MyPeda

Loppureflektio oppimiskokonaisuuden kokonaistavoitteisiin peilaten

Kokonaistavoitteita oli ehkä hieman haastavaa pohtia uudesta näkökulmasta, kun tiimin kanssa tehty reflektio vastasi niin hyvin jo omia henkilökohtaisia mielipiteitä. Listaan tähän kuitenkin sellaisia ajatuksia, jotka eivät ehkä nousseet niin selvästi ryhmämme yhteisessä reflektiossa. 


1. Sosioemotionaalinen tuki

Sosioemotionaalinen tuki ja sen toteuttaminen opettajana on osa-alue, jonka toteuttaminen on itselleni lähtökohtaisesti helppoa ja ominaista luonteenpiirteideni ja vuorovaikutustaitojeni ansiosta. Vaikka koen tämän olevan itselleni helppoa ja ominaista, en silti pidä sen toteuttamista itsestäänselvänä. On tärkeä ajoittain pysähtyä pohtimaan ja huomaamaan, onko toiminta ollut toimivan sosioemotionaalisen tuen suuntaista. Tähän hyvänä työkaluna pidän VOPA-mallia. Toivon muistavani palata tähän malliin tulevaisuudessa tasaisin väliajoin. Ja vaikka VOPA-malliin palaaminen ei aiheuttaisikaan tarvetta tehdä muutoksia omaan toimintaan, on äärimmäisen tärkeää saada myös positiivista palautetta ja huomata onnistuneensa ja tekevänsä “juuri niinkuin pitää”. Koen tämän erityisen tärkeänä asiana, sillä työssä harvoin kuulee kehuja omista onnistumisista. Siksi näitä kehuja on viljeltävä rohkeasti suoraan itseltä itselle.

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 5. 


2. Käyttäytymisen ja kiinnittymisen tuki

Käyttäytymisen ja kiinnittymisen tukeminen on yksi opettajan työn perustehtävistä. Minulle on harjoitteluiden aikana kirkastunut yhä selvemmin ajatus siitä, että “rajat ovat rakkautta”. Koen siis niin, että mitä selkeämmät ohjeet käyttäytymiseen olen luonut yhdessä oppilaiden kanssa, sitä mukavampaa kaikilla on. Lapset tarvitsevat selkeitä ohjeita, jotta he osaavat toimia odotusten mukaisesti. En kuitenkaan koe, että olisin tässä rajojen asettamisessa vielä kovin hyvä. Koen selkeiden toimintaohjeiden antamisen hyvin haastavana, liittyen esim. siihen että lapsia on niin paljon ja jokainen on erilainen, eikä jokaiselta voi odottaa samanlaista käyttäytymistä kaikissa tilanteissa. Toisten toiminnanohjaus ja käyttäytyminen on jo valmiiksi muotoutunut “kouluun sopivaksi” ja toisten on vasta muotoutumassa. Tähän vaikuttaa suuresti esim. lasten erilaiset temperamenttipiirteet ja kotikasvatus. Siksi opettajana täytyy kuitenkin olla koko ajan tuntosarvet pystyssä siitä, millaisia asioita katsoo läpi sormien ja minkä asioiden kanssa on joustamaton. Koen onnistumisen avaimien olevan kiinni suuresti opettajan omasta henkilökohtaisesta arvotarkastelusta, mitkä asiat ovat sellaisia, joita pidän kaiken perustana ja joista en jousta mistään hinnasta. Itselleni tällaisia käyttäytymiseen liittyviä ydinarvoja olisivat esim. kunnioittava ja ystävällinen puhe toiselle ja opettajan/koulun antamien turvallisuusohjeiden ehdoton noudattaminen (ei esim. juosta pöydillä). 

Tukitoimisuunnitelman luominen on itselleni edelleen aika epäselvää, vaikka jotain uusia oppeja koulutyöskentely antoikin. En silti koe, että osaisin toteuttaa tukitoimisuunnitelman itsenäisesti. Tätä voisi mielestäni käsitellä jollain kurssilla edes teorian tasolla, sillä harjoitteluissa näiden opettelu on kokemuksesta aika vaikeaa. 

Antaisin itselleni arvosanaksi numeron 4.


3. Pedagogiikka ja oppimisen tuki

Olen oppimiskokonaisuuden myötä oppinut ja sisäistänyt arvioimisen tärkeyden isona osana pedagogiikkaa. Arviointi ei siis ole vain jakson lopussa toteutettava koe ja sen summatiivinen arviointi. Formatiivinen arviointi oppimisprosessin keskellä on vähintään yhtä tärkeää ja mielestäni oikeastaan tärkeämpää. Ja koska oppimisessa on kuitenkin aina kyse jokaisen omasta henkilökohtaisesta oppimisprosessista, on äärimmäisen tärkeää antaa tilaa ja mahdollisuus arvioida sitä omaa henkilökohtaista oppimisprosessiaan. Lapset eivät tähän vielä itsenäisesti pysty ja siksi opettajaa tarvitaan myös tässä oman oppimisen sanoittamisessa. 

