteenkuuluvuuden tunne vahvistaa ryhmän koheesiota ja näin ollen tukee oppimista edistävää myönteistä asennoitumista opittavaa kohtaan. (Hännikäinen 2006, 127.)

Karila, K., Alasuutari, M., Hännikäinen, M., Nummenmaa, A. R. & Rasku-Puttonen, H. (toim.) 2006. Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino.