Kokonaistavoitteita oli ehkä hieman haastavaa pohtia uudesta näkökulmasta, kun tiimin kanssa tehty reflektio vastasi niin hyvin jo omia henkilökohtaisia mielipiteitä. Listaan tähän kuitenkin sellaisia ajatuksia, jotka eivät ehkä nousseet niin selvästi ryhmämme yhteisessä reflektiossa. 

1. Sosioemotionaalinen tuki

Sosioemotionaalinen tuki ja sen toteuttaminen opettajana on osa-alue, jonka toteuttaminen on itselleni lähtökohtaisesti helppoa ja ominaista luonteenpiirteideni ja vuorovaikutustaitojeni ansiosta. Vaikka koen tämän olevan itselleni helppoa ja ominaista, en silti pidä sen toteuttamista itsestäänselvänä. On tärkeä ajoittain pysähtyä pohtimaan ja huomaamaan, onko toiminta ollut toimivan sosioemotionaalisen tuen suuntaista. Tähän hyvänä työkaluna pidän VOPA-mallia. Toivon muistavani palata tähän malliin tulevaisuudessa tasaisin väliajoin. Ja vaikka VOPA-malliin palaaminen ei aiheuttaisikaan tarvetta tehdä muutoksia omaan toimintaan, on äärimmäisen tärkeää saada myös positiivista palautetta ja huomata onnistuneensa ja tekevänsä “juuri niinkuin pitää”. Koen tämän erityisen tärkeänä asiana, sillä työssä harvoin kuulee kehuja omista onnistumisista. Siksi näitä kehuja on viljeltävä rohkeasti suoraan itseltä itselle.

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 5. 

2. Käyttäytymisen ja kiinnittymisen tuki

Käyttäytymisen ja kiinnittymisen tukeminen on yksi opettajan työn perustehtävistä. Minulle on harjoitteluiden aikana kirkastunut yhä selvemmin ajatus siitä, että “rajat ovat rakkautta”. Koen siis niin, että mitä selkeämmät ohjeet käyttäytymiseen olen luonut yhdessä oppilaiden kanssa, sitä mukavampaa kaikilla on. Lapset tarvitsevat selkeitä ohjeita, jotta he osaavat toimia odotusten mukaisesti. En kuitenkaan koe, että olisin tässä rajojen asettamisessa vielä kovin hyvä. Koen selkeiden toimintaohjeiden antamisen hyvin haastavana, liittyen esim. siihen että lapsia on niin paljon ja jokainen on erilainen, eikä jokaiselta voi odottaa samanlaista käyttäytymistä kaikissa tilanteissa. Toisten toiminnanohjaus ja käyttäytyminen on jo valmiiksi muotoutunut “kouluun sopivaksi” ja toisten on vasta muotoutumassa. Tähän vaikuttaa suuresti esim. lasten erilaiset temperamenttipiirteet ja kotikasvatus. Siksi opettajana täytyy kuitenkin olla koko ajan tuntosarvet pystyssä siitä, millaisia asioita katsoo läpi sormien ja minkä asioiden kanssa on joustamaton. Koen onnistumisen avaimien olevan kiinni suuresti opettajan omasta henkilökohtaisesta arvotarkastelusta, mitkä asiat ovat sellaisia, joita pidän kaiken perustana ja joista en jousta mistään hinnasta. Itselleni tällaisia käyttäytymiseen liittyviä ydinarvoja olisivat esim. kunnioittava ja ystävällinen puhe toiselle ja opettajan/koulun antamien turvallisuusohjeiden ehdoton noudattaminen (ei esim. juosta pöydillä). 

Tukitoimisuunnitelman luominen on itselleni edelleen aika epäselvää, vaikka jotain uusia oppeja koulutyöskentely antoikin. En silti koe, että osaisin toteuttaa tukitoimisuunnitelman itsenäisesti. Tätä voisi mielestäni käsitellä jollain kurssilla edes teorian tasolla, sillä harjoitteluissa näiden opettelu on kokemuksesta aika vaikeaa. 