Kiinnitin paljon huomiota koulutyöskentelyssä siihen, että kävin kysymässä oppilailta kesken tehtävän tekemisen miltä tehtävän teko tuntuu, oliko vaikeaa vai helppoa, mikä tehtävistä oli lempparein, missä oppilas koki onnistuneensa ja myös missä opettajana näin hänen erityisesti onnistuneen. Ja on ok, että nämä onnistumiset erosivat toisistaan. Ja suurelta osin oppimisen tukeminen opettajana on sitä, että toimii tsempparina ja kannustajana osottaen oppilaalle, miten hienosti hän on jo jotain osannut, miten paljon paremmin joku tehtävä sujuu nyt verrattuna vaikka edelliseen viikkoon. Sillä oppilaat olivat mielestäni jopa huolestuttavan epävarmoja omista taidoistaan ainakin tällä meidän harjoitteluluokalla. Paras palkinto opettajalle onkin se, kun oppilas oikeasti tajuaa osaavansa tai ylittää jonkin vaikealta tuntuvan esteen sinnikkäällä yrittämisellä. Se loiste, joka silmiin tämän jälkeen syttyy, on sykähdyttävä. Olen hyvin onnekas, että sain 5 viikon aikana todistaa tätä monen oppilaan kohdalla. 

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 4.


4. Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillisen yhteistyön tekeminen oli yksi parhaista asioista niin MyPedan teoriajaksolla kuin koulutyöskentelyssäkin. Sain niin paljon voimaa ja vahvistusta muista kollegoista ympärilläni ja sain entistä enemmän vahvistusta sille, että haluan tulevassa työssäni toimia vahvasti yhteistyössä ympärilläni toimivien ammattilaisten kanssa. En jaksaisi tätä työtä tai mitään työtä yksin. Koen myös kasvatuksen kannalta äärimmäisen tärkeäksi, että voin osoittaa oppilaille esimerkkiä yhteistyön voimasta ja toimivasta vuorovaikutuksesta. Koska koulussa oppilaatkin harjoittelevat erityisesti juuri näitä taitoja. 

Koulutyöskentely myös vahvisti entisestään, että moniammatillinen yhteistyö on välttämätöntä koulun arjessa. Ja toisaalta tämän monipuolisen ja laajalle ulottuvan yhteistyön takia on äärimmäisen tärkeää pitää kiinni yhdessä sovituista pelisäännöistä ja toisaalta keskustella ja palaveerata aina kun tarvetta muutokseen on. Toisaalta koin myös karulla tavalla todellisuuden siitä, miten kiireistä arki koulussa on ja miten erilaisille palavereille ja suunnittelulle kollegoiden kanssa tuntui jäävän todella vähän aikaa. Toisaalta koen tämän itselleni niin suureksi voimavaraksi, että olen valmis antamaan toimivalle yhteistyölle omia resurssejani, sillä uskon sen maksavan itsensä takaisin toimivampana ja hyvinvoivempana kouluarkena. 

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 4


5. Koulun toimintakulttuuri

Myös tämä osa-alue ja sen merkitys vahvistui entisestään. Erityisesti koen koulun toimintakulttuurin olevan iso osatekijä siinä, miten hyvin työssään viihtyy. Toki koulun toimintakulttuuri heijastuu myös suoraan moniammatilliseen yhteistyöhön ja sen toimivuuteen, joka siis on itselleni yksi merkittävistä työhyvinvoinnin lisääjistä. Toivon tulevalta työyhteisöltäni avointa keskusteluilmapiiriä, uskallusta heittäytyä uuteen ja vahvistaa toisten ideoita ja inspiraatiota. Koen MyPeda opintojakson myötä ymmärtäneeni monipuolisesti syitä ja seurauksia koulun toimintakulttuurin takana. Yksi mieleen nouseva esimerkki on erilaiset koulua, koulun toimintakulttuuria ja pedagogiikka koskevat myytit. Näistä erityisesti tehokkuuden myytti nousi moneen kertaan mieleen koulujakson aikana. Koulun toimintakulttuuriin se vaikutti mielestäni esim. sillä tavalla, että viikottaisissa välituntikokouksissa tuntui aina olevan kauhea kiire ja halu ratkaista asiat mahdollisimman nopeasti. Aidolle keskustelulle ja asioiden syvälliselle pohtimiselle ei tuntunut jäävän aikaa. Toivon pystyväni tulevassa työssäni olemaan sellaisessa asemassa työpaikallani, että mielipiteeni tulevat kuulluksi ja pystyn kehittämään omalla toiminnallani ja ehdotuksillani koulun toimintakulttuuria. 

Yksi suuri osatekijä koulun toimintakulttuurin kehittäjänä ja ylläpitäjänä on mielestäni koulun johto. Tietysti jokainen koulun henkilökuntaan kuuluva ihminen tekee oman osuutensa toimintakulttuurin eteen ja on osaltaan vaikuttamassa siihen, minkälaiseksi toimintakulttuuri muotoutuu. Silti päävastuussa koulun toimintakulttuurin ylläpitämisessä on rehtori ja muut johdon henkilöt aivan kuten opettaja on vastuussa oman luokkansa ilmapiiristä ja toimintatavoista. Koen tämän ajatuksen toisaalta myös todella huojentavana siinä mielessä, että minun ei opettajana tarvitse olla vastuussa kaikesta. 

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 4. 


6. Kodin ja koulun yhteistyö

 Kodin ja koulun yhteistyö oli osa-alue, johon emme tiimini kanssa valitettavasti saaneet juuri omakohtaista kokemusta tämän koulujakson aikana. Luokkamme opettajalla oli arviointikeskusteluja, mutta hän ei halunnut ottaa meitä mukaan tilanteen uutuuden ja jännittävyyden takia, joka oli täysin ymmärrettävää. Myöskään Wilma-viestintä ei harkkalaisille tullut vielä tässäkään harkassa tutuksi, toivottavasti sitten siinä viimeisessä tulisi. 

Itselleni tutustuminen oppilaiden huoltajiin ja toisaalta huoltajien tutustuttaminen omiin ja koulun toimintatapoihin on erittäin tärkeää. Toimiva vuorovaikutus vaatii luottamusta, aktiivista yhteydenpitoa ja avoimuutta. Ja aikuisiin pätee ihan samanlainen vuorovaikutus kuin lapsiinkin. Siksi en osaa jännittää tätä kodin ja koulun vuorovaikutusta etukäteen juuri ollenkaan, vaikka tästä minulla ei vielä olekaan minkäänlaista kokemusta. Luotan siihen, että omilla vuorovaikutustaidoillani ja halullani olla avoin ja yhteistyökykyinen, pääsen haluttuihin tuloksiin. 

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 3.

Loppureflektio pedagogisen osaamisen itsearviointityökalun avulla

  1. Tunnetuki 


1.1. Kyky tunnistaa ja huomioida oppijan akateemisia, sosiaalisia ja emotionaalisia tarpeita. Koulutyöskentelyn aikana opin tuntemaan luokkani oppilaat jo verrattain hyvin. Käytimmekin ensimmäisen havainnointiviikon nimenomaan tähän oppilaiden aktiiviseen seurantaan niin oppimistilanteissa kuin muissa koulutilanteissa yksin ja yhdessä ryhmän kanssa toimiessa. Huomasin oppilaantuntemuksen merkityksen ja tärkeyden korostuvan koulutyöskentelyssä päivä päivältä enemmän. Erityisesti sen tärkeys korostui niissä tilanteissa, joissa huomasinkin olevani tietämätön erinäisistä oppilaisiin liittyvistä asioista. Koin jo aikaisemmin ymmärtäväni sensitiivisen tuen vaikutuksen oppilaan toimintaan ja ymmärrän sen nyt entistä paremmin ja pidän sitä kaiken lähtökohtana opettajan työssä. Koen myös taitojeni vahvistuneen.


1.2. Kyky luoda, ylläpitää ja tukea vuorovaikutussuhteita, jotka edistävät myönteisen ilmapiirin rakentumista. Tätä taitoa olen pitänyt itselleni aina helppona ja luontevana. Osaan mielestäni toimia hyvin esimerkkinä, osoittaa kiinnostusta oppilaita kohtaan ja jakaa omia tunnekokemuksiani heidän kanssaan. Huomasin kuitenkin erityisesti tämän koulujakson aikana kokevani helposti riittämättömyyttä, kun lapsia oli niin paljon ja aikaa niin vähän (liittyen harjoittelun keston lyhyyteen ja myös yleiseen kouluarjen kiireisyyteen). Luokassa oli myös paljon oppilaita, joilla vuorovaikutustaidot olivat vielä aika alkeellisella tasolla. Siksi koin vaikeaksi pitää kiinni luokan myönteisestä ilmapiiristä ja kunnioittavasta vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Vaikka käytimme paljon aikaa näiden taitojen opetteluun, oli 5 viikkoa kuitenkin aivan liian lyhyt aika pysyvämpien tulosten aikaansaamiseksi. Olen tiennyt sen jo aikaisemmin, mutta tämä luokka opetti minulle sen, miten tärkeää myönteisen luokkailmapiirin rakentaminen on. Toisten kunnioitus ja toimivat vuorovaikutustaidot on mielestäni tärkein taito, jota koulu voi opettaa. 


1.3. Kyky tiedostaa ja käsitellä omia kielteisiä tunteita sekä vuorovaikutusta haittaavia toiminta- ja puhetapoja. MyPedassa käsittelimme onneksi paljon omia kokemuksiamme ja saimme jakaa niitä toisillemme. Ilman tätä olisin kokenut varmasti vielä enemmän epäonnistumista ja riittämättömyyttä. Sillä todellisuus on, että koin näitä tunteita aika paljon luokkamme kanssa. Ja nämä tunteet liittyvät nimenomaan omaan tekemiseeni, tuntuu että ruoskin itseäni kauhean helposti. Koen, että osaan välttää oppilaisiin ja luokkaan kohdistuvan negatiivisen ilmapiirin luomista, mutta puin tunteitani sitten koulupäivän jälkeen joko yhdessä kollegoiden kanssa tai yksin. Puhuminen ja tunteiden purkaminen on ensiarvoisen tärkeää. Toivon, että tulevalla työpaikallani löydän sellaiset kollegat, joiden kanssa tunteitaan voi jakaa avoimesti ja pohtia yhdessä kehitysehdotuksia tilanteen parantamiseksi. 


1.4. Kyky mahdollistaa oppijan tarpeiden esiin tuleminen ja täyttyminen. Koen edelleen turvallisen ympäristön luomisen kaiken perustana. Ylläolevat tunnetuen osatekijät ovat sellaisia, jotka mahdollistavat turvallisen ympäristön luomisen. Pyrin jatkuvasti opetuksessani ylläpitämään tällaista ympäristöä, mutta koin sen ajoittain vaikeaksi. Minulla on siis tieto ja ymmärrys sen tärkeydestä, mutta taidot ovat vielä ajoittain vajavaisia. Varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa turvallinen ympäristö vaatii opettajalta paljon toimia (tämä harjoitteluluokka oli sellainen joidenkin oppilaiden vajavaisten vuorovaikutustaitojen takia, kuten yllä mainituissa kohdissa olen esitellyt). 