Antaisin itselleni arvosanaksi numeron 4.

3. Pedagogiikka ja oppimisen tuki

Olen oppimiskokonaisuuden myötä oppinut ja sisäistänyt arvioimisen tärkeyden isona osana pedagogiikkaa. Arviointi ei siis ole vain jakson lopussa toteutettava koe ja sen summatiivinen arviointi. Formatiivinen arviointi oppimisprosessin keskellä on vähintään yhtä tärkeää ja mielestäni oikeastaan tärkeämpää. Ja koska oppimisessa on kuitenkin aina kyse jokaisen omasta henkilökohtaisesta oppimisprosessista, on äärimmäisen tärkeää antaa tilaa ja mahdollisuus arvioida sitä omaa henkilökohtaista oppimisprosessiaan. Lapset eivät tähän vielä itsenäisesti pysty ja siksi opettajaa tarvitaan myös tässä oman oppimisen sanoittamisessa. 

Kiinnitin paljon huomiota koulutyöskentelyssä siihen, että kävin kysymässä oppilailta kesken tehtävän tekemisen miltä tehtävän teko tuntuu, oliko vaikeaa vai helppoa, mikä tehtävistä oli lempparein, missä oppilas koki onnistuneensa ja myös missä opettajana näin hänen erityisesti onnistuneen. Ja on ok, että nämä onnistumiset erosivat toisistaan. Ja suurelta osin oppimisen tukeminen opettajana on sitä, että toimii tsempparina ja kannustajana osottaen oppilaalle, miten hienosti hän on jo jotain osannut, miten paljon paremmin joku tehtävä sujuu nyt verrattuna vaikka edelliseen viikkoon. Sillä oppilaat olivat mielestäni jopa huolestuttavan epävarmoja omista taidoistaan ainakin tällä meidän harjoitteluluokalla. Paras palkinto opettajalle onkin se, kun oppilas oikeasti tajuaa osaavansa tai ylittää jonkin vaikealta tuntuvan esteen sinnikkäällä yrittämisellä. Se loiste, joka silmiin tämän jälkeen syttyy, on sykähdyttävä. Olen hyvin onnekas, että sain 5 viikon aikana todistaa tätä monen oppilaan kohdalla. 

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 4.

4. Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillisen yhteistyön tekeminen oli yksi parhaista asioista niin MyPedan teoriajaksolla kuin koulutyöskentelyssäkin. Sain niin paljon voimaa ja vahvistusta muista kollegoista ympärilläni ja sain entistä enemmän vahvistusta sille, että haluan tulevassa työssäni toimia vahvasti yhteistyössä ympärilläni toimivien ammattilaisten kanssa. En jaksaisi tätä työtä tai mitään työtä yksin. Koen myös kasvatuksen kannalta äärimmäisen tärkeäksi, että voin osoittaa oppilaille esimerkkiä yhteistyön voimasta ja toimivasta vuorovaikutuksesta. Koska koulussa oppilaatkin harjoittelevat erityisesti juuri näitä taitoja. 

Koulutyöskentely myös vahvisti entisestään, että moniammatillinen yhteistyö on välttämätöntä koulun arjessa. Ja toisaalta tämän monipuolisen ja laajalle ulottuvan yhteistyön takia on äärimmäisen tärkeää pitää kiinni yhdessä sovituista pelisäännöistä ja toisaalta keskustella ja palaveerata aina kun tarvetta muutokseen on. Toisaalta koin myös karulla tavalla todellisuuden siitä, miten kiireistä arki koulussa on ja miten erilaisille palavereille ja suunnittelulle kollegoiden kanssa tuntui jäävän todella vähän aikaa. Toisaalta koen tämän itselleni niin suureksi voimavaraksi, että olen valmis antamaan toimivalle yhteistyölle omia resurssejani, sillä uskon sen maksavan itsensä takaisin toimivampana ja hyvinvoivempana kouluarkena. 