  1. Ryhmän ohjaaminen


2.1. Kyky ohjata ryhmää asettamalla selkeät tavoitteet oppimistilanteille ja niissä käyttäytymiselle sekä kyky toimia proaktiivisesti. Panostimme erityisesti huomiota tiimini kanssa siihen, että sanoitimme oppilaille auki aina tuntiin liittyvät tuntikohtaiset tavoitteet. Laitoimme ne näkyville taululle ja kävimme ne keskustellen läpi tunnin alussa ja toimimme näin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta joka tunnilla. Tunnista ja sen hektisyydestä riippuen kävimme tunnin lopussa läpi, miten tavoitteet olivat toteutuneet. Koin tämän systeemin hyödylliseksi ja aion varmasti juurruttaa sen työkaluksi tuleville luokilleni. Nimenomaan tämä pitkäkestoinen ja toistuva toiminta takaa onnistumisen ja siksi tässä lyhyessä harjoittelupätkässä en ollut välttämättä vakuuttunut, toiko tällainen tavoitteiden avaaminen vielä toivottuja muutoksia. Myös vaikeus pitkäaikaisten tavoitteiden suunnittelemiselle oli läsnä, koska emme saaneet mahdollisuutta suunnitella suurempaa kokonaisuutta oikein muihin oppiaineisiin kuin ympäristöoppiin. 


2.2. Kyky ymmärtää ryhmädynamiikkaa ja opettajan roolia sen muotoutumisessa sekä ryhmädynamiikan merkitystä oppimiselle. Koen edelleen omaavani vankan tiedon ja ymmärryksen ryhmäyttämisen tärkeydestä oppimiselle. Koin tämän vain vahvistuneen koulutyöskentelyn aikana, kun huomasin miten huonossa jamassa ryhmädynamiikka oppilaiden välillä ajoittain oli. Ryhmädynamiikan kehittyminen pitkällä aikavälillä valkeni myös tässä osa-alueessa erityisesti, 5 viikkoa on liian lyhyt aika tekemään suuria muutoksia ryhmän toiminnassa. Mutta koin, että muutoksia kuitenkin tapahtui jonkin verran. Tämä ryhmä myös opetti sen, että kaikki ryhmäyttämiskeinot eivät sovi kaikille ja taas toiset jotka eivät sovi muille, sopivatkin tälle ryhmälle. Oppilaantuntemus korostuu. 


  1. Oppimisen ohjaaminen


3.1. Kyky tukea oppimismotivaation rakentumista. Tiedetään, että oppimismotivaation taustalla vaikuttavat erityisesti oppijan minäkäsitys ja aiemmat kokemukset oppimistilanteista. Mieleeni tulee erityisesti kaksi oppilasta, joiden oppimismotivaatioon nämä tekijät selvästi vaikuttivat. Oli todella palkitsevaa huomata, että onnistuessani tukemaan ja vahvistamaan näiden oppilaiden minäkäsitystä ja kannustamaan onnistumisista, heidän oppimistuloksensa paranivat huomattavasti. Ja huomasin suurella osalla luokkamme oppilaista minäkäsityksen ja oman pystyvyyden kokemusten olevan todella alhaisella tasolla ja tämän takia oppimismotivaatio oli heikko. Opettajan kannustamisella on siis valtava merkitys. Ja pohjaa on tärkeää rakentaa heti alaluokilta lähtien, auttaa oppilaita huomaamaan oma osaaminen ja tukea haasteiden kohdalla ponnistelemaan kohti onnistumisia. Myös käsitys ja tieto oppilaan aiemmista oppimistilanteista ja taidoista oli äärimmäisen tärkeää sen kannalta, että oppilasta onnistui tukemaan, haastamaan ja kannustamaan oikealla tavalla. 


3.2. Kyky ymmärtää arvioinnin merkitys oppimisen ohjaamisessa. Arviointitaidot kokivat ison murroksen teorian tasolla MyPeda opintojakson aikana. Huomasin kuitenkin, että näiden taitojen siirtäminen käytäntöön luokkahuoneessa on vielä aika vaikeaa. Varsinkin, kun luokka ei ole “oma” ja arviointi- ja suunnittelutyötä ei pystynyt tekemään niin pitkäjänteisesti kuin oman luokan kanssa olisi tehnyt. Myös luokassa jo valinneita tapoja toimia oli vaikeaa lähteä muuttamaan. Olen kuitenkin tyytyväinen pohtiessani näin jälkeenpäin omaa arviointikäyttäytymistäni ja koen, että formatiivisen arvioinnin antaminen tapahtui hyvin luonnollisesti opetuksen seassa ja käytin sitä paljon. Kehuin ja haastoin ja annoin palautetta oppimisprosessin eri vaiheissa henkilökohtaisesti suoraan kyseiselle oppilaalle ja autoin oppilasta sanallistamaan omaa kokemusta ja käsitystä omasta onnistumisesta ja omista haasteista. Koen myös, että formatiivinen arviointi on oppimisen ydin ja jopa tärkeämpää kuin summatiivinen arviointi (ainakin tärkeämpää kuin summatiivinen arviointi pelkästään). Taitoni summatiivisessa arvioinnissa ovat vielä hataralla pohjalla, mutta formatiivinen arviointi tuntuu sujuvan jo hyvin.