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 4

5. Koulun toimintakulttuuri

Myös tämä osa-alue ja sen merkitys vahvistui entisestään. Erityisesti koen koulun toimintakulttuurin olevan iso osatekijä siinä, miten hyvin työssään viihtyy. Toki koulun toimintakulttuuri heijastuu myös suoraan moniammatilliseen yhteistyöhön ja sen toimivuuteen, joka siis on itselleni yksi merkittävistä työhyvinvoinnin lisääjistä. Toivon tulevalta työyhteisöltäni avointa keskusteluilmapiiriä, uskallusta heittäytyä uuteen ja vahvistaa toisten ideoita ja inspiraatiota. Koen MyPeda opintojakson myötä ymmärtäneeni monipuolisesti syitä ja seurauksia koulun toimintakulttuurin takana. Yksi mieleen nouseva esimerkki on erilaiset koulua, koulun toimintakulttuuria ja pedagogiikka koskevat myytit. Näistä erityisesti tehokkuuden myytti nousi moneen kertaan mieleen koulujakson aikana. Koulun toimintakulttuuriin se vaikutti mielestäni esim. sillä tavalla, että viikottaisissa välituntikokouksissa tuntui aina olevan kauhea kiire ja halu ratkaista asiat mahdollisimman nopeasti. Aidolle keskustelulle ja asioiden syvälliselle pohtimiselle ei tuntunut jäävän aikaa. Toivon pystyväni tulevassa työssäni olemaan sellaisessa asemassa työpaikallani, että mielipiteeni tulevat kuulluksi ja pystyn kehittämään omalla toiminnallani ja ehdotuksillani koulun toimintakulttuuria. 

Yksi suuri osatekijä koulun toimintakulttuurin kehittäjänä ja ylläpitäjänä on mielestäni koulun johto. Tietysti jokainen koulun henkilökuntaan kuuluva ihminen tekee oman osuutensa toimintakulttuurin eteen ja on osaltaan vaikuttamassa siihen, minkälaiseksi toimintakulttuuri muotoutuu. Silti päävastuussa koulun toimintakulttuurin ylläpitämisessä on rehtori ja muut johdon henkilöt aivan kuten opettaja on vastuussa oman luokkansa ilmapiiristä ja toimintatavoista. Koen tämän ajatuksen toisaalta myös todella huojentavana siinä mielessä, että minun ei opettajana tarvitse olla vastuussa kaikesta. 

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 4. 

6. Kodin ja koulun yhteistyö

 Kodin ja koulun yhteistyö oli osa-alue, johon emme tiimini kanssa valitettavasti saaneet juuri omakohtaista kokemusta tämän koulujakson aikana. Luokkamme opettajalla oli arviointikeskusteluja, mutta hän ei halunnut ottaa meitä mukaan tilanteen uutuuden ja jännittävyyden takia, joka oli täysin ymmärrettävää. Myöskään Wilma-viestintä ei harkkalaisille tullut vielä tässäkään harkassa tutuksi, toivottavasti sitten siinä viimeisessä tulisi. 

Itselleni tutustuminen oppilaiden huoltajiin ja toisaalta huoltajien tutustuttaminen omiin ja koulun toimintatapoihin on erittäin tärkeää. Toimiva vuorovaikutus vaatii luottamusta, aktiivista yhteydenpitoa ja avoimuutta. Ja aikuisiin pätee ihan samanlainen vuorovaikutus kuin lapsiinkin. Siksi en osaa jännittää tätä kodin ja koulun vuorovaikutusta etukäteen juuri ollenkaan, vaikka tästä minulla ei vielä olekaan minkäänlaista kokemusta. Luotan siihen, että omilla vuorovaikutustaidoillani ja halullani olla avoin ja yhteistyökykyinen, pääsen haluttuihin tuloksiin. 

Antaisin arvosanaksi itselleni numeron 3.