3.3. Kyky tuottaa pedagogisesti perusteltuja oppimisprosesseja. Käytimme paljon aikaa tiimini kanssa siihen, että pohdimme ja vertailimme oppimateriaaleja ja sitä, mitä haluamme oppilaiden oppivan. Pohdimme ja keskustelimme myös avoimesti pedagogiseen tietoon liittyvistä uskomuksista, mielikuvista, asenteista ja tunteista, jotka opetettaviin aiheisiin liittyi. Tätä teimme erityisesti ympän tunnille sunnittelemamme “Ruon reittti” - oppimiskokonaisuuden suunnittelussa. Koin tämän yhteisen reflektoinnin todella tärkeäksi. 


3.4. Kyky huomioida oppijoiden yksilölliset tarpeet ja/tai oppimisprosessien esteettömyys oppimisen ohjaamisessa. Oppilaiden erilaisuus ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi on opettajan työn perustehtäviä. Eriyttämistä on tehtävä jatkuvasti, niin ennakkoon miettien kuin tuntien keskellä nopeasti päättäen. Yksilöllisten tarpeiden huomiointi oli usein helppoa siitä syystä, että meitä aikuisia oli luokassa samaan aikaan parhaimmillaan jopa 5. Tällaista tilannetta ei valitettavasti harjoittelutilanteiden ulkopuolella varmasti ole, joten tällainen tilanne antoi ajoittain hieman valheellisen kuvan todellisuudesta. Siksi opettamisessa korostuu jälleen oppilaantuntemus ja ennakkoon suunnittelemisen tärkeys. Näiden avulla voi välttää yllättävät eriyttämistä vaativat hetket, jolloin valmiiksi mietittynä ei ole mitään. Yksin työskennellessä opettamisessa korostuu erityisesti myös sellaisten oppimateriaalien käyttäminen, jotka lähtökohtaisesti sopivat kaikille luokan oppilaille. Moniammatillisen yhteistyön merkitys korostuu myös, erityisesti esim. yhteistyö erityisopettajan kanssa. Tämä jäi valitettavasti hataraksi Jokelan koulussa, emme juurikaan olleet tekemisissä koulun erityisopettajan kanssa ja minulle jäi sellainen fiilis, että koulun toimintakulttuurissa erityisopettaja tekee omia juttuja ja luokanopettaja omia. Heillä ei toistensa kanssa tuntunut olevan oikein yhteistä säveltä siitä, millaisia asioita toisen opettajan luokassa opiskeltiin. 


3.5. Kyky suunnitella ja toteuttaa kielitietoista ja monikielisyyttä tukevaa pedagogiikkaa. Tämän taidon kehittymiselle ei Jokelan koulussa valitettavasti ollut mahdollisuutta, sillä meidän luokassa ei monikielisiä oppilaita ollut. En kuitenkaan enää koe monikielisten oppilaiden opettamista lähtökohtaisesti jännittävänä asiana MyPedasta saamieni teoriaoppien ansiosta. Toki koska käytännön kokemusta ei juuri ole, voi todellisuus olla hyvin erilaista kuin teoria. Uskon kuitenkin selviäväni ja tiedän mitä pitää tehdä, kun sellainen tilanne tulee eteen. 


3.6. Kyky ymmärtää opetuskeskusteluiden merkityksellisyys ja kyky hyödyntää niitä osana opetusta. Dialogisuuden viidestä periaatteesta (1. kollektiivisuus, 2. vastavuoroisuus, 3. kannustavuus, 4. kumulatiivisuus ja 5. tarkoituksenmukaisuus) omassa ja tiimimme opetuksessa toteutuivat mielestäni kaikki. Vaikka en näitä osa-alueita aktiivisesti opetuksessani ajatellut, on hienoa huomata että niiden toteutumista tapahtui. Tulevaisuudessa toivon kuitenkin muistavani pitää nämä osa-alueet mukanani ihan tietoisesti, sillä koen näiden olevan todella tärkeitä ohjenuoria hyvälle pedgogiikalle. Koen myös, että keskustelutaidot ja avoin vuorovaikutus niin oppilaiden ja opettajien välillä kuin myös oppilaiden välillä keskenään on yksi koulun tärkeimmistä opetettavista taidoista. 


  1. Oppijan oppimiseen kiinnittyminen, toimijuus ja osallisuus


4.1. Kyky ymmärtää oppijan kouluun kiinnittymisen merkitys ja edistää kiinnittymisen kokemusta. Erityisesti yhden luokkamme oppilaan kohdalla pohdin paljon hänen kouluun kiinnittymisen kokemustaan. Kolmesta osa-alueesta erityisesti behavioraalisessa kiinnittymisessä hänellä tuntui olevan paljon haasteita. Haasteet ilmenivät koulun normeja ja sääntöjä vastaan toimimisena niin paljon, että häntä ei tuntunut kiinnostavan lainkaan, vaikka sääntöjen noudattamattomuudesta seuraisi sanktioita. Myös oppimista edistävään toimintaan osallistuminen oli hänellä hyvin päiväkohtaista. Toinen osa-alue eli emotionaalinen kiinnittyminen oli varmasti myös hyvin heikolla pohjalla. Oman opettajan kanssa oppilaalla oli hyvin tulehtuneet välit ja uskon oppilaan kokeneen usein, ettei kuulu luokassa porukkaan. Tämä oli toisaalta usein seurausta hänen käytöksestään, koska kyseistä oppilasta jouduttiin usein poistamaan luokasta käytöksen takia ja hän vietti monia oppitunteja erityisopettajan luona. Myös kavereita tuntui tällä oppilaalla olevan hyvin vähän. Kolmas osa-alue eli kognitiivinen kiinnittyminen oli tällä oppilaalla ehkä vahvin näistä kolmesta kiinnittymisen tasosta. Oppilas oli hyvin älykäs, eikä hänellä tuntunut olevan ongelmia tehtävien tekemisessä. Koenkin tämän oppilaan kohdalla erityisen tärkeäksi näiden kouluun kiinnittymisen osa-alueiden vahvistamisen. 


4.2. Kyky tukea osallisuuden ja toimijuuden rakentumista. Tätä toimijuuden kokemuksen vahvistamista teimme erityisesti ympän projektissa, jossa suuri osa projektin suunnittelusta ja toteutuksesta jätettiin oppilaiden omiin käsiin. He saivat esim. suunnitella ja toteuttaa itse haluamallaan tavalla omaan raaka-aineeseensa liittyvän posterin. He saivat myös esim. keksiä itse kysymykset, joihin vastaamalla kertoivat näistä omista raaka-aineistaan. Markkinapäivinä he saivat myös itse toimia keskenään vuorotellen markkinakojun myyjinä ja vastata markkinakävijöiden kysymyksiin. Jälkeenpäin analysoituna joillekin oppilaille ohjeistukset olivat liian vapaita ja vastuuta oli annettu liikaa. Toisaalta meillä oli monta opettajaa ja ohjaajaa käytössä, jolloin apuja sai yleensä heti kun sitä tarvitsi. Ja toisaalta koen tällaisten haasteiden kehittävän tehokkaasti. Varsinkin aikaisemmin omina kouluaikoinani oli vallalla opettajalähtöinen “hauki on kala” opetustyyli, joka ei kehittänyt todellista syvempää oppimista tai vastuuttanut oppilaita omasta oppimisestaan. Toisaalta koen, että tällaiselle opettajalähtöiselle pedagogiikalle on edelleen paikkansa osana kouluarkea. Mutta se ei saa olla ainoa tapa.

Arviointiosaamisen reflektio

Opettajan arviointiosaaminen Xun ja Brownin TALiP-mallin mukaan muodostuu ensimmäisenä pohjasta eli arviointiosaamisen tietoperustasta. Pohja rakentuu monesta rakennuspalikasta, joista yksi on oppiainetieto ja pedagoginen sisältötieto. On mielestäni huojentavaa ymmärtää, että luokanopettajan ei tarvitse tietää kaikista opettamistaan asioista asiantuntijan tarkkuudella. Oikeastaan tärkeämpää onkin pedagogiikan taito sisällön opettamisen taustalla, ymmärrys oppilaiden erilaisista oppimistaidoista ja valmiuksista. Tässä näkökulmassa koen kokeneeni murroksen ennakko-oletuksiini nähden, ymmärrän nykyään ettei opettajan tarvitse olla kaikesta kaiken tietävä jumala-hahmo.


Koen seuraavaa rakennuspalikkaa eli arvioinnin tarkoitusta, sisältöä ja metodeja koskevan tietotaitoni muuttuneen erityisesti edellisen kevään OH2 harjoittelun MyPedan intensiiviviikkojen jälkeen. Ymmärrän formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin erot ja tiedän missä tilanteissa niitä olisi hyvä käyttää. Koen formatiivisen arvioinnin kaiken perustaksi, arvioinnin kulmakiveksi. Aiemmin käsitykseni ovat olleet toisensuuntaiset pohjautuen omaan kouluaikaani. Silloin arvioinnin tärkeimpänä palikkana on nähty summatiivinen, koenumeroihin perustuva arviointi. Olen huomannut tämän olevan monen opettajan käsitys edelleen ja toivon pystyväni toimimaan aktiivisesti tätä murtaen niissä työyhteisöissä, joissa työskentelen ja tulen työskentelemään. Summatiivisella arvioinnila on toki edelleen tärkeä rooli arvioinnissa, mutta se ei saa olla tärkein. Koen haasteena sen, että formatiivinen arviointi ja palautteen antaminen voi tuntua aluksi työläältä ja vaikealta toteuttaa hektisessä kouluarjessa. Pyrin aktiivisesti myös kehittämään tapaani kirjata ylös myös formatiivisessa arvioinnissa tapahtuneita huomioita, jotta oppilaan kehitys olisi helpommin huomioitavissa. Ja jotta pystyn varmistamaan kaikkien saavan palautetta tasapuolisesti. Erilaisista formatiivisen arvioinnin metodeista toivon saavani vielä lisää esimerkkejä ja työkaluja työkalupakkiini. 


Arvosanan antamisessa pidän tärkeänä sitä, että opettaja perustelee arvosanan antamiseen vaikuttaneet syyt. Mielestäni olisi tärkeää myös pitää mielessä arvosanan antamisen “vaarallisuuden”. Yksi numero informoi oppilaalle samaan aikaan niin paljon ja niin vähän. Pidän tärkeänä korostaa, että arvosanojen ja opettajan toteuttamissa arvioinnissa on kyse vain yhden ihmisen subjektiivisesta näkemyksestä kulloistenkin arviointikriteerien valossa kyseisen oppilaan oppimisesta. Arviointi on siksi aina puolueellista ja jokainen tulkitsee sitä tavallaan.


Opettajan antaman palautteen lisäksi vertais- ja itsearvioinneilla tulisi olla yhtä lailla painoarvoa arvioinnissa. Arvioinnissa täytyisi jatkuvasti pystyä muistamaan se, että sen tarkoitus on tukea oppilaan oppimista. Arvioinnin tulee siis olla aina oppilaan puolella ja oppilasta varten. Siksi arviointia täytyy tehdä oppilaille näkyväksi ja sitä on annettava monipuolisesti monenlaisissa erilaisissa tilanteissa. Tähän yritän kiinnittää huomiota erityisesti: annan palautetta tuntityöskentelyn lomassa “ohimennen” kohdennetusti yksittäiseen oppilaaseen, sekä yhteisesti ryhmän toiminnan arviointiin keskittyen; avaan oppilaalle jaksojen välitavoitteita ja omaa näkemystäni oppilaan oppimisesta ja kysyn aktiivisesti heidän omia näkemyksiään omasta oppimisestaan; Selitän auki arviointikriteereitä ja syitä päätymääni arvioon; Otan oppilaat mukaan arviointiin ja muodostamme yhdessä oppimistavoitteita. 


Xun ja Brownin mallin mukaan pyramidin pohjan jälkeen pyramidin kärki alkaa rakentua seuraavaksi opettajan arviointia koskevien käsitysten päälle. Tässä tärkentä on tiedostaa alitajunnassa vaikuttavat arvot ja uskomukset. Koen olevani teorian tasolla näiden alitajunnassa vaikuttavien uskomusten yläpuolella, mutta olevani vielä altis käytännön tasolla toteuttamaan arviointia “helpoimman kautta” eli sillä tavalla kuin minua itseäni on kouluaikana arvioitu. Myös pyramidimallin seuraavan tason sosiokulttuuriset ja toimintaympäristölliset vaikutukset on tärkeä tiedostaa ja vaikuttavat varmasti paljon erityisesti tässä opettajuuden alkuvaiheessa. Siksi käytännön koulutyössä on jatkuvasti oltava valmis reflektoimaan ja ottamaan palautetta vastaan myös muilta kollegoilta sekä oppilailta omaan arviointityöskentelyyn liittyen. Lopulta näiden kaikkien tasojen päälle muodostuu arvioijaidentiteetti ja käsitys itsestä arvioijana. On kuitenkin tärkeää ettei koskaan tuudittautuisi sellaiseen tilaan, jossa arvioijaidentiteetti olisi jollain tavalla “valmis”, sillä pyramidin eri tasot ovat jatkuvassa muutoksessa toistensa suhteen koko opettajauran ajan. 

Alkureflektio pedagogisen osaamisen itsearviointityökalun avulla


1. Tunnetuki 

1.1. Kyky tunnistaa ja huomioida oppijan akateemisia, sosiaalisia ja emotionaalisia tarpeita. Tavoitteen täyttyminen edellyttää aktiivista oppilaiden seurantaa ja oppilastuntemusta. Koen tällä hetkellä pystyväni tiedostamaan ja reflektoimaan omaa toimintaani, tiedän mitä pitäisi tehdä ja miksi. Ymmärrän sensitiivisen tuen vaikuttavan positiivisesti oppilaan oppimista ja motivaatiota edistävänä tekijänä.


1.2. Kyky luoda, ylläpitää ja tukea vuorovaikutussuhteita, jotka edistävät myönteisen ilmapiirin rakentumista. Edellisen OH2 harjoittelun ja ohjaavan opettajani antamien huomioiden ansiosta, koen tässä taidossa hyvää osaamista. Osaan käyttää sanatonta ja sanallista viestintää, osoittaa aitoa kiinnostusta oppijoita kohtaan ja jakaa arvokkaita tunnekokemuksia heidän kanssaan myös kannustaen heitä jakamaan tunteitaan ryhmän kanssa. Näiden keinojen toteuttaminen tulee minulla luonnostaan, mutta toki aina voi kehittyä vielä paremmaksi.


1.3. Kyky tiedostaa ja käsitellä omia kielteisiä tunteita sekä vuorovaikutusta haittaavia toiminta- ja puhetapoja. Ymmärrän kielteisten asenteiden vaikutuksen ja olen valmis aktiivisesti tarkkailemaan ja oppimaan uutta. Tiedostan esimerkiksi valkoisen etuoikeuteni ja olen valmis aktiivisesti oppimaan ja toimimaan kohti antirasistisemman koulun luomista. Olen valmis oppimaan virheistäni ja tiedostan tulevani tekemään näitä virheitä tulevaisuudessa vielä paljon. 


1.4. Kyky mahdollistaa oppijan tarpeiden esiin tuleminen ja täyttyminen. Näiden tarpeiden täyttyminen ja esiin tuleminen vaativat turvallisen ympäristön. Tiedostan turvallisen ympäristön tärkeyden ja pyrin opetuksessani panostamaan tällaisen ympäristön luomiseen mm. kiinnittämällä huomiota oppilasryhmän ryhmäyttämiseen. 


2. Ryhmän ohjaaminen

2.1. Kyky ohjata ryhmää asettamalla selkeät tavoitteet oppimistilanteille ja niissä käyttäytymiselle sekä kyky toimia proaktiivisesti. Ymmärrän selkeiden tavoitteiden merkityksen oppimiselle ja arvioinnille. Koen kuitenkin vielä haasteiksi tämän konkreettisen toteuttamisen: selkeiden ja tarkoituksenmukaisten tavoitteiden valitsemisen ja perustelemisen itselleni ja oppilaille. En vielä täysin ymmärrä käsitettä proaktiivinen toiminta. 


2.2. Kyky ymmärtää ryhmädynamiikkaa ja opettajan roolia sen muotoutumisessa sekä ryhmädynamiikan merkitystä oppimiselle. Draamakasvatuksen opintojen, sekä kanditutkimuksen (käsitteli ryhmäyttämistä) ansiosta koen, että minulla on paljon tietoa ja ymmärrystä ryhmädynamiikan ja ryhmäyttämisen tärkeydestä. Ymmärrän ryhmäyttämisen olevan jatkuva prosessi ja ryhmän kehittyvän erilaisissa ryhmän muodostumisen vaiheissa. Omassa opettajuudessani pidän ryhmäyttämistä ehkä tärkeimpänä asiana kaiken koulutoiminnan kannalta. Koen kuitenkin, että keinot ryhmäyttämisen toteuttamiseen vaativat vielä vahvistusta. 


3. Oppimisen ohjaaminen 

3.1. Kyky tukea oppimismotivaation rakentumista. Ymmärrän oppimismotivaation olevan moniulotteinen ja rakenteinen, jossa eri asiat ovat toisiinsa vaikutuksessa syklisinä ja vaiheittaisina. Oppimismotivaatio on kuitenkin käsitteenä niin laaja, ettei se ole jäsentynyt päähäni vielä kunnolla. 


3.2. Kyky ymmärtää arvioinnin merkitys oppimisen ohjaamisessa. Käsitykseni arvioinnista ovat muuttuneet ja kehittyneet valtavasti tämän MyPedan ensimmäisen viikon aikana. Koen ymmärtäneeni arvioinnin perimmäisen merkityksen oppilan oppimista tukevana asiana, arviointi on oppilaalle hänen oppimistaan varten. Siksi arvioinnin tulee olla monipuolista, kohdennettua ja jatkuvaa. Minulla on optimistinen olo kyvystäni hyödyntää näitä saamiani oppeja käytännön opetustyössä.


3.3. Kyky tuottaa pedagogisesti perusteltuja oppimisprosesseja. Tiedän ja ymmärrän tutkimuksiin perustuvia erilaisia pedagogisia oppimisprosesseja. Tiedän pedagogisten oppimisprosessien muodostuvan erikseen pedagogisesta tiedosta ja pedagogisesta sisältötiedosta. Kokemusta konkreettisesta opetustyöstä on vielä niin vähän, että koen olevani epävarma näiden oppimisprosessien konkreettisesta toteuttamisesta. Vaihtoehtoja on niin paljon, että on vielä vaikeaa perustellen tietää ja valita parhaat kuhunkin tilanteeseen.


3.4. Kyky huomioida oppijoiden yksilölliset tarpeet ja/tai oppimisprosessien esteettömyys oppimisen ohjaamisessa. Tässä taidossa koen olevani vielä aika hataralla pohjalla. Tuen tarpeiden tunnistaminen ja oikeanlaisten tukitoimien valinta tuntuu vaikealta, enkä ole sellaista juuri koskaan päässyt tekemään. Uskon, että erkan opiskelijoilta tähän asiaan voi saada paljon oppeja.

3.5. Kyky suunnitella ja toteuttaa kielitietoista ja monikielisyyttä tukevaa pedagogiikkaa. Tämän taidon kanssa koen olevani hyvällä alulla, mutta kaipaisin vielä paljon lisää tietoa ja taitoja. Ymmärrän monikielisen pedagogiikan tärkeyden ja osaan eritellä joitakin monikielisen pedagogiikan keinoja. Kokemusta tästä minulla ei myöskään ole vielä ollenkaan, joka vaikuttaa käsityksiin omista taidoista ja pystyvyydestä. 

3.6. Kyky ymmärtää opetuskeskusteluiden merkityksellisyys ja kyky hyödyntää niitä osana opetusta. En vielä osaa itsenäisesti eritellä dialogisuuden periaatteita ja kaipaan tähän lisää taitoja. Ymmärrän ja osaan kuitenkin eritellä yksittäisiä tekijöitä. Koen opetuskeskustelun merkitykselliseksi monella eri tasolla. Koen myös osaavani toimia dialogisesti ja kannustamaan oppilaitani keskusteluissa yleisellä tasolla. 


4. Oppijan oppimiseen kiinnittyminen, toimijuus ja osallisuus

4.1. Kyky ymmärtää oppijan kouluun kiinnittymisen merkitys ja edistää kiinnittymisen kokemusta. Ymmärrän ja osaan selittää ja eritellä kouluun kiinnittymisen kolme ulottuvuutta: toiminnallinen, tunteisiin pohjautuva ja kognitiivinen kouluun kiinnittyminen. Ymmärrän näiden yhteyden koulupudokkuuden ehkäisemisessä. En kuitenkaan välttämättä osaa aina toteuttaa näiden ulottuvuuksien tekijöitä käytännössä.


4.2. Kyky tukea osallisuuden ja toimijuuden rakentumista. Ymmärrän osallisuuden ja toimijuuden kokemisen tärkeän merkityksen oppimisessa. Työskentelen aktiivisesti ja tietoisesti välttäen automaattista opettajajohtoisen pedagogiikan toteuttamista ja pyrin tuomaan oppilaille mahdollisuuksia oman oppimisensa omistajuuteen ja toimijuuden kokemukseen. Koen vielä haastavaksi eriyttämisen toteuttamisen näissä tilanteissa ja ikätasoisuuden huomioimisen.